Oli yllätys kuulla sairastavansa uniapneaa, joka on vienyt veren happipitoisuuden hurjaan syöksyyn. Elin vuosikaudet, tietämättäni, hapenpuutteessa. Ilmankos joka aamu särki päätä ja olo oli kuin kuralätäkössä naama alassuin: yön aikana pitkiä hengityskatkoja oli satoja. Välillä tunteet ryöpsähtivät syyttä suotta pintaan. Jos vähän raapaisi, niin räsähti, niin että itsekin ihmettelin: kas, minkälainen sammakko nyt hypähti suusta ulos. Olisin ottanut kiinni ja työntänyt takaisin suuhuni, mutta en saanut. Että harmitti. Kiehuin itsessäni mutta pärskeet sai osakseen lähimmistä lähin.
Uusi elämä alkaa paitsi elämänkaarikurssin myötä myös uniapneaa hoitavan laitteen avulla. Päänsärky väistyy, veren happipitoisuus kohoaa, verenpaine laskee, mieli kevenee, vastoinkäymiset (kaikkia huolia ei uniturbo osaa poistaa) muuttuvat haasteiksi eivätkä toimi enää tielanan lailla.
Mutta miten käy romantiikan, kun saan sairauden hoidoksi loppuelämäni ajaksi hengitysmaskin: kuonokopan ja moottoripesän, mihin kytken letkua metrikaupalla. Illalla painan nappia, uniturbo käynnistyy, surisee ja niin heittäydyn yön syliin naama kureliiveissä puuskuttaen. Näkemiin korea maailma. Turha laittaa kikkuroita tukkaan, kun remmit risteilevät pään yli ja sivuitse niin että vaikka kuinka muistaisi kärsiä kauneuden eteen, ei auta, sillä lopputulos on aamulla littana. Tukka kuin Jukolan Jussilla. Töröttää sinne ja töröttää tänne. Silmäpusseista, jotka tästä terveydenhoidosta ilmaantuvat silmien alle, en keksi hyvällä tahdollakaan kaunista sanottavaa. En minä. Mutta mitä sanoo hän, joka pulleat pussini paremmin näkee.
Niin, miten käy romantiikan?
Hyvin. Kauneus on katsojan silmissä. Minulle on suotu mies, joka on Mies. Sanon hänelle: mene hyvä mies toisaalle nukkumaan, ettet joudu kärsimään: kuuntelemaan suhinaa ja ottamaan vastaan ilmavirtaa, joka koneesta suihkuaa. Ei, ei mene. On aina halunnut nukkua kylki vasten kylkeäni. Sanoo jopa, miten hyvä kun tulee kesä ja helle. Saarimökissä itikat yrittävät tunkea kasvoille mutta eivät pääse, kun saavat ilmavirtauksen omalle naamalleen. Mies, joka inhoaa itikoita (yhtä paljon kuin minä hiiriä), painaa poskensa poskeeni ja ottaa osansa onnesta. On läsnä tässä hetkessä ja odottaa kesää kärpäsineen ja itikoineen ja torjuntavoittoineen. Viimeinen vastus auvon tieltä poistuu. Ei kuulu enää kesäyössä itikin innintinnin vaan uniturbon sursur.
Tulee taas ilta. Painumme pehkuihin. Hän hamuaa kättä käteeni. Huokaisee tyytyväisenä. Hän, joka oli huomannut hengityskatkot (joita oli tunnin aikana keskimäärin kaksikymmentäkolme kappaletta) on nyt huojentunut, kun ei tarvitse enää pelätä rajan tuonne puolen hyppimisiäni. Voimme kumpikin nukkua rauhassa, kiitos ylipainehoidon.
Kone surraa, tunnen kuinka mies puristaa lujan lämpimästi kättäni. Ennen kuin nukahdan, muistelen unkarilaisia häitä Lillafüredissä, mihin meidät oli kutsuttu. Poikamme ystävä vei vihille unkarilaisen kanttoritytön.
Vihkimiskaavassa on lupaus, jonka eräs katkelma suomennettuna kuuluu näin:
Olen hänelle uskollinen, hänen kanssaan tyytyväinen, elän hänen kanssaan pyhää elämää, hänen kanssaan kestän vastoinkäymiset, hänen kanssaan kärsin, enkä kuolemaan saakka jätä häntä koskaan terveydessä, sairaudessa, onnellisessa tai onnettomassa tilassa, vaan koko elämäni ajan kannan hänestä uskollisesti huolta.
Tämän lupauksen antaa mies.
Tämän lupauksen antaa nainen.
Lupaus ei ole sanahelinää. Lupaus on romantiikkaa, jonka painoarvon punnitsee elämä.
Tarinamaanantai: romantiikka
26 kommenttia:
Ei rakkaus eikä romantiikka mihinkään kuole tai sammu iän myötä, kun siitä pidetään huolta puolin ja toisin.
Kertomuksesi oli ihastuttavaa luettavaa. Sen joka rivi oli tekstiä, joka oli onnellisen ja elämäänsä tyytyväisen ihmisen kirjoittamaa.
Sinulle on suotu mies, joka tuntee aidosti ja syvästi.
Eläköön romantiikka!
Vakka on kantensa valinnut...
Eihän tuota voinut kyynelehtimättä lukea, niin kaunista on kahden ihmisen iki(ihana)rakkaus. Parasta vielä, että todella, kaiken se kestää, kaiken se kärsii...
Lukiessa tulin itsekin onnelliseksi!
PS. Kaunis vihkimiskaava!
Minulle ei yhtään tullut lukemisen aikana mieleen, että tämä on kertomus tarinamaantaihin. Tämä on liikuttava kertomus oikeasta elämästä ja sen verran olen jo teitä parina alkanut tuntea, että uskon kaiken olevan aivan totta, liikuttavan totta.
Ei silloin pienet jäljet tai pystyt hiukset, mitään meinaa, jos rakastaa, ja jos on turvallisuudesta kyse. Oli varmaan tuskallista heräillä koko ajan ja kuunnella hengittääkö toinen. Ja kaikki muut seuraukset päälle.
Ihanaa että apu on löytynyt, ja jos on hyvä olla, silloin romantiikkakin kukkii.
Olipa liikuttavan kaunis kertomus arjen elämästä teillä siellä!
Ja niin kauniisti kerroit miehestäsi, sulla on hyvä ja kiltti mies!
ja teillähän kukkii oikein kauniisti se romantiikka, musiikin tahdissakin vielä.(hurinan)
Jos rakastaa, ei se minnekkään mee pois, vaikka tulisikin näköesteitä, sitä rakastaa sitä ihmistä kokonaan, ei vaan pelkästään ulkokuorta.
Kaunis oli kertomuksesi.
Sanot: "Lupaus ei ole sanahelinää. Lupaus on romantiikkaa, jonka painoarvon punnitsee elämä."
Lisään: Rakkauden painoarvon punnitsee sairaus. On ihanaa ja suunnatonta kiitollisuutta herättävää nähdä, miten hartaasti oma puoliso pysyy hädän hetkellä rinnalla. Olen tänä talvena saanut titaanitankoineni varmaankin kokea jotain samaa kuin sinä happinaamarisi kanssa. Ystävä ei luikahda pakoon, vaan hoivaa ja vahtii haukkana, ettet pääse liialla yrittämisellä
vahingoittamaan itseäsi. Heikkona ja avuttomana ei mikään voi olla arvokkaampaa kuin saada nukahtaa käsi kädessä rakkaansa kanssa.
Tuo vihkimiskaavan katkelma on upea! Niin tarinakin. Myötä ja vastoinkäymisissä.
Rakkaus ei karkoita romantiikkaa. Kyllä se vieressä pysyy ja huolehtii.
Eikö ole hyvä asia, että on mahdollisuus saada apua tuohon rasittavaan ongelmaan ja vielä suht koht helpolla, omassa vuoteessa pienen laitteen avulla.
Hiljaista surinaa ja virettä toivotten sinnepäin.
Oikea rakkaus pitää romantiikan hengissä läpi elämän! Tarinasi oli sekä kaunis, että liikuttava ja valaa uskoa tässä kertakäyttösuhteiden maailmassa.
aimarii,
niin, "satavuotiaanakin" sekä mies että nainen tarvitsevat ja kaipaavat rakkautta. Rakkaudessa ei ole viimeinen käyttäpäivä -merkintää.-Kell onni se onnen kätketöön, kehottaa laulu, mutta ehkä joskus voi nostaa verhoa ja kertoa rakkaudestakin.
Crane,
niin, kaiken se kärsii...
Tästä 'kärsii'-sanasta on tullut meille hauska vitsi. Kun laitan naamarin kiemurtelevine putkineen kasvoilleni, olen kuin norsu, jolla on pitkä kärsä ja niin sitten 'kärsimme' kun annamme toinen toisillemme hyvän yön suukon.
Uuna,
totta: kun apu löytyi, tuntui että sain uuden elämän. Sen rinnalla koneen käytön hankaluudet ja aamujuomut ja silmäpussit kasvoilla ovat toisarvoinen asia. Aina voi aamukahvin juoda myös kynttilän valossa :). -Miehelle on läpi liittomme ollut tärkeää, että nukumme vieretystin. Hänelle ei tullut mieleenkään muuttaa käytäntöä, kun kone tuli makuuhuoneeseemme. Nukkuu nyt kuin tukki, kun ei tarvitse päivystää; kone estää hengityskatkokseni. Oli kuulema kamalaa heräillä huomaamaan, että makaan kuin kuollut, hengitys oli lamaantunut täysin. Itse olin tämänsortin pienistä kuolemista täysin epätietoinen. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Vai pitäisikö sanoa: alku...;D niin hyvältä tämä uusi elämä uusine happiarvoineen tuntuu.
Harakka,
niin, jos rakkauden irrottaa kaikesta ulkoisesta, minkähänlaiseksi sen voisi taiteilija maalata :) Siinäpä haaste heille, joilla on näkemys ja luovuus lahjanaan: maalaisivat sisäisen rakkauden.
Ina,
silloin kun olemme heikoimmillamme, tarvitsemme eniten rakkautta ja huolenpitoa. Ihanaa kuulla, että sinulla on vierelläsi hänenlaisensa tuki, turva, apu ja rakkaus. Vaikea selkäleikkaus koettelee sekä ruumista että sielua, ja paranemista auttaa rakkaan ihmisen antama käytännön apu ja myötäeläminen.
PS
Oma isäni hoiti äitiämme, jolla oli rintasyöpä, tavalla, jota en ollut nähnyt sitä ennen missään, en edes elokuvissa. Ja kun äiti kuoli, pian meni isäkin.
Ipi,
kun saimme tuon vihkikaavan lupauksen suomennoksena käsiimme unkarilaisen puukirkon penkissä, minulta pääsi itku. Miten paljon paranemista auttaa, jos tietää, ettei hän, joka vierellä on, koskaan jätä eikä hylkää: "..enkä kuolemaan saakka jätä häntä koskaan terveydessä, sairaudessa, onnellisessa tai onnettomassa tilassa, vaan koko elämäni ajan kannan hänestä uskollisesti huolta."
arleena,
totta, on merkillistä huomata, kuinka nopeasti apu tuli, kun kone alkoi surrata ja työntää ylipainetta elimistään koko yön ajan. On aika hapekas ja pirteä olo aamuisin entisen lyijynraskaan ja pahoinvointisen olon jälkeen. Olin aika raakki viimeisinä työvuosinani, nukahtelinkin ja otin töitä kotiin, että saan valmiiksi sen mitä velvotteisiini kuului. Hirmuinen oli stressi enkä tiennyt mikä minun on.
Inkataika,
kiitos.
Rakkaus on myös sitoutumista. Ja romantiikkaa. Ja hyvää tahtoa. Ja – huumoria.
Kaunista-kaunista.
harmaa susj,
kiitoksia.
(Minä pääsen lukemaan blogiasi - kiitos myös sinulle - vaan en kommentoimaan, nyyh. "Konevika." Pitäisköhän vanhan tietokoneeni saada uniturboltani apua.)
Ihana tositarina! Onneksi olkoon molemmille, kun olette toisenne löytäneet.
Ah, miten kaunista ja romanttista. Aitoa koeteltuakin rakkautta, josta ammentaa voimaa ja turvallisuutta. Olen NIIN iloinen puolestanne!
jl,
kiitos! Tammikuun 26. päivä vuonna 1969 hän minulle, yksinhuoltajaopiskelijaäidille - oho miten pitkä sana - tansseissa kumarsi. Neljäkymmentä vuotta sitten. Ja nyt helmikuun lopulla on hääpäivämme, järjestyksessä kolmaskymmeneskahdeksas. Aina vain paremmalta "tuntuu". Sekin mikä nuorempana oli hiomattomuutta ja kuolemanvakavaa, nyt (useimmiten) naurattaa, kun muistelemme. -Mutta ei elo pelkkää muistelemista, onneksi, ole. Metsä pitää saada uuteen kasvuun :). Siihen ponnistukseen tarvitaan hyvät yöunet ja uniturbot.
Ruska,
oi kiitos. Oikein tänne asti tuntuu myötäelävä ilosi.
Ihana :)
Kyllä oli kaunis ja koskettava tarina. Lämmin kädenpuristuskin jo kertoo sinulle, että sinua rakastetaan. Täytyypä mennä puristamaan tuota omaa ukkokultaansa, tulin niin onnelliseksi minäkin!
Kutis,
on, on hän ihana. Tuli mieleeni myös se, kuinka jotkut miehet pötkivät karkuun, jos perheeseen syntyy vammainen lapsi (kun ei olekaan kaikki niin "kivaa" vaan lapsi tarvitsee kuntoutusta, terapioita jne. eikä silti tiedä, miten hänen käy). Invalidiliiton silloisten keräämien tilastojen mukaan ko. perheet hajosivat muita herkemmin. Surullista.
Kuopuksemme vaurioitui hapenpuutteen vuoksi syntyessäään ja aluksi emme tienneet, miten laajoja vammat ovat. Pötkikö mies pakoon? Ei, ei kertaakaan hujeltanut omilla teillään vaan otti vastuun lapsensa tukemisesta siinä kuin minäkin.
Marjukka,
kiva; minusta tuntuu siltä että nallekarhumme, ukkokultamme, ovat onnellisia rutistuksistamme. Halaaminen on rakkauden luomuleipää.
Sinulla
on ollut onni
löytää rinnallesi
oikea mies.
Olet hyvin onnekas.
Ja onnekas on hänkin sinusta. =)
*halaus*
Onni on ollut myötä,kun olette toisenne kohdanneet. Kaksin aina kaunihimpi. Teillä taitaa olla romantiikkakone?
"Minulla on ystävä,
rakastettuni.
Hänen sydämensä on myötäni,
hänen unelmansa
vartioivat minua ja rakkauttani."
(Arvo Turtiainen)
hallatar,
toisella kierroksella lykästi :). Ensimmäisen, karille menneen liiton haavat tykyttivät pitkään, mutta vihdoin tuli aika, jolloin kipu suli. Luottamus uuden miehen turvalliseen rakkauteen on silkkaa totta.
Kiitos halauksesta.
miina,
nyt sai uniturbo uuden nimen: hyvänen aika, se on todella romantiikkakone :)
mm,
Turtiaisen runo kuvaa suoraan elämäämme. Mieheni vartiointi elämänliekkiäni kohtaan ei ole ahdistavaa vaan suojelee elämää. Kiitos runosta!
Lukiessani tekstiäsi tuli lämmin ja hyvä mieli teidän puolestanne. Arjen rakkautta, joka on päivittäin lähellä teitä molempia. Hänessä, joka illalla tarttuu käteesi. Hän, joka aamulla herää iloisena sinut nähdessään. Hienoa.
Sanankehrääjä,
kiitos.
Yhteisellä taipaleella on monenlaisia vaiheita, mutta jos peruspalikat ovat kohdallaan, luottamus, turva ja hyvä tahto kasvavat ja jäljellä on enää – rakkaus. Sen voimin eteenpäin, tuli mitä tuli.
anteeksi lapsus:
sanankehrääjä -> sanakehrääjä
Oli ihan pakko tulla tänne vielä yhden runon kanssa:
"Jo puolivälissä tiskiä
kaipaa suudelmia vanhakin vaimo"
(Eeva Kilpi)
mm,
"pakot" ovat antoisia; kiva kun tulet ja annat.
Eeva Kilpi on realistisen rakkauden mestarilaulaja. Arjen romantiikka puree niin että hyvää tekee. Osuu keskelle ydinrunous. Juuri noin.
Lähetä kommentti