Olen saanut Kutuharjulta ja Aimariilta ja Nanalta tunnustukset, jotka saavat liitelemään sinitaivaan alla (samalla kiitän kaikista saamistani luonnonkukista ja ennen kaikkea niiden ja monien muiden blogien maaperistä - elämyksistä -, mistä ne on saaren taigaan kannettu).
On valon aika.Kiitos luovuudestanne, blogiystävät. Linnunradan tänne ja tuonne puolen mahtuu tarinoita ja kuvia, joiden hurmassa hengitän, vapaudun, elän ja nautin. Pidän tunnukset aarteinani ja lennätän onnellisena eteenpäin Sinulle. Blogistaniassa on mahdollista yhtä aikaa antaa ja saada.
"Mitä on nerokkuus? Se on kykyä tahdonvoiman avulla muuttua taas pikkulapseksi." (J. M. Barrie)
Niinkin.
Eilen poikamme, kultainen liikuntavammaisemme (kultaisten sisarustensa kultainen veli), sai tunnustuksen opinnoistaan Helsingin yliopiston Juhlarahastosta, myöntäjänä professorinrouvat ry., jotka muistavat erityisesti vammaisia opiskelijoita:
(klik)
Anteeksi hämärä ja vino kuva: äiti oli liikuttuneessa tilassa :).
Stipendit jaettiin Yliopistomuseon Keisarisalissa. (Suosittelen Arppeanumia. Uskomattoman mielenkiintoinen näyttely, jota ehdin vilkaista ennen juhlatilaisuutta. Tulen joskus uudelleen ja pistän kellon piiloon taskun uumeniin. Aikaa on. Kiirettä ei.) -Euroopassa on neljätuhatta yliopistoa, joista Helsingin yliopisto kuuluu kymmenen parhaan joukkoon.
Ylioppilaskunnan Laulajilla oli "asiaa": Porilaisten marssi, Gaudeamus igitur ja herkkä lemmenlaulu (en kuullut nimeä) nostatti jo muutenkin korkealla leijuvan tunnelman kattoon.
Stipendien jaon jälkeen nostimme maljan hymyhuulille. Poikaamme tuli onnittelemaan yliopiston emeritusrehtori ja -kansleri, professori Kari Raivio, joka oli hoitanut lastamme Lastenklinikan teho-osastolla vuonna 1982. Hätäkastettu Jaakko, nolla elämän alun pistettä saanut, innostui (elämästä otteen saatuaan ja kouluun – ja myöhemmin yliopistoon – päästyään) numeroista niin, että matematiikasta tuli hänelle intohimon, ilon ja leivän lähde. Kari Raivio kertoi olevansa onnellinen, kun saa nähdä työnsä hedelmiä. Hän on hoitanut Lastenklinikan ylilääkärinä vakavasti sairaita vastasyntyneitä ja myöhemmin, yliopiston rehtorina ja kanslerina, tukenut opinnoistaan innostuneita nuoria. Luonut resursseja.
Poikamme tarina antaa aihetta laulaa Elämälle kiitos. Se raivaa tietä päivien monimuotoisuudelle: varjot kuuluvat elämään niin kuin valotkin. Vuoroin. Vuoroin.
Elämälle kiitos
Elämälle kiitos, sain siltä paljon,
sain lyhtyä kaksi, kun niillä katson
erotan selvään kirkkaan ja mustan,
korkean taivaan, sen tähtisen pohjan,
läpi ihmisjoukon miehen jonka tahdon.
Elämälle kiitos, sain siltä paljon.
Sain siltä kuulon leveän virran.
Se imee öin ja päivin liverryksen, laulun,
jylyn, naputuksen, haukun, sateen pauhun
ja ne hellät äänet, joilla minua kutsut.
Elämälle kiitos, sain siltä paljon.
Sain siltä äänen ja kirjainten muodon.
Ne sanoiksi yhtyy ja lausuu selvään
nimet äidin, veljen ja valon heittää
sille tielle jota yksin kuljet.
Elämälle kiitos, sain siltä paljon.
jalat joilla kuljin uuvuttavat matkat
kaupunkien halki, poikki lammikoiden,
arojen ja hiekan, vuorien ja soiden,
lattiasi poikki, pihas puutarhoiden.
Elämälle kiitos, sain siltä paljon.
Se sydämen antoi joka ilosta takoo
kun kasvavan huomaan ihmisen taidon
kun pahasta irti näen hyvän ja aidon
kun silmies syvää kirkkautta katson.
Elämälle kiitos, sain siltä paljon,
kun sain siltä naurun, sen vierelle itkun.
Niin erotan selvään ilon ja tuskan,
jokaisen laulun läikkyvän pohjan,
yhteisen laulun jota itsekin laulan.
Elämälle kiitos, sain siltä paljon!
Violeta Parra (suomentanut Jaana Lappo)
19 kommenttia:
Teilläpä on siellä juhlaa moninkertaisesti, kun molemmat olette saaneet tunnustuksia!
Kyllä sinä voit olla ylpeä pojastasi ja hänen saavutuksistaan!
Lämpimät onnittelut hänelle ja myös äidille! Toivon onnistumisen iloa jatkossakin pojallesi!
Voi kuinka kaunista, herkkää ja liikuttavaa tarinaa ihan elävästä elämästä. Onnea äidille ja onnea pojalle:)
Onnittelut niin pojalle kuin äidillekin. Tämän laulun sanat on liikuttavan ihanat, sopii hyvin minullekin tähän päivään.
Onnittelen lämpimin ajatuksin sinua, poikaasi ja koko perhettä. Teillä on aihetta suureen iloon.
Kaunis ja hellyyttävä on myös postauksesi - Elämälle kiitos.
Sinulla on luontainen sydämen taito löytää aina oikeat sanat ja luoda oikea tunnelma.
Uskomattoman hieno hetki - monellekin. Sinulle ja pojallesi (paljon onnea hänelle!), mutta arvatenkin myös Kari Raiviolle. Onhan mahtavaa saada seurata omaa pientä potilastaan halki elämän ja noin onnellisissa merkeissä.
On myös totta, että saamme olla ylpeitä omasta yliopistostamme; se todella on yksi Euroopan huippuyliopistoista!
Lämpimät onnittelut koko perheelle!
Aivan liikuttava kertomus pojastasi ja hänen saavutuksestaan.
Onnea hänelle ja onnea äidille ja tietenkin koko perheelle!
Laulun sanat laittoi kyyneleet lopuksi silmiini.
Kiitos kauniista ja herkästä tarinastasi!
Minä kuulin laulun ja huomasin, kuinka kaunis on kuulon leveä virta, kuinka kirkas laulun läikkyvä pohja.
Kiitos että laitoit tämän hienon laulun sanat tänne kokonaan. Laulussa sanat menevät aina niin nopeasti. Olen aina niitä ihaillut, mutta vasta nyt sain kiinni niiden todellisesta taiteesta.
Ja laulu kertoo kirkkaista silmistä teidän perheessä, suuresta onnesta ja ilosta surun jälkeen.
Kyyneleisin silmin täällä iloosi yhdyn ja onnittelut teille kaikille lähetän.
Kuten Aimarii jo sanoi, sinulla on taito kertoa, taito löytää oikeat sanat. Kiitän niistä.
Marjukka,
kiitos!
Pitääköhän ihmisen ensin melkein kadottaa elämänsä, jotta sen löytää. Tuo kuoleman hipaisu 12.10. 82 toi meille lopulta syvän elämänilon. Muistan kuinka vaikeaa hänen oli oppia hengittämään ilman hengityskonetta. Monta kertaa saimme katsoa voimattomina vieressä, kun letkuja irrotettiin (oli jo viikon vanha): käynnistyykö oma hengitys; ei, ei vieläkään. Poikamme oli kytkettävä takaisin koneeseen ja hoitajat sanoivat: kyllä hänen pikku hiljaa pitää oppia hengittämään itse. Kuuliko Jaakko-vauva "käskyn" kun seuraavalla kerralla menimme häntä katsomaan teholle? Hän oli ilman hengityskonetta ja pikkuinen rinta kohosi ja laski! Mikä tunne! Yksi etappi elämäntiellä oli saavutettu.
Inkivääri,
kiitos, elämä on ihanaa, sen tajuaa, kun melkein sen menettää. Tai varmaan moni tajuaa ilman että tarvitsee vastaavaa opetusta.
savisuti,
kiitos! Ja onnea sinulle, elämästä! Olet saanut jatkoajan ja tiedät mitä merkitsee kun saa elää, tuntea tuntehin – ja luoda taidetta. Iloksi muillekin.
aimarii,
kiitos! Lämpimät onnittelusi otamme onnellisina vastaan. Oikeita energialamppuja onnittelusi ovat :). Elämä, joka meillä kaikilla on, kiittää.
Ina,
Kari Raivio oli (on) hieno lääkäri. Dramaattisella hetkellä (vuonna -82) kun pää oli pyörällä, hän löysi oikeat sanat. Ei luvannut poikamme suhteen liikoja, muttei avannut myöskään tietä pimeään tunneliin. Päivä kerrallaan menimme eteenpäin.
Lievän käden pakkoliikkeen vuoksi Jaakon on vaikea kohottaa kuohuviinilasi läikyttämättä, mutta senkin hän on oppinut. Antaa lasin olla melkein pöydällä ja kohottaa sen vain muutaman sentin, huulilleen. Toimii! Onnittelujuoma pääsee perille, kuohuu.
Tuo tilaisuus oli hieno. Oli stipendejä ja apurahoja. Nuoria, lahjakkaita ihmisiä sali täysi. Musiikkia. Tutkimisen tahtoa ja iloa. Historiaa oli hetki jota elimme. Se katsoo tulevaisuuteen.
Liisa,
kiitos, ihanaa saada Savosta päin onnittelu :). Minulla on sinne niin, niin ikävä. Pääsiäisenä järjestämme Savossa Jaakon valmistumisjuhlan sukulaisille. Hän saa lahjaksi silitysprässin :). Lievän käden pakkoliikkeen vuoksi silitysrauta on huono yhteistyökumppani, kun paita pitää saada sileäksi. Prässi on näpsäkkä, kuuluu sarjaan suit sait :)
Harakka,
aina kun nimesi näen (ja sinut), mieleeni tulee kertomuksesi harakasta jota hoivasit. Elämän nimi on: huolenpito ja rakkaus. Sitä osaat vaalia niin että se säteilee.
Kuvanakkeli,
aivan sama on kokemukseni: olen kuullut tuon laulut tuhat ja sata kertaa, mutta nyt (jälleen kerran) pysähdyin sanojen kohdalla. Ne kuvaavat tunteitani, ne hyväilevät, hoivaavat. Eivät pelkää käydä elämän rajapyykeillä, laidoilla.
Elämän ei tarvitse olla täydellinen – ollakseen täydellinen.
Kiitos onnittelusta. Onni on yhteinen. Sinun onnesi on minun onneni, minun onneni on sinun onnesi. Ja nuoren onni on vanhan onni. Elämä rakentuu erilaisista palasista.
Ansaitsette kyllä kaikki onnittelut, kunniamerkit ja stipendit. Elämä kantaa kun sen osaa ottaa vastaan vaikeuksineen, se tuo eteen juuri oikeat henkilöt juuri oikealla hetkellä, jotka auttavat eteen päin. Kun siitä osaa olla kiitollinen, saa kokea suuria ilon ja onnen hetkiä.
Tuon laulun pitäisi soida koulujen aamun avauksissa ja muutenkin useimmin, muistutuksena meille kaikille.
Paljon onnea teille!
Onnea äidille ja pojalle! Elämälle kiitos!
Ihanan liikuttava tositarina elämästä selviytymisestä ! Onnea pojalle, oonea sinulle ja koko teidän perheelle *halaus*
Tämä ihana laulu raikaa nyt kurkustani hymyä pullollaan, teitä ajatellen :o)
Onnentoivotuksia sinne!
Rakkaus hoitaa, parantaa ja antaa voimia - vahvistaa lapsen omaa sinnikkyyttä, on lohtu ja kannattelija. Ja sitten kasvun ja kehityksen ihme - omat voimat ja taidot kantavat!
(Viisi lapsenlasta, joista yksi poika: Jaakko! :))
Sirokko,
kiitokset onnitteluista! Kun elämää katselee taaksepäin, huomaa, että asiansa osaavia "sydämenihmisiä" on tullut kohdalle juuri silloin kun heitä kipeimmin on tarvinnut.
Laulu on kaunis. Ja tosi.
Obeesia,
kiitos onnitteluista! Elämälle kiitos, tänäänkin.
Lettu,
kiitos onnitteluista ja halauksesta. Ilolla otamme vastaan. Kaunista kevättä sinulle!
Mimosa,
kauniisti kaikuu laulusi ja hymyn loihtii alkavaa päivään, kevääseen, koko elämään.
heinänkehrääjätär,
Jaakko on hieno pojan nimi ;), eikö vain :)
Lapsen kasvu on ihme jo sinänsä ja erityisesti silloin, kun epävarmuus tulevasta on koetellut vaikean alun jälkeen. Koettelemus kääntyy iloksi.
Ihana kirjoitus! Ihan tuli kevättä rintoihin ;) gaudeamus igitur ! Onnea Onnea, onnea! En nyt osaa sanoa mitään muuta mitä enemmän tarkoittaisin. Raivio on tosi symppiksen näköinen mies, viisas ja lempeä. Mutta nuori mies vierellään -- siinä vasta mahottoman symppis!
Kutuharju,
kiitos :)
Sinun olisi pitänyt olla mukana jakamassa ilo ;). Nämä kaksi "herraa" olivat niin vallattoman iloisia, että hyppelehtivät jalalta toiselle (välillä ilmaan), kun eivät meinanneet pysyä intonsa vuoksi nahoissaan. Kari Raivio sanoi, että vastasyntyneiden auttaminen se vasta oikeaa työtä olikin - ja vilkaisi taas hymynauraen Jaakkoa.
Kevättä, kevättä, elämän kevättä sulle ja kaikille ikinuorille tunteville ;)!
Tulin uudestaan lukemaan ja sulattelemaan tätä - jälleen kestohymy kasvoilla :) Niin onnellista ja kaunista, kun vaikeuksien ja kovan työn jälkeen seuraa palkinto. Sydämeni iloitsee äidin onnesta ja ilosta. Lämpimiä onnitteluja Jaakolle ja oikein hyvää valmistujaisjuhlaa ja pääsiäistä teille kaikille!
Ruska,
mukava kun tulit moikkaamaan Jaakkoa ja Karia :), he ovat inhimillisiä sankareita molemmat. Heidän hymyssään jotain hyvin koskettavaa ja valloittavaa. Kari Raivio jopa sanoi puolittain haikeana miettineensä, olisiko hänen pitänyt jäädä Lastenklinikalle auttamaan sairaita lapsia mieluummin kuin antautua rehtoriksi, missä joutuu moneen liemeen ja byroktarian pyörityksiin.
Lähetä kommentti