©Elegia
Runotorstaissa runoillaan tällä kertaa Elegian blogista löytyneen kuvan innoittamana.
ne laulo koko illan
"ei voe iliman aeroja soutoo"
ja uamusella ne käski
hävinneet kengät
kiireen vilikkoo noutoo
vastaan tulj vaekka mitä
mutta poeka ei unoha sitä:
harmi ei kurista kaolaa
ku vua soutaa ja laolaa
elä sinä immeinen hermoele
ihmettele vua
äet melo vastaan
virkkas ainoastaan:
sinä se poeka ossoot
sitä ja tätä ynnä muuta:
soetatkii niin lystisti suuta
* * *
edit
Ja niin 'äet ja poeka' laulavat kuin yhdestä suusta:
TÄÄ ON VAIN MAAILMAA
(Tatu Pekkarinen)
Kerran oli asiani aivan sekaisin.
Silloin minä niistä laulun tekaisin.
Huolet minä kaikki pois huitaisin
ja itsekseni laulaa luikkasin:
Tää on vain maailmaa,
eikä sen kummempaa,
paratiisiksi ei tätä saa.
Eikä kannata tääll’
tämän maankuoren pääll’
käydä turhista hermoilemaan.
5 kommenttia:
Hauska! Kirjoita enemmänkin runoja, kun kieli tuntuu sinulla muutenkin runollisesti soljuvan.
Nyt tuli oikeat elämänohjeet, kun oikea immeinen pääsi vauhtiin. Mitä sitä suremaan, kyllä ne kengätkin vielä löytyy ja jos ei löydy ni ostetaan uudet.
Täällä maailmassa on niin paljon murhetta, että jos kaikkea alkaa mukanaan kantaa, niin nääntyyhän siinä ihminen. Parasta siis ihmetellä vaan.
Hienosti ja aidosti murteella kirjoitettu. Minäkin tunnistan aitouden, vaikka en Savosta olekaan.
Hieno runo ja hyvät elämänohjeet.
Leppoisia elämänohjeita. Kupa muistaisimmekin.
Hauska ja lämmin runo.
Murteella kirjoittaminen ei kyllä onnistuisi minulta mitenkään, sinulla on se runoilemisen taito.
Voi jukrat,kun hienosti kirjoitit taas, ja hienon runon tälläkertaa. Kiitos, sitä olikin ilo lukea, hyviä elämänohjeitakin siinä oli monta,, ja hauskakin oli!
fen,
thank you!
Obeesia,
kiitos. Vesj sen tekköö: haaska on kuunnella laeleitten liplatusta. Tulj mitä tulj. Vaekka höpöhöppöö.
uuna,
Niin, mitteepä sitä murehtimmaan yksistä rönttösistä. Mänköön jos on männäkseen. Eihän kenkä ou ku pelekkee materioo. Uusia suap kaopasta, sitä vartenhan niitä kenkiä tekköövät ja kaoppiaat myyvvät. Huoleton on hevoseton poeka.
Niin, ei pienj eikä isokaa immeinen jaksa kaeken mualiman murheita kaeken aekoo kiskoo ihteesä. Välliin pittää vuan souvvella ja laoella.
arleena,
kiitos.
On kiva välliin luritella, mutta on konekirjottamisessa yks vuarakkii. Koko ajan voes muuutella runnoo, nappuloeta paenamalla, ja oon sitä tehnynnäkkii. Pitäs oppia hillihtemmää ihtesä ja antoo asiotten ja runojenni olla niin ku on. Ihan itellään. Mitteeppä se haettaa, jos vällii männöö mehtään. Toesinaan tullaan metästä ulos.
harakka,
nostan hattua heille teille sulle, jotka jaksaa lukkee murrerunoja jos eivät ou kysseiseltä murrealuveelta. Niin että hattu nousoo ja korkeelle :). Ei ou heleppo nakki, oun kokkeillu lukkee muita murteita. Iäneen ku tavvoo, vieras murre oikijjaa helepommin.
Lähetä kommentti