Pääsimme eilen illalla (kuvien kautta) mukaan tyttären parin kuukauden takaiselle ekologiselle tutkimusmatkalle Australian autiomaahan. (Lentomatkatarina keskelle 'ei mitään' löytyy vanhasta blogistani täältä.)
Muutamia kuvamaistiaisia (kuvat saa suuriksi klikkaamalla):
Uimaan tekee mieli (hellettä 40 astetta), mutta mereen ei voi mennä, sillä rannalla viihtyvät nälkäiset krokotiilit ja vedessä heijailevat unenomaisen kauniit mutta tappavat meduusat.
Mitä nämä ovat? kysyn. Ja saan vastauksen.
Piippu kuin piippu; vain savu puuttuu.
Aikas hieno, minusta. Kyllä luonto osaa.
Vaikuttaa lantakasalta mutta ei se sitä ihteään ole.
Muumilaakso? Omituisten otusten kerho?
... ei, vaan termiitit ovat puuhastelleet itselleen kotitalot. Ovatko arkkitehdin ja rakennusmestarin taidot myötäsyntyisiä: geeneissä? -Mustat puunrungot muistuttavat viimekertaisesta maastopalosta.
Ihmisten ja eläinten kotitalot vieretysten. Tiedän paikan armahan.
Tutkimusaseman saniteettitilat. Näköalapaikalla sijaitsee huussiosasto, alakerrassa suihku.
Hän, goanna, tuli tervehtimään heitä tutkimusaseman pihalle uskollisesti joka päivä, erityisesti ruokakellon kalkattaessa. Jälkiruuaksi he poimivat kypsät papayat suoraan puusta. Kun goanna häipyi ruohikkoon, ilmaantui paikalle kenguru, joka 'puolikesyyntyi' tutkimusaseman eläinystävällisen väen kanssa. Luottamus ja kunnioitus elämää kohtaan on ihmis- ja eläinkunnan perusvoima. Olemme osa luontoa kaikki.
15 kommenttia:
Luin ensin kertomuksen ja sitten katsoin kuvat. Ihastutti! Maailma niin monimuotoinen ja hämmmästyttää erilaisuudellaan; tyttären ammatinvalinnan kautta pääset näköalapaikalla tätä kaikkea seuramaan. Hieno etuoikeus! :)
Maailma on ihmeitä täynnä. Mielnkiintoista katsottavaa ja vallan mukavaa, kun haluat jakaa kuvat kanssamme.
Saniteettitila oli jännä ratkaisu, huussi yläkerrassa ja suihku alakerrassa.
Karulta näyttää suuri Australia.
Maailmassaa moontaa on ihmeelliistää asiiaa...
Kiitos tyttärellesi ja sinulle, että minäkin pääsen mukaan matkalle. Uskomattoman kauniit rannat - mutta ei uimaan, voi :-(
Hienoja taloja termiiteillä ja täysin erilainen maailma kuin täällä. Mielenkiintoinen.
Kyllä olikin kaunista, niin sadunomaisen kaunista!
Kiitos, että saadaan tulla katsomaan näitä ihanuuksia.
Termiittien pesät ovat kuin entisaikojen dinosaurusten kakkakasoja!
Jopas on eksoottiset kuvat. Olet aitiopaikalla ja sinun kautta vähän mekin :)
Dinosaurusten kakoilta ne kyllä näytti. Ihan uskomattomia asumuksia.
Kiitos :)
heinänkehrääjätär,
kiitos. Minuun tekivät termiittien jättikodit suuren vaikutuksen. Pyysin saada esitellä kuvat saaren taigassa ja olin iloinen kun tytär suostui ilomielin. Monet silmäparit jakavat ihmeet nyt. (PS Nolottaa kun en ole vieläkään saanut aikaiseksi modernisoida käyttöjärjestelmääni eli en pääse kommentoimaan kivaa blogiasi, vaikka luen kaiken ja nautin.)
aimarii,
ihmeitä riittää. Omat tietoni luonnontieteestä ovat vajavaiset, ja siksi olen kiitollinen kuuntelija kun tytär kertoilee tutkimuksistaan ja matkoistaan. Tuota yläkerran huussia minäkin ihmettelin.
Mimosa,
ihmeistä kertova lastenlaulu on ehdoton suosikkini. Ihmettely on etuoikeus, ikään katsomatta :)
Kuvanakkeli,
oikein sydän hypähtää ilosta uuden nimesi kohdalla. On se vaan niin ainutlaatuisen hieno. Ja tunnuskuvasi myös.
On kurjaa, ettei noin hienolle rannalle pääse ihmislapsi uimaan. Huvitti muuten, kun tytär vastasi vältellen kun kysyin, kuinka lähellä krokotiilit heidän leiriään olivat...
Harakka,
no eikös vain olekin aikamoiset kakkakasat, dinosaurusten kivettyneiltä kakoilta ne minunkin silmiini näyttivät aluksi. Ihmeotuksia ovat termiitit.
Ruska,
niin, aitiopaikka. Ja erityisesti Australiasta on tullut hänen toinen kotimaansa. Se kiehtoo häntä ja siinäkö syy, miksi myös minua. Mukava kun luit ja koit. Kuljetaan yhdessä eteenpäin ;). PS Tyttäreni sinun laillasi on innokas meloja. Meloja ei häiritse luonnonrauhaa vaan sulautuu siihen maailmaan osana olevaisuutta.
No en olisi kyllä arvannut termiittien tekosiksi.
Hienoja kuvia! Kiva, kun mekin saamme ihailla näitä eksoottisia maisemia näiden kuvien myötä.
Kiitos mielenkiitoisista kuvista ja kertomuksesta.
Australiassa ei niin vaan tulekkaan käytyä, joten kuvat olivat tervetulleita.
Kiitos mielenkiintoisesta matkasta.Kivoja pikkuisia yksityiskohtia paljastui, kuten maisemahuussi, eipä tule ensimmäisenä yllätetyksi.
Ja upeaa on termiittien rakennustaide, en silti ole varma että haluaisin ne ihan noin kotipihalleni..
Tyttäresi on onnekas kun saa työskennellä luonnon parissa. =)
Ihanaa kun hän jakoi palan reissua kanssasi ja kiitos kun sie jaoit sen meidän kanssamme. =)
Kiitos mielenkiintoisesta kertomuksesta.
Marjukka,
nautin blogistien matkakertomuksista, yhtälailla ovatpa ne kotimaassa mökkireissujen kuvauksia tai ulkomailla asuvien havaintoja (kaikenkarvaisia tai silkinhienoja). Jotenkin kotoista ja mielenkiintoa kasvattavaa kun "tuttu" blogisti kertoilee. Halusin tuoda korteni eksotiikan kekoon, tällä kertaa näin. Mukava kun matka maittoi.
arleena,
niin, Australiaan on pitkä matka. Taitaa jäädä minulta näkemättä kengurut ja koalat. Tytär on työprojektiensa vuoksi reissaillut siellä usein ja toivoo pääsevänsä jossain vaiheessa kokonaiseksi vuodeksi.
Sirokko,
mukava kun luit; sinulta saan joka kerta luonasi käydessäsi aina kiintoisia kuvauksia, joista iso kiitos :).
En ymmärrä, miksi huussi on niin korkealla. Kompostoinninko vuoksi? Maisemien tähden? Toimiiko ekologin hiljainen istunto pöntöllä samalla ympäristön havaintopaikkana. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla? Mitään eivät malta jättää näkemättä? Jotain intohimoa tuohon rakennelmaan (ei niin kovin kauniiseen) liittyy.
Termiitit valtavine kekoineen yllättivät minut täysin, siksi lykin niitä "innoissani" esille. Nehän järsivät rakennuksia hajalle. Miten tutkimusaseman käy. Ehkä termiittiriski on otettu rakennusmateriaalissa huomioon. Monta on minulla vielä kysymystä essun taskussa...
Hallatar,
kiitos.
Tytär on aina altis, kun saa levittää luonnon ilosanomaa. Niin, toivottavasti ilosanomaa. Kunpa luonto säilyisi tulevaisuudessakin lapsillemme, lastenlapsille jne. Sen eteen hän töitänsä tekee, pitää mm. huolta uhanalaisista lajeista, jotta ne eivät kuole sukupuuttoon.
Ihania kuvia! Kiitos Australian-matkasta!
Goanna on söpö kuin rupikonna, sen kanssa Kutuharju voisi tehdä treffit, mutku Ausseissa on liian kuuma sammakon herkälle hipiälle ;)
Kiitos kuvista matkalta ei mihinkään! Uskomatonta tuo luonnon monimuotoisuus.
Kutuharju,
goanna on hyvin otettu Kutiksen halusta tulla tervehtimään. Lähellä on uimapaikka, missä ekologit lojuivat oluttölkit kädessään uimarenkaan kannattelemina jouluna (siitäkin olisi kuva, mutten tohtinut liittää mukaan). Olisi sinne Kutis ollut aivan varmasti tervetullut mukaan. Joukossa on tilaa aina yhdelle sammakolle ;)
Piri,
kiitos. Mukava on ihmetellä yhdessä luonnon moni-ilmeisyyttä.
Lähetä kommentti