Moni keittiön matto poikineen (jahka aurinko sulattaa jään) saa kokea miltä juuriharja tuntuu "selkänahassa". Lähteekö 'elämän' riepumatosta lika? -Japanilaisturisteille on uskoteltu, että suomalaisnainen pistää huonosti käyttäytyvän aviomiehensä mattopyykille, ja sen vuoksi japanilaiset naiset käyvät kuvaamassa harjaa edes takaisin heiluttavia, hinkkaavia, puuskuttavia pyykkärimiehiä, jos sattuvat näkemään heitä mattolaiturilla. Kuva toimii Japaniin palattua kotihengettärien matkamuistona, varoittavana esimerkkinä. Näin käy, jos...
Tarinan kertoi ystävätär; oli lukenut lehdestä. Liekö kaupunkilegenda:)
Valokuvatorstai: keittiö
15 kommenttia:
Dear friend !
We can offer all kinds of cheap air jordan,nike dunk and Silver Tiffany .We offer safe delivery and best service,low price and good quality.
Communicate with us.You will be very satisfied! Hope we can do long-term business in near future.
Welcome to our website for more details.
cheap air jordan
http://www.cheap-air-jordan.cn
nike dunk
http://www.dunk2u.com
silver tiffany
http://www.silver-tiffany.com
Best regards! Thank you !
No, miehillehän raskaat työt kuuluvatkin.
Meillä kyllä pesee mies matot, vaikka ite pesisin, mutta selän vuoksi en pysty.
Miesvoimaa märkien ja raskaiden räsymattojen liikutteluun tarvitaan (ainakin jos matot monimetrisiä). Tai tietenkin - pärjää vahva nainenkin ja on pärjännyt.
Itse en usein mattoja ole järvessä huljuttanut - enkä vieraillut matonpesupaikalla, jollaisen kuntamme ystävällisesti on kuntalaisilleen ilmaiseksi järjestänyt.
Kesäinen ja hikinen näky, yhtä kaikki! :)
Asialla on toinenkin puoli. Eipä tiedä japanittaret sitä. Mattopyykillä olemimen kauniina poutapäivänä on todella rentouttavaa. Olen kuullut, että miehetkin tykkää.
Linkin takaa löytyikin tosi faktaa keittiöistä.
Jep, keittiön mattoja on kyllä hinkattava paljon useammin kuin talon muita mattoja:) Japanilaisista en tiedä mitään, mutta kuulostaa ihan uskottavalta8)
Minullakin oli vuosia keittiössä kunnon räsymatot, suuret ja painavat. Ne piti tietenkin pestä joka kesä ja eteisenkin matot.
Nyt olemme laiskkistuneet ja hankkineet sellaisia mattoja, joita ei tarvitse pestä lainkaan.
Mutta matonpesupaikalla on tunnelmaa, selvä se :-)
Hyvä kuva1
Tuolla laiturilla olen pessyt minäkin mattoja aikoinaan. Se on ihan hauskaa hommaa jos matto on tarpeeksi pieni ja aurinko paistaa, huuhtelussa tosin on hommaa jos matto painaa liikaa. No, rehellisyyden nimissä, enää en pese tuolla vaan vien matot pesulaan.
Tarina on tosi! Luin sen Hesarista joku vuosi sitten. Toisaalta, mitä rangaistusta ne pyykkäävät naiset sitten kärsivät, naisethan siellä etupäässä maton selkää rapsuttavat --
Hauskasti yhdistetty haasteeseen!
miehet hommiin ja naiset pomottaa...
Mikä aasinsilta keittiöhaasteeseen!
Japanilaisturistien huiputus oli uusi legenda. Itsekin pidän kyllä mattojenpesua rentouttavana, enkä niinkään rangaistuksena. Mitä nyt omaatuntoa soimaa se saippua siellä merivedessä, ja siksi on jäänyt viime vuosina väliin.. sillä ei siis ole mitään tekemistä asian kanssa että se yksi ja ainoa oikea mattolaituri on 800 km:n päässä..ü
Nostalgiaa kuvassa. Tuskin enää koskaan meidän mattoja pestään noin.
Meidän keittiönmattoa ei ole ikuna pesty. Nolostus. Enkä ole itse koskaan pessyt mattoa ehdalla mattolaiturilla. Aijai, pitäisi korjata tämä puute joskus. :)
nbalike,
jaahas, mainospostia tuli.
Harakka,
veden hörpännyt matto on todella raskas taakka, melkein kuin kivireki. Miestä ja miehen voimia tarvitaan toimeen tarttumaan, jotta matto saadaan vedestä ylös ja parrulle kuivumaan.
heinänkehrääjätär,
niin, mitäpä sitä suotta mattoja jyystämään tavan takaa – tai tavan vuoksi. Monesti putsauksissa vähempikin riittää. Itse pesin mattoja viimeksi vuosikymmeniä sitten. Mutta kumpaakaan (miestä ja minua) ei haittaa. Välillä kun imuroi, siivous on siinä. –Niin, totta puhuen muistan, miltä vastapestyt matot tuoksuivat. Hyvältä. Tuulelta. Ehkä joskus vielä mekin... ;)
aimarii,
niin, moni mattopyykkäri nauttii sekä yhteisöllisyydestä, kesäfiiliksestä että varsinaisesta tarkoituksesta: putipuhtaista matoista. Pitäisi varmaan kokeilla tämänkin (eli minunlaiseni) laiskamadon. Jos ei muuten, niin kunnan matonpesupaikalla, missä jätevedet ohjataan viemäriin.
Inkivääri,
keittiön matolla on oma erityinen paikkansa siellä, mitä kodin sydämeksi kutsutaan.
Kuvanakkeli,
nytpä avautuivat silmät ja korvat: on mattoja joita ei tarvitse pestä ollenkaan! Kipinkapin mattokauppaan...
savisuti,
olet saanut aistia meriveden suolan, kesätuulen vilvoituksen, harjaamisen sinfonian, työnilon ainutlaatuisen. Vaikka viet mattosi pesulaan, voit mielikuvitella muistosi kun levität puhtaat matot lattialle ;). Muisti on kiva vekotin. Kun kerää kyllin hyviä muistoja, saa ne päivitetyksi pelkällä mielikuvituksella.
Kutuharju,
kiitos! Ihana kuulla että tarina on tosi. Ystävättäreni mietti ja mietti kun kävelimme matonpesupaikan ohi, mistä oli kuullut tai lukenut tuon tarinan. Meillä oli päämääränä käydä Cafe Ursulassa, minne emme olleet tähän ikään mennessä ehtineet; oli ollut aina mukamas niin ”kiire”. -Näimme kahvilassa erään rakastuneen parin. Kannatti mennä ;)
Taitaa naisillakin olla jotain salaisuuksia, kun jynssäävät mattojaan niin maan ja veden perusteellisesti. Entä mattojen piiskaukset? Onko se vain suomalaisten helmasynti / puhdistusrituaali? Saksassa asuessamme emme huomanneet kenenkään kurittavan mattojaan piiskaa paukuttamalla.
Krisse,
kelpo työnjako, kannatan :D
Pankin talkkari,
’aasinsillat’ ottivat maton langantyngästä kiinni ja kuljettavat ideaa jos suinkin mahdollista kohti haastesanaa ’keittiö’. Oli pakko irrotella kun kodin keittiö pursuaa pesemättömiä astioita – epäkuvattava on keittiömme. Ei vaan tule tartutuksi tiskivuoriin ajallaan, voi oi. Ja kun mies ja minä olemme samanmoisia, kummastakaan ei ole tekijäksi eikä käskijäksi. Jopa lapset joskus komentaisivat meitä. Oppisivatkohan :D.
Kun vettä voi läträtä mielin määrin, mattopyykkääminen on antoisaa. Ulkona saa roiskia ja lämpimällä ilmalla ilmastointi toimii parahultaisesti. No, itse en tätä harrasta kuten et sinäkään, enää (laiskuus syyni vetäytymiseen ennen kaikkea, sitten vesiensuojelu), mutta voin yhä kuvitella pyykkäämisen autuuden.
Elegia,
ei ole meilläkään tätä nykyistä keittiönmattoa pesty. Elämänmerkit näkyvät. Onneksi pohjaan palanut puuro pysyi kiltisti kattilassa – ei kaikkea sentään matto kerro. –Eivätkös laiturit ole tarkoitettu onkimiseen, haaveiluun tai lötköttelyyn ennemmin kuin rehkimiseen :D
Hauska ajatus :) Keittiön matot taitavat kaivata useimmiten pesua. Ainakin lapsiperheessä.
Ulkokeittiöhommiahanseon tuo matonpesu, varmaan hauskempaa kuin kuoria perunoita. Ennen pantiin tottelemattomat lapset perunateatteriin!
Tirlitta,
keittiön matolla on kerrottavana monta tarinaa :)
Meripilvi,
jos valita pitäisi, kummanko vallitsee: mattojen pyykkäyksen vai perunavuoren kuorimisen, moni heiluttaa juuriharjaa kernaammin (säävarauksella).
Lähetä kommentti