Olen onnellinen kuulokojeen omistaja. Se on pieni ja huomaamaton ja poistaa kohinaa ja melua mutta päästää läpi äänet joiden on tarkoitettu tulevan perille. Ymmärrykseen asti.
Tuoteinfo mainostaa:
"Luonnollinen kuuleminen on mahdollista! Kun tavalliset kuulokojeet työskentelevät yksin, Oticon Dual kuulolaitepari toimii yhdessä, toistaen äänet tasapainoisina ja luonnollisesti. Me kutsumme tätä ominaisuutta Tilaääneksi.
Tilaääni tarkoittaa kuulolaitteelle samaa kuin HD-näyttö televisiolle. Ylimääräiset “audiopikselit” lisäävät niin paljon yksityiskohtia, että äänet pystyy paikallistamaan ja tunnistamaan miettimättä kahdesti. Reagoinnista tulee nopeampaa ja vaistonvaraisempaa.
Dual kuulolaitteiden kanssa kuulon heikkeneminen ei enää säätele elämääsi. Olet taas itse ohjaimissa."
****
Korvassani on nyt mikrosiru ja lilliputtikaiutin. Äänimaailma on uusi. Hiekka rapisee kengän alla. Tuuli paukuttaa lippua. Varis raakkuu kevättä.
Kännykkä soi. Vastaan.
Tytär: "Lähden vuodeksi Australiaan. Vanhemmaksi tutkijaksi. Lähtö heinäkuussa. Jihuu."
Kuulen.
Pian ymmärrän.
17 kommenttia:
Voe tokkiisa, kun sinulla on nyt se. Tuokoon se uusia ulottuvuuksia, pieniä herkkiä yksityiskohtia elämääsi ilahduttamaan. On se upeaa, kun tuollaisia kojeita on. Vaikka ilman sitäkin olet vallan upeasti pärjännyt - ja etenkin ymmärtänyt! :)
Onneksi olkoon, uuden äänimaiseman omistaja :)
Mutta. Ihan kaikkea ei ehkä tahtoisi kuulla, en minä ainakaan. En sitä, että rakas ihminen lähtee 'antipodien maahan' vuodeksi. Mutta oikein iloista ja palkitsevaa hyppyä puolituntemattomaan ja turvallisia lentoja(!!) hänelle!! Pääset häntä sinne katsomaan! Tahdotko? Australiaan olen aina tahtonut päästä, sitten Skippy-kengurun nähtyäni... mutta jotain madonreikää olisi kyllä kivempi sinne ryömiä kuin lentää kokonainen vuorokausi...
Onneksi olkoon, nyt avautuu sinulle uusi maailma vaikka ei taida entisessäkään mitään vikaa olla. Tyttären lähtö ei varmaan ole ilouutinen aluksi mutta mietipä mikä kyläilymahdollisuus siitä aukeaa!
Apuvälineitä on onneksi olemassa.
Ihanaa varmaan, kun kuulee kaikki luonnon eri ääninyanssit, rapinat ja tuulen suhinan.
Voisiko olla Australian reissukin tiedossa.
Korva kuulee, äidin sydän tuntee.
Oi että!Sinulle kuuluu paljon uusia asioita. Kuulosi tarkentuu kojeen avulla, joskus ehkä mietit, joko kuulet liikaa. Toden totta, on hienoa, että näitä laitteita on olemassa.
Melkein minäkin ymmärsin, että saatatpa lähteä lapsukaistasi katsomaan työymäristöönsä, sinne kenguruiden maahaan.
Kojeita tai ei, niin sydämellään sitä kuulee ja näkee parhaiten.
Onko valikoiva kuulo nyt mahdollista?
Katsos kenguru loikkaa ja Lastu lentää Australiaan, voe tokkiisa. Varmasti menet, eikä mittää suatan männä tai suatan olla mänemättä.
Tuplaonnittelut.
Olen täällä käynyt, mutta ollut hiljaa eli vika ei ole ollut kuulossasi.
Voi miten hienoa! Tuo "olet taas itse ohjaimissa" on varmaankin totta. ONNEA!
Mainiota, että laite tuo parannusta elämääsi. Kuuletkohan ensi kesänä heinäsirkan sirityksen. Sen minä haluaisin vielä kuulla.
Kohta heinäsirkat soittavat ja perhoset laulavat! Upeaa on kuulla, vaikka sitten joutuu kuulemaan sellaisiakin asioita, mitä täytyy hetki miettiä. Sellaisia ne lapset ovat, lentävät ja lentävät, kunnes tekevät pesän jonnekin. Toivottavasti vähän lähemmäksi.
Onnea uudelle kuulolle!
Ymmärtämisessä taitaa useinkin olla enemmän viivettä kuin kuulemisessa. Riippumatta siitä, onko kuulokojeen tarpeessa vai ei.
Kivaa, nyt kuulet kaikki lintujen laulutkin alusta loppuun asti!
Ja siinä välissä vielä muittenkin ääniä, tai sitten et.. ehkä..
Toisinaan kaikki eivät välttämättä jostain syystä tykkää kuulokojeista, väittävät, että kaikuu..
Tiedä sitten, mitä puhuvat, puhuvatko totta, vai oikeestikko ovat toisille epäsopivia?
Kerro mulle rehellinen mielipiteesi nyt sitten, koska mun mies myös tarvitsisi tällaisen koneen, mutta ei suostu sitä hakeen.
Ei suostu ees lääkäriin meneen, kun tietää saavansa kuulolaitteen.
Mutta jos sulla on hyviä juttuja siittä kojeesta, niin kerro ihmeessä, niin saisin miehen paremmin meneen hakeen apua kuurouteensa.!
MUTTA sulle on blogissani jotain kivaa!
Ruska,
nyt teen sinunkauppoja kuulokojeeni kanssa kaiken päivää;). On se vaan niin soma ja pieni. Kun laitan napin korvakäytävään ja kolmion korvalehden taakse, koje antaa merkkiäänen plimpeli plom, mikä kertoo, että voimissaan patteri on.
kutuharju,
onni pesii nyt korvassa :).
Niin, aika hauska sattuma. Kun ikäni olen huonosta kuulosta (tietämättäni) kärsinyt ja vihdoin saan vaivaani avun eikä tarvitse pinnistellä ja stressaantua kuulenko vai en, puhelin soi ja kuulen uuden aparaatin kautta tyttären viestin: lähdenpä tästä kauaksi aikaa kauaksi :). Mutta onnellinen olen hänen puolestaan. Se on kaikkein tärkeintä. Lapsen onni ja into.
Australia kiehtoo sinuakin. Ei muuta kuin matkaan vaan :). Niin, lento sinne on huisin pitkä. -Muistan Elina Karjalaisen, jonka tytär on naimisissa australialaisen kanssa ja asusti siellä (taitaa asua yhä). Ellupa monista sairauksistaan huolimatta otti ja lähti moikkaamaan tyttärensä perhettä. Mutta ajelihan hän hevospelillä Kuopiosta Helsinkiinkin yhdessä Topi Ikäläisen, valokuvaajan, kanssa, ja teki reissusta hauskan reportaasin Suomen Kuvalehteen. Jos Ellu kremppoineen tohti lähteä matkaan kuin matkaan, niin mikä ettei... :)
savisuti,
kiitos! "Rakastan" lääketiedettä ja toivon että se antaa avun kaikille.
Tyttären lähtö Australiaan toi sekä haikeuden että riemun. Hänelle vuosi tulee olemaan toiveiden täyttymys ja onnenpotku. Ja se on tärkeintä.
arleena,
niin, mistä tietää, vaikka matka sinne kauas tulisikin minulle mahdolliseksi. Mies on kotimaafriikki, ei ole ollut koskaan innostunut matkustamisesta (sen jälkeen kun asuimme pari vuotta Saksassa). Mutta katellaan, miten nyt käy. Toivon, että saan hänen päänsä käännetyksi ;)
Piri,
niin juuri. Tunne ratkaisee. Se kertoo sekä kaipuun että rakkauden ja sekoittaa molemmat yhteen. Lopputulos on: elämä yllättää ja maistuu.
aimarii,
olen kiitollinen kuulokojeesta. Kuulen nyt puhelut(kin) pinnistelemättä. Joissakin kännyköissä on ihmeellistä surinaa ja minulla ollut suuria vaikeuksia saada puheesta selvää. -Nyt kun kuulen itse paremmin, en enää huuda kännykkään yhtä raikuvalla volyymillä kuin aiemmin. Tässähän oppii melkein ihmisten tavoille :D
miina,
voe tokkiisa, tojen totta, selevät sävelet nyt sulta saein, ei passoo ennee jahkaella, mänisinkö jossaen vaeheessa vuotta lasta kahtommaan sinne kaavas, vae enkö mää. Nyt Aastraaliajassa alakaa talavi mutta jouluna oes kesä kaoneimmillaan. Oeskoon tuo mitä männä tontuks keskelle kuumuutta. Saes lentee pikkusella postikonneellakkii. Ehken.
Arjaanneli,
niin, mukavasti ne kuulolaitetta mainostavat: nyt voi olla itse ohjaimessa. Huonossa kuulossa on se hyvä puoli, että välillä voi laittaa laitteen syrjään. Näppärä sen kanssa on suhailla eis taas. Tilanteen mukaan :D
Famu falsetissa,
kuuloni on siitä kummajainen, että kuulen ilman laitetta korkeat ja matalat äänet, mutta huonon kuulon alue on puheäänitaajuudella. Osin tulee täysi hiljaisuus, osin kuulemani sanat sekoittuvat ja arvailen, mitä toinen sanoo. Nyt ei tarvitse arvailla. Onkohan tosiasioiden kuuleminen yksi yhteen hyvin tylsistyttävää ja passivoivaa :D Ei vaininkaan, kiva on kuulla se mitä keskustelukumppani tarkoittaa.
Kuvanakkeli,
kiitos! Olisinpa saanut laitteen jo nuorena. Nyt ymmärrän, miksei esim. opettajan ammatti yhden vuoden kokeilun jälkeen onnistunut millään – tai ainakin osasyynä on ollut huono kuulo. Luokassa puhe kaikuu enkä kuullut, mitä oppilaat sanoivat. Vaihdoin alaa ja pääsin hiljaisempaan työympäristöön. Ehkä ihminen oppii luontaisesti valitsemaan oikein vaikkei kokototuutta tiedosta, mistä mikin päätös johtuu.
Lapset lentävät kotipesästä yhä kauemmaksi. On aina lohduttanut, että silloin kasvatus on onnistunut, kun lähtevät eivätkä jää aikuisiällä kotiin nyhjäämään. Enpä tiedä kasvattajan kykyjäni (mistä niitä voi koskaan tietää), mutta olen iloinen, että toteuttavat lahjojaan, jalat maassa ja pää pilvissä. Ja tallustavat eteenpäin.
jl,
tuo on totta. Kuullun ymmärtämisessä on oma tiensä. Kuullut sanat ja viestit kulkeutuvat aivojen tunne- ja tietokeskuksiin, missä ahaa-elämykset kypsyvät. Vasta sitten voi, toivon mukaan, todeta: kuulin, ymmärsin ;)
Harakka,
kiitos.
Mielelläni kerron kuulokojeesta kokemuksiani (vähän nyt, enemmän kokemuksen myötä). Tämä malli on minulla kokeiltava kuukauden päivät, katsotaan onko siitä apua.
Minun kuulovikani on kuulema hiukkasen harvinainen (ja perinnöllinen). Kuulokäyrään tulee puheäänialueella kuoppa. Aiemmin tähän vaivaan ei ollut kuulolaitteita, sillä ne voimistivat myös hälyäänet, jolloin käyttö on epämukavaa. Mutta korvalääkärin mukaan laitteet ovat kehittyneet aivan viime vuosina ja jos oikein ymmärsin, tässä kuulokojeessa on melusuodatin, joka häivyttää häiritseviä taustaääniä. Tähän laitteeseen (mikrosiruun) kuulohoitaja ohjelmoi korvalääkärin ohjeiden ja kuulokäyrän perusteella yksilöllisen ohjelman (vasteet tms.), joka auttaa minunkaltaistani kuulo-ongelmaista.
Jotain suhinaa kuulin kun sen korvaani sain, mutta nyt olen tottunut. En käytä sitä yksin kotona ollessani, mutta kun mies tulee töistä, alamme jutella ja, kyllä, kuulen häntä paljon paremmin nyt. Kuuliainen vaimo olen, vihdoin :D. Eikä kotona tarvitse enää huudattaa radiota. Kun lähden kotoa ulos, muistan laittaa kojeen korvaani.
Sain tämän laitteen julkisen sektorin kautta.
Viime syksynä kaaduin saaren rantavesissä päin veneen laitaa, kylkiluu murtui ja menin terveyskeskukseen. Lääkäri lähetti sekä röntgeniin että kuulotestiin: kailotan kuulema juuri niin kuin huonokuuloiset tekevät. Sitä rataa eteenpäin. HYKSin korvapoli käytti ostopalvelua ja ohjasi minut lääkäriaseman korvalääkärille (jonotus kesti puolisen vuotta), joka otatutti testimielessä käyrän uudestaan (terveyskeskuksen jälkeen) ja sama outo kuoppahan sieltä edelleen löytyi. Minnekäpä se olisi hävinnyt. Istuin kopissa ja painelin nappuloita aina kun kuulin piippauksia ym. ääniä. Muutamia muitakin äänikokeita tehtiin ja asia oli sillä selvä. Minulle esiteltiin monenlaisia laitteita. Kokeilu aloitettiin tällä. On myös kuulokojeita, jotka muotoillaan potilaan korvan mukaan, mutta niitä eivät sairaalat kustannussyistä suosittele. Jos kojeeseen tulee vikaa, yksilöllisen laitteen korjaaminen on tyyristä, mutta mikrosirun ohjelmoiminen ei niinkään.
Aina kannattaa kokeilla. Usein se ei ota jos ei annakaan, mutta parhaassa tapauksessa tuntuu kuin saisi silmälasit korviinsa: näkö (kuulo) on tarkkaa ja se on kivaa kuin mikä. Suosittelen tutkimuksiin menemistä. Siitä kuulon tutkiminen on kivaa, ettei satu eikä tarvitse pelätä kipua. Mielenkiintoista tämä pelkästään on.
Kiitos parisuhdehaasteesta. Sopiiko että vastaan pääsiäisen jälkeen – ellen ehdi sitä ennen? Tänään iltapäivällä saan kullanmuru-lapsenlapset hoiviin ja huomenillalla lähdemme Kuopioon, missä pidämme pojan valmistumisjuhlat suvulle.
Kerrohan sitten meille kaikille, mitä korvasi ovat näinä vuosina kuulleet. Blogissani on sinulle parisuhdepaljastushaaste :-)
Paljon onnea saamallesi uudelle "kuulomaailmalle".
Kaikkea ihanaa oletkin jo saanut kuulla ja lisää on tulossa kohisten, kun kevät saapuu.
Kaikki kuultu ei aina ole helppoa, varsinkaan äidille. Ikävä ja huoli iskee vastaan. Mutta, kuten olet huomannut, tyttäresi pärjää kyllä ja äitikin pääsee samalla kyläilemään ja kenguruita katsomaan.
'Onni pesii nyt korvassa', miten ihanasti koettu. Ja sydämeen se pesii lasten menestyksen mukana vaikka välillä kirpaiseekin äidin tuntoja. Mutta ikävänkin kanssa oppii elämään, sanoo nimim. kokemusta on.
Ja miten ihana kyläpaikka! Voi syltty, minun lapseni jäivät sinne Suomeen, olisin mielelläni kyläillyt muuallakin..
Kuvanakkeli,
kerron kernaasti, mitä kuulen. Eilen kuulin lapsenlapsen kirjoittaman tarinan ystävyydestä. Se kertoo Lisasta joka on muuttanut Englannista Suomeen eikä osaa suomen kieltä kuin muutaman sanan, mutta hätiin tulee Kirsti...
Kiitos haasteesta. Harakkakin pyysi samaa, joten nyökkään kaksi kertaa. Menee ehkä pääsiäisen jälkeen, sillä lähdemme tänään matkalle Savoon. Mutta saareen ei uskalla mennä ennen kuin järvi aaltoilee vapaana ja kutsuvana.
Marjukka,
kiitos onnitteluista ja kannustuksesta. Niin, lapsi pursuaa iloa ja intoa ja kun on tähän mennessä kolunnut autiomaat ja maanosat melkein kaikki (ja Australia on hänelle melkein kuin toinen kotimaa), uskon että hän selviytyy hienosti. Hän ja luonto ovat yhtä.
Sirokko,
lapsesi ovat valinneet niin eksoottisen maan kuin Suomi asuinsijakseen. Mahtavaa:D
Olen saanut tyttäreltä tuliaiseksi hänen edelliseltä Australian matkaltaan hienoa, punaista hiekkaa. Se on lasikulhossa ja haravoin sitä hennoin viivoin, jos haikeus iskee. Haravoin, katselen hiekkaan syntyneitä kuvioita ja mietiskelen. Nyt hänellä on edessä kokonainen vuosi siellä. Entä jos pesti jatkuu...
Lähetä kommentti