Avioliittomme tarina alkoi kolmekymmentäkahdeksan vuotta sitten (ja tutustumisillastamme on aikaa jo neljäkymmentä vuotta). Nyt tiedän: rakkaus ei ole utopiaa. Rakkaus on täyttä totta. Yhteisten vuosiemme symboliksi, kiitoslahjaksi, tilasin Savisudilta keramiikkatyön.
Kiitos, Savisuti.
Herkkä ja vahva patsas kertoo mikä on ollut, mikä on – ja mikä tulee olemaan niin tummien kuin valoisienkin päiviemme ilo, lohtu ja voima: yhteensolmitut kädet luovat toinen toistaan tukevan sydänpesän.
IKUINEN RAKKAUS
– Minä rakastan sinua.
– Minä rakastan sinua.
– Minä autan sinua.
– Minä autan sinua.
– Minä tuen sinua.
– Minä tuen sinua.
– Minä suojelen sinua.
– Minä suojelen sinua.
– Minä rakastan sinua.
– Minä rakastan sinua.
Olen hänelle uskollinen, hänen kanssaan tyytyväinen, elän hänen kanssaan pyhää elämää, hänen kanssaan kestän vastoinkäymiset, hänen kanssaan kärsin, enkä kuolemaan saakka jätä häntä koskaan terveydessä, sairaudessa, onnellisessa tai onnettomassa tilassa, vaan koko elämäni ajan kannan hänestä uskollisesti huolta.
14 kommenttia:
Tuossa runossa on kaikki. Enempää ei voi enää toiselle olla.
Onnittelen lämpimästi teitä kyyhkyläiset!
Kiitoslahja on mitä upein. Olette osanneet pitää huolta toisistanne ja rakkaudesta.
Aivan ihana patsas ja muisto! Pidän valtavasti teoksen sinisestä, patinoidusta pinnasta. Hieno, hieno. Ja muoto on kaunis pelkistetty, pehmeä ja yhteenliitetty. Sopuisa, rauhallinen.
Kaikkea sitä, mitä runossasi kerrot, molemmissa, sekä patsaassa että runossa on yhteinen tuntu. Erittäin onnistunut työ.
Ihanaa kun joidenkin liitto voi kestää ja vain lujittua vuosien myötä. Ihana runo! Noin toivoisin jokaiselle tapahtuvan.
Kaikkea hyvää teille jatkossakin toivottelen! Kunpa jokainen aviopari voisi olla noin yhtä!
Kaunis, herkkä patsas kuvaamassa yhteistä onneanne!
Olemme varmaan jo aiemminkin todenneet, että samoihin aikoihin on alettu kimppaan kumppanin kanssa ja - kaikki se kestää.
Rakkauttako? Sitä ja myös sitä, että ei kuvittele ruohon olevan vihreämpää jonkun toisen kanssa.
Kaunis rakkaus- ja avioliittoruno.
Muistaisimmepa kaikki näin toteuttaa rakkaudenvalan velvoitteet- ei velvoitteina, vaan rakkauden osoituksina.
Kaunis tuo Savisudin patsas, mutta niin on kaunis myös runosi ja liittonne. Onnea!
Patsa, runo ja vakuutus: rakkauden sopusointua.
Rakkaus niin ymmärrettynä - elettynä - ja jatkuvana.
[Samoihin aikoihin täälläkin liitto solmittu (38 v. sitten)]
No, mekin heinänkehrääjättären kanssa ollaan sitten kanssa samanverran oltu aviossa, kuin sinäkin olet!
Ja musta ainakin tuntuu aina siltä, etten voisi elämääni jatkaa ilman miestäni, kukaan ei voisi häntä korvata!
Oli aikoja, ettei sellastakaan niin ajateltukaan, mutta nyt, kun molemmat oleme sairaseläkkeellä, niin ollaan lähennytty aina enemmän vain.
Olemme huomanneet toisemme paremmin,ja osaamme antaa arvoa toiselle ja siittä, että hän vielä on siinä vierellä!
Voi miten kaunista! Tämä on kuin Valentinon päivän sivusto, rakkautta tulvillaan. Pitkä se on taival takana kutulammikossakin, perässä tullaan, jos luoja suo :)
Upea patsas, yksinkertaisuudessaan niin ilmeikäs ja puhuva. Annoit sille kuuluvat sanat.
Yhteinen ikuisuus meilläkin jo takana, hyvänen aika...ja tuntuu että näin vanhempana palataan siihen mistä lähdettiin, kahdenkeskiseen yhdessäoloon.
aimarii,
kiitos onnittelusta. Kyyhkyläisiä olemme, kujertelemmekin kuin vastarakastuneet. Nyt on myös aikaa. Kiireisinä vuosina halipula saattaa olla pitkälti aikapula, vaikka aina olemme toisemme kädet löytäneet, ei niin kiirettä etteikö silitellä ehtisi, edes pienen hetken verran.
Uuna,
niin, eikös olekin vallan ihastuttava keramiikkatyö. Ihmetellen olemme sitä ihastelleet. Rakkautta ei voi väkisin vääntää, ei varmaan taidettakaan.
Vaihe vaiheelta sujui patsaanpaljastus. Ensin näin minä. Jo Fazerin kahvilassa kuorin sen kääreestään, ja alta aikayksikön tiesin: rakkauspatsas symboloi täydellisesti rakkaussuhdettamme.
Sitten tulee patsaanpaljastuksen kakkosvaihe, kun esittelen miehelleni. Jännitin, pitääkö hän kiitoslahjasta. Mies on luotettava ja puhuu aina totta. (Meillä saa myös kritisoida.)
Hänelle kävi samoin kuin minulle. Ihastui oitis. Rakkauspatsas on nyt kaapin päällä – ja sydämissämme. Tulkoon elämässä mitä tahansa vastaan, toinen toisiamme tuemme. Voi tulla sekin eteen, että heikko taluttaa heikkoa. Käsi tarttuu käteen ja sen otteen voima on suuri.
savisuti,
lämpöinen kiitos! On suuri merkitys sillä, että tilasin rakkauspatsaan blogiystävältä. Se vastaa syvimpiä toiveitani täydellisesti. Ja nyt myös hänen, jolle sen kiitokseksi teetätin.
Meillä on kotona nyt kolme patsasta: rakkauspatsas, pienois-Veljmies sekä kuvanveistäjä Veikko Leppäsen viisikymmenluvulla tekemä ”yhdeksänvuotiaan” mieheni pää, jonka anoppini oli aikoinaan lahjoittanut puolisolleen tämän täyttäessä viisikymmentä vuotta.
Marjukka,
kiitos.
Rakkautta on maailmassa paljon. Kunpa kaikki saisivat siitä osakseen niin paljon kuin tarvitsevat.
Patsas on mukava esitellä myös lapsillemme ja lapsenlapsille. Aavistan, että hekin ihastuvat. Pojantytär käy taidekerhoa ja hän kertoi, että viime kerralla kerhossa tehtiin savitöitä.
Obeesia,
olet läheinen blogiystävä, vaikkemme ole koskaan tavanneet. Mutta ”tapaamisia” nämäkin hetket ovat, kukaties joskus syvempiä kuin mihin kasvokkain ihmiset yltävät. Onnea sinun ja miehesi liitolle! Ilon hetkiä jokaisena vuodenaikana!
Totta, rakkaus puolisoon riisuu turhat haaveet ”vaihtokaupoista”. Vapaaehtoinen sitoutuminen kasvattaa ihania hetkiä. Sen nimi on rakkaus, jota ei juoda sumppina pakkopullan kyytipoikana. Rakkaus on elämän ’samppanjaa’, joka pirskahtelee arjessakin.
arleena,
aviossa jos missä toteutuu: antaessaan saa. Mitä enemmän rakkautta jakaa sitä voimallisemmaksi se kasvaa. Ja niin kuin sanot, ei velvollisuutena vaan vapaasta tahdosta – koska on niin hyvä olla yhdessä.
SusuPetal,
kiitos. Rakkaus on vaikeaa, sanotaan. Se on myös hyvin yksinkertaista, lopulta. Muutamassa sanassa, silloin kun ne tosia ovat, on kaikki. Ja rakkauspatsas kuvastaa ydintä. Käsi hakeutuu käteen, puolin ja toisin. Joka tilanteessa.
heinänkehrääjätär,
teillä on sama rakkausvuosikerta menossa. Onnea, onnea! Ja se paranee vuosi vuodelta kuin hyvä viini. Tai aito antiikki ;). Osasinko nuorena edes aavistaa, kuinka hyvä on olla ja elää kun vuosia ja vuosikymmeniä yhteistä matkaa on takanapäin. Nuorempana touhua oli niin paljon, ettei romantiikalle hirmuisesti jäänyt aikaa. Nyt aikaa on vaikka kuinka, eikä sitä tee mieli tuhlata riitelyyn, varsinkaan kun aihetta ei ole vaikka joskus tekee joskus mieli urputtaa – entisestä tottumuksesta ;D. Mutta kaikki tahtoo nykyisin vääntyä nauruksi. On niin monta aihetta rakastaa.
Harakka,
onnea myös sinulle ja miehellesi! Sanot niin osuvasti: ”Olemme huomanneet toisemme paremmin,ja osaamme antaa arvoa toiselle ja siittä, että hän vielä on siinä vierellä!” Näin on käynyt myös meille.
Nuorena kuvitteli että elämä on rajattoman pitkä, ulottuu tuhat kertaa maapallon ympäri ja ties minne linnunradalle. Ei lopu koskaan. Nyt hahmottaa, että rajat tulevat jossain vaiheessa vastaan, terveys voi romahtaa ja kuolemakin käy joskus mielessä. Nyt on aika rakastaa, mitäpä muuta kannattaa tehdäkään ;D
Kutuharju,
onnea Kutikselle ja Kutiksen siipalle. Jotenkin on tytinä, että olette erottamattomat. Ja luojahan suo rakkautta niin paljon kuin sitä ottaa vastaan. Ja rakkauden ”kuormaa” jaksaa kantaa syli- ja vuositolkulla. Loppuun asti. Aina vain paranee, sanoo tämä ennustajaeukko ;)
Sirokko,
kiitos.
Aatella, rakkauspatsas puhkesi puhumaan. On se vaan niin kiva ja eläväinen patsas! ja todellinen.
Onnea myös teille! Elämä on yks hujaus, siksi sille kilahdus: rakkauden malja! Vihdoinkin kahden. Siitä lähdettiin liikkeelle, nyt palataan, kuten sanoit, alkuun (meillä tosin oli alun alkaen mukana lapsi, lapseni ed. liitosta). Kauan eläköön rakkaus siellä ja rakkaus täällä ja rakkaus joka puolella!
Eikö ole ihanaa!
Hannelen paratiisi,
kiitos.
Jokapäiväisessä kielenkäytössä kuluu sana 'ihana', mutta ei puhki, vaan aina uutta hyvää oloa luoden ja tuoden.
Lähetä kommentti