lapsuuvven leipäressu ja äetin essu:
niitä kahta immeinen tarvihtoo
mutta ku ympärilleen kahteloo
ni oeskoo tuo sittennii mitä
jos saes jäläkiruuaks
ihteesä sitä:
créme brûléeta ja mustaherukkasorbettia
ja kostukkeeks suattasin ottoo
de Bandera Olorossoo
voe että nyt pierettää
vuan sitä en kerro kellekkää
runotorstai: keittiö
13 kommenttia:
:D taas kiva murreruno
Voi ku hauska.
Olorosso kelpais kyllä :)
Hauska runo! Tuo murre on sitten ihanaa!
Kiitos hersyvän hauskasta runosesta :)
Oloroosso ON hyvää!
Kiitos, nuo kaikki maistuisivat!
Lepäressu ja sorbetti varmaankin onnistuisivat. Juoma jaloa.
Nami, nami! :)
Tuli jostain syystä mieleen mummin juttu, jota hän joskus kertoi. Äitinsä oli käskenyt hakemaan lähikaupasta - siis niitä sellaisia pieniä palvelumarketteja jossa omistaja seisoo tiskin takana - fazerin hienoja canapé keksejä. Mummi, joka ei ollut koskaan kuullutkaan kanan peestä tilasi sitten sitä itteään..
Siinä oli taas kuulema korttelin mammoilla nauramista. Pieni erreys voi tietenkin juontaa siitä, että mummi oli enemmän kotonaan oman mummolansa navetassa, kun äitinsä taisi taas olla kaupunkilaistyttö..
Luin sujuvasti runosi - muutamaan otteeseen varmuuden vuoksi ü
Olipa hauska runo.
Ja toi murre on sitten niin hienoo kuultavaa!
Leipä maistuu aina ja lapsuudesta tuli mieleen myös oma essu. Aina piti koulussa olla essu edessä.
Hauska runo ja hyvin ymmärsin. Myös sen, että viimeistä ei kannata kaikille kertoa. En kerro muille; ymmärrän yskän, koska itsellä on herkästi samoja vaivoja.
jl,
kiitos.
savvoo välillä ulos tulloo, ei sitä voe ennee suuhun sulloo.
J.Lee,
selevä: Olorossoo pittää sinun suaman, ku kerta Olorossosta tykkeet.
Marjukka,
kiitos. Murteita on moneks, tykkeen niistä kaekista. Pitäskii tehhä joskus murrematka ympärj Suomen ja kuunnella ja kuunnella – naattia. No, jahka ensin suan sen kuulolaetteen. Iliman sitä voep käävvä niin, että kuulen vuan savvoo olenpa sitten Raumalla tai Turussa tai Kittilässä. Voe tokkiisa. Kyllä aakee korvillein ihmeellinen Suomenmua kielineen päevineen.
Arjaanneli,
ilo olj tarjoella Olorossoo, ku tykkäsit. Ite en ou maestana, mutta anoppi vanno sen nimmeen.
heinänkehrääjätär,
ojennapa maljas tänne, ni kuahan piripintaan. Laejjasta laetaan tarjoillaan tiällä, on pottua ja sorpettija, ressua ja fiiniä viiniä. Juhloo ja arkee. Mitteepä tässä mualimassa, naatittavaks kaet tämä on tehty. Evväellä monenlaesilla.
Pankin talkkari,
tuhannesti kiitän mummisi tarinasta, voe miten tek' hyvvee kuulla :D. Naarattaa ja mahhoo hytkyttää: tämä pittää panna jakkoon etteenpäen. Ihana, ihana on.
Heittomerkit vieraessa sanoissa oes mulla tehny tennee (kirjotettaessakkii, suati iäneen luvussa), mutta guugle aattaa: kukkaa ei tiijjä, etten ossooo kirjottoo noen hienoja kurmeeruokia – suati tehhä. Sen ku imuroin tänne ja eikös vaen näätä ihan siltä, että oun mestarjkokki ja ossoon vielä vieraita kieliä.
Harakka,
mukavoo ku lennähit suaren taekaan vaekka välillä tiällä höpistään ihan mitä sattuu. Ja sattuuhan sitä ku antaa männä vuan hörölömpsis ja suun käävvä ku on kääväkseen.
Kuvanakkeli,
ku vanahoja valokuvia kahtelen, huomoon tojen totta, että essu on melekeen kuvassa ku kuvassa piällä. Millon lienöö oun suana ensimmäeset pitkät housut?
Antaa pollen pierrä, laolaa Tapsa Rautavaara ja hörähtää ku Pollella narahtaa. Kyllä mualimaan mahtuu. Vaekka nythän EU pohtii, miten paljon lehmistä lähtöö kuasuja ilimaan ku niiltä piäsöö paukkuja. Onko ilimastonmuutos vuarassa. Tiijjä häntä.
Elettäväks on elämä annettu. Ja tarinoitavaks. Kuvattavaks.
Oi oi, tuli ikävä Kuopioon!
Mainio, mainio runo!
Annika & Vaahteramäen lapset,
muailma pyörii pyörimistään, mutta kotiseuturakkaus, assuupa immeinen missee päen tahasa, pyssyy. Ja "osasyynä" on se että suap puhuva ommoo murretta.
Tuo Savon murre tekee ruuankin suussasulavaksi
arleena,
kiitos:).
Välillä murre saattaa kuulostaa kuin kuumat perunat pyörisivät suussa. Toisinaan murre kuin murre soljuu kuin vesi kevätpurossa.
Lähetä kommentti