maanantai 16. maaliskuuta 2009

hauskaa kevättä




Tytär toi taannoin Amerikan mailta, ekologien kongressimatkaltaan, tuliaiseksi sammakot, jotka keinuvat tänään koivun oksalla ja soittavat tuulikannelta takapuolensa alla. Hän selitti, että kilisevät kiikkujat-ikiliikkujat kuuluvat sarjaan maailman kamalimmat matkamuistot. Kyseisessä kylässä toimi vain yksi kauppa (ekologien kokoukset pidetään mitä kummallisimmissa paikoissa eri puolilla maailmaa) ja lahjavalikoimissa oli vain näitä kurnuttajia – useampikin.

Sammakot ovat kiikkuneet pihalla jo jonkin aikaa ja tulleet päivä päivältä rakkaammiksi. On käynyt kuin rättisitikalle: niin on "kamala" että on jo ihana. (No, totta puhuen tykästyin näihin naurusuihin heti.)

Mikä on esineesi, jolle olet kääntänyt mielesi, jahka aika on kypsä, myötäiseksi?

Wikipedia:

Kitsch tai kitsi tai kitsh (saks. Kitsch=roju) tarkoittaa jollakin tavalla tyylittömiä tai mauttomia taide- tai koriste-esineitä tai teollisesti valmistettua rihkamaa. Kitschtuotteet ovat halpoja, suosittuja massatuotteita, kuten esimerkiksi vaaleanpunaiset muovikukat. Kitschiä ovat koristetavarat ja taideteoksia muistuttavat esineet, joista henkii tekotunteellisuus, imelä koreus ja epäaitous.

Kitsch esittää yleisesti tunnettuja aiheita, joissa on vahva tunnelataus, esimerkiksi kissanpentua. Kitschtaulu voi esittää alastonta naista soittamassa viulua auringonlaskussa meren rannalla.

Kitsch voi olla arvokkaan taide-esineen halpa kopio ja on olevinaan arvokkaampaa ja parempaa kuin mitä se todellisuudessa on. Kitsch on taiteena arvotonta tai vajavaista. Kitsch toistaa samaa muualta otettua kaavaa, siinä ei ole luovuutta. Jonkun esineen määrittely kitschiksi riippuu arvioijasta, ja mielipiteet menevät joskus jyrkästi ristiin.



16 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voi miten suloist sammakot oksalla kiikkuvatkaan!
Itse hypistelin kirpputorilla tänään puutarhatonttua ja minusta se näytti NIIN suloiselta. Mutta ei päässyt ainakaan vielä matkaan, ehkä sitten kun minulla on se puutarha :o)

Nana kirjoitti...

Minulla on takapihalla savesta tehty hymyilevä siili. En oikein kestä pihalla mitään muuta kuin "oikeita kasveja" ja korkeintaan kynttilälyhtyjä, mutta niin se siili on ottanut paikkansa kuten nuo söpöt sammakot :)

Anonyymi kirjoitti...

Jos sammakot elää ja hyvinvoi luonnossa, silloin se on puhdas. Mutta kamalaa, miten ne ovat vähentyneet.
Sinun sammakosi on söpöt. Tunnustaudun itsekin sammakkofaniksi. Minulla on yksi vihreä kasvihuoneessa uiskentelemassa pikku altaassa, toinen pienempi sammakko lukee lehteä piha-altaassa.
Jään pohtimaan esinettä, joka suhteen olisin muuttanut mieleni.

arleena kirjoitti...

Nuohan (sammakot) ovat hauskoja, tulee hymy huuleen.

Pitää joskus näyttää meidän kitschit. Tai joku niistä.

Inkivääri kirjoitti...

Siis ihanan ja hyväntuulisen näköiset sammakot, niitä on nimittäin aikas kamalankin näköisiä mielestäni:)

Jaa, että mille olisin kääntänyt mieleni - no vaikka mille jo tähän ikään, esim. ruusut, pionit ja muut isot ja kauniit kukat, nuorempana halusin vain pieniä ja vaatimattomia kukkijoita. Esineissä käännös on kultaus, sitä en nuorempana sietänyt, mutta nyt menee jo loistavasti sekin.

Puutarhatonttuja en koskaan halunnut, mutta saatuani niitä kolme olen niitä jo maalannutkin uudelleen;)

Anonyymi kirjoitti...

Ihanat sammakot nuo ovat! Jos vielä helisevät, niin todella hauskaa.
Eihän kaikki nyt voi olla alkuperäistä ja jäykkää.
Kyllä minullakin on muutama kopio, eli ihan skitsiä, mutta kun tykkään niistä ja olen suurella vaivalla kantanut maailmalta. Eli kerronpa huomenna niistä :-)

Harakka kirjoitti...

Kivan näköiset sammakot!
Tällasista sammakoista mäkin tykkään, oikeita sammakoita pelkään.

Anonyymi kirjoitti...

Onpa kivat sammakot! Minullakin muutama sammakko puutarhassa!

Anonyymi kirjoitti...

No mutta miten joku voi pitää noin viehättäviä kurnuttajia kitschinä :)
Kutu ottaisi nuo heti kaveriksi, lammikonpohjaa koristamaan, kunhan eivät kilisytä hereille liian varhain: sammakot kun ovat yöeläjiä, ainakin Kutuharju, tai olisi, jos annettais olla.

Sirokko kirjoitti...

Jee, miten iloisia veikkoja, minulla on noiden serkkuja täällä kokonainen heimo, joista jo osan olen esitellytkin.
Minä saan näppyjä, jos esineet ovat tärkeitä tai kauniita vain sen takia että ovat rahallisesti arvokkaampia tai nimen mukaan taiteeksi arvioitu. Jokainen näkee kauneuden tavallaan ja monelle merkitsee tunnearvo paljon enemmän kuin mikään muu. Tieten tahtoenkin voi siis tykätä vaikka kitchistä.

Lastu kirjoitti...

Mimosa,
puutarhatontut ovat ihania. Olen niihin heikkona ;)

Nana,
...ja sinulla savisiili. Näen jo sieluni silmin sen hyväntahtoisen hymyn.

aimarii,
terveisiä sammakoillesi. Ne tuntevat varmasti olonsa kotoisaksi altaassa. Ja toinen osaa lukeakin. Vallan fiksua väkeä. Kiva jos kerrot omasta tunteita herättävästä esineestäsi.

arleena,
sammakot tervehtivät hymyllään hymyhuuliasi :)...mitähän saamme nähdäksemme arleenan sanomissa. Jännittävää. Ihastuttavaa.

Inkivääri,
ihana on ollut tiesi makujen muuttuvassa maailmassa. Ihminen ("ennen oli ennen ja nyt on nyt" uudistuvine makuineen) on joustava, ei mikään kestopatsas. Se juuri tekee elämän niin mielenkiintoiseksi. Saa olla itse itselleen yllätys. PS Minuakin alkaa pikkuhiljaa kulta kiehtoa. Hm, ja miten ennen "paruin" sen edessä. Hm.

Uuna,
tästä tulee hauskaa. Sinullakin on kerrottavana oma "kultakimpaleesi". Uusi päivä, uudet ilot, vanhat kujeet, miten päin vain.

Harakka,
kieltämättä saunapolulla metrin korkeudelle hyppäävä rupisammakko saa suusta kimmahtamaan hui ja huh ;). Kuvan sammakot eivät yllätä - paitsi kovalla tuulella jolloin kilisevät kilpaa myrskyn ulvonnan kanssa.

Marjukka,
ja sinullakin on puutarhasammakoita. Olkaamme onnellisia.

Kutuharju,
no nytpä tuli oikea asiantuntijan sana: kutulammikosta kajahtaa ilmoille sammakoiden puolustaja, loistavaa! Katson nyt tarkemmin sammakoitamme... Juu-u, eivät ole kitsiä nämä, ei, vaan huumorin ehtymätön lähde :). Hymyilevät ja kiikkuvat auringossa ja sateessa, helteessä ja pakkasessa.

Sirokko,
sanos muuta, kuka voi pakottaa ketään makuasioissa: on tykättävä tästä, on hyljeksittävä tuota... Ei kukaan. Makuja on yhtä monta kuin ihmisiä.
Työvuosinani kehittelimme myös taidekirjoja, joiden syntyä sain sivusta seurata, vaikka ne olivatkin pääosin työtoverin heiniä. Ideoista ei ollut pulaa. Kehittelimme jo aika pitkälle Suuren kitsikirjan. Ehkäpä se olisi myynytkin paremmin kuin pömpöösit taidekirjat, mene tiedä. Jos joku sen toteuttaa, tartun varmasti siihen, avaan kannet ja katson kuva kuvalta. Nautin.

Anonyymi kirjoitti...

Aika vitsikkäitä ovat tuulikannelsammakkosi, vaikka täytyy tunnustaa, että en ole puutarhatonttujen tai muidenkaan puutarhakoristeiden ihailija. (Anteeksi, kaikki puutarhatonttujen ystävät, huomaan että jään tässä asiassa vähemmistöön.) Oma heikkouteni ovat sellaiset pienet nallet (eivät suinkaan kaikki nallet), jotka habituksellaan osuvat suoraan sysämeeni.

Lastu kirjoitti...

Ina,
niin, meillä nämä sammakot sekä ihastuttavat (joitakuita) että "vihastuttavat" (joitakuita). Ja päälle nauramme, olimmepa millä puolella tahansa. Ja sammakot sen kun kiikkuvat ja kilisyttävät - ellei joku yön pimeydessä käy niitä piilottamassa. Mutta aina ne ovat löytäneet tiensä takaisin kotikoivun oksalle.

Nallet ne vasta ihanat ovatkin. Pehmoiset, leppoisat. Lutuiset. Puh ja nuuh.

Anonyymi kirjoitti...

Onko tämä haaste? Taidan napata sen sellaiseksi ü

Tosin minulla on vieläkin vastaamatta siihen edelliseenkin jossa piti esitellä kotoa tullut esine..

Jahkaillaan jahkaillaan..
ja vastaillaan vastaillaan ü

Söpöt tuliaiset - on niitä huonompiakin ü

Anonyymi kirjoitti...

Niin hauskat nuo sammakot :) Jos ovat kitshiä, niin ovat kyllä kitshien aatelia!

Lastu kirjoitti...

Pankin talkkari,
kiva, kiva, jos otat(te) haasteen vastaan. Haasteita heitellään ja niihin vastaillaan jos vastaillaan, jos ei tänään, niin joskus, ja jos ei joskus, niiin joskusjoskus, tai nautitaan silkasta ajatuksesta...

Sammakot ovat oikeita ilopillereitä. Ne odottavat, mitä saavat seurakseen Pankin talkkareiden blogissa :)

Ruska,
juu, aatelisarvon sammakot ottavat mukisematta vastaan.
PS
Osastomme pomo toi tuliaiseksi Amerikan työmatkaltaan kahvihuoneeseen räikeänvihreäksi maalatun Vapauden patsaan jossa tuikki valomeri, jos painoi sopivaa nappia. Nauroimme niin että kahvit olivat lentää suusta. Se oli suuren kitsikirjan innokasta suunnitteluaikaa :D. Tekemättä jäi kuitenkin.