vanha kilometripylväs
Autoliikenteen aikakausi alkoi Kuopion seudulla 1900-luvun alussa. Vuonna 1906 anoi kuopiolainen sähköinsinööri Arthur Åberg maistraatilta ”että hakija oikeutettaisiin maksua ja vuokraa vastaan välittämään tässä kaupungissa henkilöliikennettä niin kutsutulla automobiililla”. Seuraava autoilulupa Kuopioon annettiin vuonna 1909. Samana vuonna hankki A. Ahlström tiettävästi Varkauden ensimmäisen auton.
Suurena esteenä Kuopion ympäristön autoliikenteen kehittymiselle oli tiestön huono kunto ja maantien puuttuminen Kuopiosta Kallaveden yli Toivalaan. Kun pohjoiseen vievä rautatie valmistui vuonna 1902, määräsi kuvernööri vuonna 1906 lossiyhteyden tällä välillä lopetettavaksi kannattamattomana. Vuodesta 1922 lähtien autot kuljetettiin Kallaveden yli rautateitse erityisissä autovaunuissa. (Kuopion museo)
Kuva (yllä) Helsingin yliopistomuseosta. Lastenhoitionäyttelyn opetusmateriaalia lääketieteen opiskelijoille.
Viel on sulla leikin aika
aika armas lapsuuden.
Loistaa sulle taivaan tähdet
siintää saaret satujen.
(muistoalbumista)
Vanhoja asioita juolahti mieleeni tämänkertaisesta numerokuvahaasteesta: 11.
8 kommenttia:
Mielenkiintoinen postaus haasteeseen, kiitos tietoiskusta ja hieno tienviitta:) Kauniisti maalattuja aidanlautojakin oli vaaditut 11 kappalta.
Sinä olet löytänyt monta yhtätoista ja varsin mielenkiintoisiakin vielä!
Olet kyllä aikamoinen.
Mistä ihmeestä aina tällasia erikoisiakin vielä keksit ja löydät.
Kyllä yhdelletoista on monta muotoa!
Postauksesi on kuin ajatus: ensin se menee sinne sitten tänne ja vielä sielläkin se piipahtaa. Ihanaa oli pysytellä kintereilläsi ja nähdä ja lukea monenlaista.
Hieno 11
Olikos se sitten ensimmäinen "autovarkaus! Suomessa? ;D
Inkivääri,
kiitos.
Alin kuva on Tykkimäestä; huvipuistossa on hyvät mahikset bongata numerokuvahaasteeseen sopivia kuvia.
Marjukka,
rajaamalla saa sopimaan tarvittavan määrän ;). Olisipa minulla sinun taitosi ja kamerasi, niin lastensairauksia kuvaavat opetustaulut nimikyltteineen olisivat näkyneet ja kukin lapsi olisi saanut esittää sairautensa.
Harakka,
kiitos.
Museot ovat hyviä bongauspaikkoja. Kysyn lupaa kuvaamiseen; yleensä sen museovirkailijalta saan, jos en käytä salamaa.
Kuvan kilometripylväät ovat tuttuja lapsuudenmuistoja kuin myös kiveen hakatut merkit. Minnekähän ne on kuljetettu uusien teiden ja taulujen myötä?
Kuvanakkeli,
mukavaa on kuljeskella kanssasi; ei tule matkalla ikävä. Risteyskohdissa on runsaudenpula: mennäkö sinne vai tänne, kun joka puolella on niin paljon ihmeteltävää.
Inkataika,
hauska oivallus. Totta ihmeessä, autovarkauden historia on nyt selvitetty ;).
Johan pilkahteli ykstoistasia mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Mielenkiintoinen vauvio, sieltä olisi varmaan saanut napattua monta epätavallista ykstoistasta, joka paikkaan sinä keksit mennäkin.
Sirokko,
totta haastaat: ihmeellistä kummallista maailma on pullollaan. Joskus on ollut haaveenani ajella Helsingin kaikilla ratikkalinjoilla ja napsia kuvia matkan varrelta, piipahdella museoissa - viettää varsinainen vaeltelupäivä. Ehkä sen joskus teen. Tai sitten idea jää, niin kuin on jäänyt tähänkin asti, inspiroivaksi haaveeksi.
Lähetä kommentti