(klikkoo kuvvoo jos kehtoot)
Talven mittaan olen huomannut, etten näe kunnolla. Ihmettelen, miksi kaupungin katuvalot ovat minimiksi säädetyt. Kirkkaalla ilmalla taas päivä paistaa semmoisella voimalla että teen tarjahaloset ja vedän lippalakkini syvälle otsalle jotta olen uskottava ihminen muiden katu-uskottavien kanssakulkijoiden joukossa. Siitä huolimatta hoipun kuin humalainen perjantaipullon korkattuaan kadun aurinkoisella puolella vaikken olisi maistanut Bacchuksen juomaa millilitraakaan - huojun koska olen häikäistyneessä siristyksen (vaan en sivistyksen) tilassa. Viimeinen pisara on, kun ajan autoa illan sinisenä hetkenä kuin tunnelissa. En näe kylttejä, en havaitse ihmisiä kyllin ajoissa. Ja kadulla naapureiden kasvot ovat kaurapuuroa. Olen saanut nuhteita siitä, etten tervehdi.
Tilaan ajan silmälääkärille. Hyvä etten myöhästy vastaanotolta kun matkan varrella huomaan kangaskaupun ikkunan jossa läikehtii vessanpönttö vailla vertaa. (Kengät eivät ole minun - ai, arvasittekin: minähän käytän läskipohjaisia löppösiä.) Mutta ei kimalteleva pönttö olekaan kangastus (sen enempää kuin silmieni uutta luovan näkökyvyn mielikuvituksellinen ilmestys) vaan kangaskaupan somistus.
***
Silmälääkäri löytää kaihin ja kertoo että näkökyvystäni on jäljellä enää puolet. Jos kuvani blogissa ovat hämärät tai teksti epäselvä, syyttäkäämme kaihia. Elämä kirkastuu leikkauksen jälkeen, niin luvattiin. Minusta tämä on jännittävää. Kiitos, lääketiede, taas kerran. Yöllä on uniapnealaite naamalla, päivällä kuulokoje korvassa, ja jos hyvin leikkauksessa käy, saan heittää prillit ojaan ja olla kuin silloin kauan ennen ensimmäisiä silmälaseja, jotka sain kun olin viidentoista vanha.
Hyvää viikonloppua
toivottaa viisitoistavuotiaaksi kaihileikkauksen jälkeen palaava Lastu - mitä silmiin tulee (blog. huom.).
21 kommenttia:
Hämmentävä wc-istuin, ei vaikutta kovin mukavalta....
Kuvissasi ei ole suinkaan mitään vikaa. Taiteellinen tämäkin!
Lastu hyvä, hengessä mukana, itsellenikin mahdollista. Toivottavasti et joudu odottelemaan! Mukavaa ajatella, että voi muuttua 15 veeksi, ainakin näkökyvyn osalta. Millaistahan olisi olla 15-vuotias tällä elämänkokemuksella?
Hei sinulle! Äidiltäni leikattiin juuri maanantaina kaihi toisesta silmästä. Kesäkuussa sitten korjataan toinen. On tuo lääketiede aika uskomatonta! Toivottavasti et joudu jonottamaan kauan!
Joskus tuo kehitys tuntuu menevän liian kovaa vauhtia eteenpäin, mutta näissä lääketieteellisissä jutuissa saakin mennä! Hienoa, että saat 15-kesäisen silmät!
Onneksi olkoon paluusta nuoruuteen. Ihmeellistä on lääketiede, jotain voidaan palauttaa entiselle nuoruuden tasolle.
Ihana tuo vessanpytty, ostaisin jos jostain löytäisin. Näkyyköhän siitä helposti läpikin. Ennenkuin vedetään
hYVÄÄ VIIKONLOPPUA TOIVOTTAA KRISSE
Optikkoni sanoi viime kesänä jotakin sensuuntaista, että pitää aikaistaa seuraavaa tarkistusta. Siellä on kehittymässä jotakin samanlaista.
Jos tässä vaikka saa ennenpitkää vastaavan nuorennuskuurin.
Arvasin tuosta häikäisystä, mitä sinulle sanotaan. Minulla ei ole - vielä - mutta miehelläni on alullaan ja kaikki häikäisee kauheasti, etenkin minä tietenkin edelleen.
Harmi että yleisellä puolella, ainakin täällä, joutuu odottamaan niin kauan, että ei näe mitään, ennen kuin jonoon pääsee. Ja jonossa sitten ollaan puoli vuotta. Tässä vähän kylmää vettä 15-vuotiaan niskaan. Voi olla että muualla Suomessa on paremmin nämä asiat, mutta täällä ei. Tiedän, koska hyvä ystäväni juuri odotti ja äitini sitä ennen. Joten avaa kirstusi ja painu yksityiselle, kun alkaa tulla vaikeaa. Myy se kristallinen vessanpönttösi ja satsaa näköön. Kyllä taiteellista tulee hyvinkin näkien.
Voe tokkeesa!
Minä sain samanlaiset uutiset helmikuussa. Pitäisi mennä hakemaan lähete leikkuuseen, mutta vitkastelen.
Minä en taida ihan uskoa, ettäkö 15-kesäisen silmät saisin!
Ihanan positiivinen asenne ja reaktio uutisiin. Nähdään mahdollisuus, ei menetys. Ja hauskasti taas kirjoitat.
Täällä puhuu kokemuksen ääni. Viime kesänä siirryin lähes sokeiden kastista näkevien joukkoon. Mikä ihme tapahtuikaan, värit palasivat, muodot palasivat, esineet ja ihmiset saivat ääriviivat ja yksityiskohdat. Mahtavaa! Samalla korjaantui likinäköisyys toisessa silmässä lähes täydelliseksi, huonompaan silmään jäi vielä likinäköä ja jälkikaihi, mutta ilman laseja pärjäilen paitsi lukiessa, jep, molempia ei voi saada. Nyt kyllä aattelin hommata monitehot takaisin, kun en koskaan muista ottaa niitä himpskutin lukulaseja mukaani kaupungille...
Mitä nopeammin pääset leikkaukseen sitä parempi, ero tulee olemaan varmaan suurempi kuin kuulolaitteen kanssa.
Toisaalta on kyllä hienoa, että tuo kaihi löytyi näinkin ajoissa. Hyvää matkaa kohti valoisampaa tulevaisuutta.
Pitääkin terästää itseni ja tilata silmälääkäri. Olen jo aikani vetkutellut...
Onnea leikkaukseen. Kuulin yhdeltä tutulta silmälääkäriltä, että kaihi tulee kaikille - ennemmin tai myöhemmin ja että kysymys on linssin samenemisen asteesta. Julkisella puolella leikkaukseen pääsee kai vasta aika myöhäisessä vaiheessa, mutta yksityiselle päässee jonottamatta.
Kuvan pönttö on mielenkiintoinen; onkohan se pelastettu maanjäristyksestä?
No hitsit, kaikkea sitä näkee, jos näkee. Tarkoitin tuossa kuvaasi. Ja kaikki hitsit tuolle kaihillesi! On sinulla nyt remppaa kasaantunut. Mutta se hyvä puoli tietty, että aistisi sen kun paranevat... Kiitos tosiaan lääketieteelle. Ja luottavaista mieltä operaation kanssa!
Sinulla sitten on mahdottoman positiivinen asenne kaikkeen. Toivottavasti toimenpide järjestyy pian tavalla tai toisella ja teini-ikäisen näkökyky palaa. Kunhan et sitten näe miestäsi liian ryppyisenä... ;)
Olipas "hieno" wc-pönttö!
Mutta aina parempaakin vielä, saat muuntua 15-kesäiseksi, näkösi suhteen ainakin.
Pitäisi itekkin mennä silmälääkäriin, näkö on kanssa huonontunut viimeaikoina!
Toivottavasti pääset nopeasti leikkaukseen! Äidiltäni leikattiin viime vuonna molemmista silmistä kaihi ja hyvin meni,näkee nyt paremmin vaikka toisessa on vähän jälkikaihia. Komea on vessanpönttö!
Ajattele, uudestaan 15v näkökyky!! Ei paha!
Odotan jännityksellä uutta katsettasi. Voiko se enää terävemmäksi tulla!?!?
Crane,
esität mukavan ajatusleikin: miltä tuntuisi olla viidentoista vanha tällä elämänkokemuksella. Hm... sitä pitää oikein tuumia.
Mieleeni tulee jälleen kerran Nerudan runo:
***
Kuolee hitaasti hän,
joka ei matkusta eikä lue, ei kuuntele musiikkia,
ei rakasta itseään.
Kuolee hitaasti hän,
joka tuhoaa oikean rakkautensa,
joka ei anna itseään autettavan.
Kuolee hitaasti hän,
joka muuttuu tavan orjaksi, käyden joka päivä samoja polkuja,
joka ei muuta rutiinia ja joka ei riskeeraa vaihtamalla vaatteittensa väriä
tai puhumalla muukalaisen kanssa.
Kuolee hitaasti hän,
joka kieltää intohimonsa ja niiden tunteiden kuohun,
jotka kirkastavat katseen ja eheyttävät särkyneet sydämet.
Kuolee hitaasti hän,
joka ei vaihda elämänsä tyyliä, kun on tyytymätön työhönsä ja rakkauteensa,
joka ei riskeeraa varmaa epävarman sijaan,
jotta voisi kulkea unelmiensa perässä,
joka ei anna itselleen mahdollisuutta ainakin yhden kerran elämässään paeta viisailta neuvoilta.
Elä tänään,
riskeeraa tänään,
tee tänään,
älä anna itsesi kuolla hitaasti,
älä unohda olla onnellinen.
Pablo Neruda
***
Heli,
kiitos kun kerrot äitisi kaihileikkauksesta. Onnea toisenkin silmän leikkaukseen! Julkisella puolella pitäisi olla melkein sokea, ennen kuin pääsee vaihtamaan mykiönsä. Katsotaan ;)
Marjukka,
hyvin sanottu. Tosiaan, vauhtia saa lääketieteen kehityksessä ollakin, (kaihi)potilaiden parhaaksi, vaikka muuten liika vauhti elämässä ja nykymenossa saattaa sokaista.
arleena,
totta: lääketiede on “luotu” ihmiselle iloksi. Ei tarvitse jäädä vaivojensa vangiksi, vaan apua on saatavissa. Lohduttavaa, oikeaa ;).
Onkohan pönttö läpinäkyvä? Voisi syntyä elävää tilataidetta, käyttö käytön jälkeen :D.
Krisse,
kiitos toivotuksesta. Ilmankos viikonloppu luonnonhelmassa oli hyvä, lämmin ja aurinkoinen. Hyvää viikkoa toivotan ;)
Famu falsetissa,
ei muuta kuin simmutohtorille vaan ;). Olisihan valokuvaaminenkin leikkauksen jälkeen helpompaa kun rillit eivät ole enää hankaloittamassa tarkennusta.
Uuna,
häikäisevästi lohkaistu häikäisystä ;).
Arvaas mikä vaikutus sinulla on minuun. Ajattelin tänään ruveta kartoittamaan yksityispuolen kaihileikkaukset. Ja kurkistella, mikä kukkaroni pohjalla luuraa, matti vai lantti ;). Jospa voisi ottaa kesän häikäisyn ja veden kirkkauden vastaan uusin silmin.
aimarii,
voe, voe, samassa venneessä souvellaan. Sinullakin tulossa leikkaus. Oletko urhea? Minua lievästi sanoen kammottaa ajatus, että silmät on pidettävä auki kun veitsi lähestyy ja ryhtyy kaivelemaan mykiötä pois. Yöks. A-anteeksi, ei ole tarkoitus tartuttaa omia pelkojani blogiystävälle, mutta rohkenin tehdä, kun luulen, että sinä olet reipas ja rohkea ;)
Niin, rakastan kyllä lääketiedettä ja olen kiinnostunut siitä – kunhan tietyt h-hetket olisivat ohi. Ja kai ne kylliksi puuduttavat leikattavan silmän, tietty.
Pellon pientareella,
niin, olen aina valmis hoitotoimenpiteisiin kuin lukkari sotaan (mistähän sekin sanonta tulee). Pelonväristykset saavat silti tulla jos ovat tullakseen ja ennen kaikkea mennä menojaan sitten kun toimenpide on ohi ja apu saatu. Kaihileikkuksesta olen kuullut niin paljon positiivista palautetta, että se tarttuu ;)
Sirokko,
kommenttisi antaa vipinää ja kirkastetta sameisiin silmiini. Pupillit laajenevat halusta: “minä haluun kans” nähdä muodot ja värit ja tekstit ja maisemat luomuna, en vääristyneinä enää. Kiitos!
mm,
ensimmäisiä viitteitä kaihista oli kolme vuotta sitten. Viime kesänä uusin lasit eikä tuolloin kaihi ollut kovinkaan edennyt, mutta talven aikana tauti otti vauhtia ja nyt kuljen puolisokeana. En tiennyt että kaihin edetessä likinäköisyys kasvaa. Nyt se on lukemissa missä ei koskaan aiemmin. Mutta joka tietoa lisää, se valoa saa. Uusi mykiö antaisi loppuelämän ajaksi hyvän näkökyvyn. -Tilaapa sinäkin aika silmälääkärille;)
Ina,
niin, kun kylliksi tulee ikää, kaihi saapuu kutsumattomana “vieraana”. Onneksi sen voi taltuttaa, jopa niin, että näkö on parempi leikkauksen jälkeen kuin vuosikymmeniin (silmälaseja käyttävillä). Tämä ilahduttaa, vaikka itse leikkaus pelottaa – no, se taitaa olla todellisuudessa kivuttomampi kuin hammaslääkärillä käynti. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Niin uskon.
Vessanpönttö kimalteli siilmiini, kun tallustin silmälääkärille. Vetovoimainen kapistus. Sopisi hyvin maanjäristyksen jälkiluomukseksi. Kekseliäs ja taitava kaiken keksii – ja luo uudeksi. Pöntöstäkin taidetta.
Ruska,
remppaa tulee iän myötä kuin vanhaan autoon, mutta onneksi varaosia on olemassa ja taitavia korjaajia. Sitten taas menoksi, entistä ehompana. Tai, tuskin minua kauneusleikkauksiin saisi, vaikka tarvis olisi, mutta aistit ovat niin kivat että niiden vuoksi pistää vaikka rahaa korjaajien käteen ;). -Kiitos toivotuksista! Alan nyt harrastaa tutkivaa journanismia ja syynätä kaiken mahdollisen tiedon kaihileikkauksista ;).
jl,
riemu ratkesi: kunhan en näe miestäni kaihileikkauksen jälkeen liian ryppyisenä :D
Harakka,
uskaltaisikon tuohon pönttöön istahtaa? Ehkäpä. Katseenvangitsijaksi kauppias on kai sen näyteikkunaan laittanut ja on onnistunut päämäärissään ainakin minun suhteen. Pysähdyin niin kauaksi aikaa ihmettelemään moista hökötystä että meinasin myöhästyä vastaanotolta.
Menepä sinäkin näöntarkastukseen. Silmät ovat ikkunamme ;)
savisuti,
hyvä kuulla äitisi silmien leikkauksesta. Kaihileikkauksen onnistumisprosenttii lienee luokkaa 99 %. Kiinnostava “nuorennusleikkaus” luvassa ;).
Mimosa,
tulee mieleeni: millä eläimellä on maailman terävin katse ;). Paljon voidaan nykyisin virtuaalisesti kokeilla… voisimmeko nähdä esim. kissan silmin? Tai kärpäsen;)
Täytyy vielä tulla kiittämään tuosta Nerudasta. Ei tuo ole minua ennen puhutellut. Ikäkö vai iän myötä tullut viisaus saa aikaan täällä pontevia nyökkäilyjä. Juuri noin.
Olipa hyvä tuo Nerudan runo. Erityisesti kohta: "Kuolee hitaasti hän,
joka ei vaihda elämänsä tyyliä, kun on tyytymätön työhönsä ja rakkauteensa,
joka ei riskeeraa varmaa epävarman sijaan,
jotta voisi kulkea unelmiensa perässä.." tuntui hienolta. Itse kun tuota tietä juuri tallaan.
Ja niin, äitini kulki julkisen puolen. Tuusulasta Helsinkiin silmäklinikalle. Viime syksynä olisi ollut ensimmäinen aika, mutta äitini joutui juuri silloin sairaalaan kaatumisensa takia. Minun mielestäni hän pääsi silmiensä takia yllättävän nopeasti hoitoon vaikka hän vielä melkoisen hyvin. Ei käyttänyt silmälaseja kuin lukiessa.
mm,
kiitos kun tulit kiittämään ;).
Nerudan runon sanoma on myös minulle tärkeä. Elämä on annettu elettäväksi. Se ei ole panttilainaamo, jonka hyllyille veisimme päivämme. Kun vain muistaisi elää täysillä ja muutoksille alttiina, silloin kun ne ovat hyväksi itselle ja muille.
Heli,
niin, unelmiaan kannattaa seurata - jo matka kohti oikeaksi mieltämäänsä on hyväksi. Saati mikä vaikutus 'matkustamisella, päämäärätietoisuudella' on elämään ja sen onneen kun unelma toteutuu.
Hienoa että äitisi on päässyt leikkaukseen kovinkin nopeasti julkisella puolella. Hoitotakuu lienee toteutunut. Hyviä näköelämyksiä hänelle ;)
Lähetä kommentti