Illan hämärtyessä lähdemme kävelemään Tuusulanjärven jäälle. Hengitämme syvään iltarauhaa ja laskevan auringon lupausta levosta ja uudesta aamusta. Luistelijat kiertävät järven aurattua rataa, hiihtäjät sivakoivat laduillaan ja lenkkeilijät käyskentelevät käsi kädessä jääkujillaan (vain koivukuja puuttuu).
Suuntaan kameran kohti Tuusulan kirkkoa ja sieltähän se löytyy: virsi 50, tämän lauantain numerohaaste.
Toisilla kristillinen usko on, toisilla ei. Elämänkatsomuksesta riippumatta Vuorisaarna, lähimmäisenrakkaus, toteutuu silloin kun ihmisillä on keskenään hyvä tahto.
Moni pari on sanonut tuossa kirkossa viisikymmentä vuotta sitten "tahdon" ja viettää kultahäitään yhä toinen toistaan rakastaen ja kunnioittaen. Minä rakastan sinua. Minä suojelen sinua. Minä autan sinua. -Ja vaikkei vierellä olisikaan puolisoa, usko ihmisyyteen antaa toivoa ja luottamusta elää vahvana, elää heikkona; antaa ja saada.
Numerohaaste 50.
19 kommenttia:
Hienon olit keksinyt numerohaasteeseen kuvat ja tarinankin vielä!
Se on kyllä ihme, että vielä 50 vuodenkin jälkeen rakastaa avioparit toisiaan.Se on hieno asia!
Itekkin olen ollut kohta justiinsa 38 vuotta naimisissa, ja vielä ollaan toisilleme tärkeitä ja yhteenkuuluvaisuuden tunne on syvä.
Siinä on kaikki tärkeä sanottu
Eiköhä tuossa tullut jo kaikki sanotuksi.Olen samaa mieltä.
Vanhassa virsikirjassa tuo virsi oli Marian kiitosvirsi ja virrennumero oli siinä 409.
Nyt se on siirtynyt entisten kärsimysvirsien numerosarjaan.
Kauniisti kirjoitettu.
Hieno ja henkevä oli haastekuvalle tekstitys, niin kauniisti kerrottu.
Kauniita elämän lastuja sekä kuvat, teksti että virsi.
Kaunista, harrasta, sekä kuvat että teksi.
Kauniit sanalliset sekä kuvalliset puitteet 50:llesi
Kaunis 50, niin tarina kuin kuvatkin.
Voi, tämä numerolöytösi minua erikoisesti liikuttaa: sanasi, niin todet. Tutut kuvat.
(Tuusula, kotikuntani. Tuossa kirkossa olen sanonut vuonna 36 vuotta sitten: "Tahdon." Se on konfirmointikirkkoni; siellä on myös vihitty molemmat tyttäreni.)
Minäkin tartuin kirjaan tietämättä, että sinäkin olet niin tehnyt. En kuitenkaan samaan kirjaan.
Hieno on postauksesi ja hartaana tekstisi luin. Ensin luulin että teksti on jonkun vanhan Tuusulanjärven taiteilijan kirjoittamaa, mutta omaasi se on. Hienoa. Liikutuin.
Hieno vastaus haasteeseen sekä kuvin että sanoin. Uskonnottomana agnostikkona elän, mutta raamatussa on paljon kaunista ja hyvää lähimmäisenrakkaudesta ja moraalista.
Kaunis kirkko ja kaunis tarina. Hyvä oivallus 50 haasteeseen.
Onpa tutut maisemat (vaikka levoton muuttolintu olenkin)...
Tuusulaan muutettiin v. 1977 ja nyt asun täällä Tuusulanjärven pohjoispäässä...
Ja kirkko on tutuksi tullut vaikka vaan vanhin lapsista on siellä vihitty..
Uskonkin löysin Miehen kanssa yhdessä melkein kolmekymmentä vuotta sitten...
Kiitos sanoistasi ja kuvista, Lastu..
Tämän varassa ennen on eletty,nykyään sen merkitys on monella hämärän peitossa.
Hieno yhteys kuvilla ja sanoilla!
Harakka,
kiitos.
Uskon rakkauden voimaan. Minnekä se katoaisi vuosien myötä. Ei minnekään, syvenee vain. Onnea sinulle ja miehellesi! Olette menneet samana vuonna naimisiin kuin mekin. Odotellaan kultahäitä iloisin mielin. Vielä 12 vuotta niin on aika kohottaa huulille kultainen onnittelumalja ja pussata. Sitä odotellessa voimme harjoitella tulevia ;)
EEM,
niin, vuorisaarnan mukainen elämä kantaa ja kannattelee – meitä kaikkia.
Hellevi,
elämänkaarella kuljemme kuka milläkin kohdalla. Hyvää matkaa toinen toisillemme toivotamme.
arleena,
mielenkiintoista virren historiaa kerrot, kiitos. Muistan, että virsien uudistus 1986 herätti myös vastustusta, niin kuin usein käy uudistusten myötä. Aika auttaa tässäkin.
selma,
kiitos.
Olin "koko päivän" miettinyt, mitä vastaisin numerohaasteeseen 50 ja otin Tuusulanjärven jääkävelyretkelle mukaan kameran siltä varalta että "50" astelee vastaan. Kun näin kirkon, mieleeni tuli virsi 50.
Pekka,
kiitos sinulle!
Zilga,
kiitos!
Elämässä on paljon kaunista. Kuten numerokuvahaaste: pääsee löytöretkelle toisten vastauksiin ja voi miettiä omaa antiaan yhteiseksi iloksi.
aimarii,
Tuusulanjärvi on talvella(kin) luova sekoitus kulttuurihistoriaa ja liikunnan iloa. Olemme piipahtaneet siellä muutaman kerran. Ja virkistyneet joka kerran.
Marjut,
kiitos.
Kuvat ovat hämäräkuvia, mutta ehkä pehmeys sopii. Ilta saapuu ja maisema vetäytyy unipuulle.
heinänkehrääjätär,
kiitos.
Aivan ihastuttavaa kuulla, että sinut on vihitty miehesi kanssa avioliittoon juuri tuossa kirkossa, samoin tyttäresi! Onnea teille kaikille. Olette sanoneet järven rannalla, kulttuurin kehdossa toinen toisillenne tahdon. Ja sinut on konfirmoitukin siellä. Kevättä, kesää, syksyä ja talvea saamme elää – täysillä. Rakkaus on totta. Ja kaunista.
Uuna,
kiitos. Onkohan niin, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä herkemmin liikuttuu. En tiedä. Mutta hyvä on elää tätä kolmatta elämää. On aikaa katsella vaikka koko päivän muurahaisen vaeltelua – samoin kuin Konstan Pylkkerö teki kannon nokassa – ja miettiä niitä näitä. Tunteet eivät karkaa ja ajatukset saa kehiä kaikessa rauhassa loppuun - tai jättää vaikka kesken, eikä sekään haittaa :)
Inkivääri,
niin, monissa katsomuksissa (myös agnostisuudessa) on paljon hyvää elämänfilosofiaa, jonka ei tarvitse jäädä teoriaksi, vaan "oppi" palvelee käytännön tasolla ihmisyyttä. Elämme toinen toisillemme.
Anna-Retta,
saan kuulla, että Tuusulan ristikirkko valmistui vuonna 1734. Kirkon rakennusmestarina toimi tuusulalainen, Aleksis Kiven äidin isoisän isä Erik Eskilinpoika Hannula.
TuulisMumma,
kulttuurin kehdossa olet asunut jo yli 30 vuotta. Eipä varmaan kauniista maisemista kannata pois havitellakaan. Yhteinen elämänkatsomus puolison kanssa on varmasti suuri ilon- ja voimanlähde. Ja hääkellot ovat soineet sinulle ja puolisollesi sekä vanhimmalle tyttärellesi ja hänen puolisolleen tuossa kirkossa. Mukava ajatella sitä (ja heinänkehrääjättären tarinaa), kun seuraavan kerran kirkon näemme. Onnea teille!
flora,
niin.
Aatteita, katsomuksia, on monia. Toivotaan, että inhimillisyys kukoistaisi niissä kaikissa.
Marjukka,
kiitos sinulle.
Kuvat aukaisevat assosiaatioita – ja haasteet, kuten nyt numerohaaste 50.
Sopivasti hitsautuivat kuva ja tarina yhteen. Hieno ja arvokas haastekuva.
Inkataina,
kiitos.
Ensin tuli kuva (näin kirkon), sitten tuli mieleen virsi 50 ja siitä virisi ajatus kultahäistä. Elämänpolkua.
Lähetä kommentti