Valokuvatorstai huudahtaa: ahaa.
Erityyppisiä huutokauppoja on huomattava määrä. Huutokauppoja voidaan luokitella muun muassa sen perusteella, montako ostajaa ja myyjää on, montako tuotetta on kaupan ja ovatko tarjoukset julkisia. Seuraavassa on muutamia huutokauppatyyppejä:
- Tavallisessa eli englantilaisessa huutokaupassa korkeimman tarjouksen tehnyt voittaa. Yleisimmillään huutokauppaa tehdään korottamalla oma tarjous toisen tarjouksen päälle.
- Laskevassa eli hollantilaisessa huutokaupassa meklari ensin asettaa tavaran lähtöhinnaksi tietyn summan. Jos kukaan ei tarjoudu maksamaan kyseistä summaa, hän alentaa summaa, kunnes joku tekee sen suuruisen tarjouksen. Tällöin hän saa tavaran. Tässä tavassa ostajan kannattaa odottaa mahdollisimman pitkään ennen huutoaan, sillä tavaran hinta laskee koko ajan. Samalla riski kasvaa, että joku toinen ehtii huutaa tavaran ensin itselleen.
- Pakkohuutokaupassa myydään ulosmitattua tai konkurssiin joutuneen omistajan omaisuutta, jotta saaduilla varoilla katettaisiin omistajan velkoja.
- Internet-huutokaupassa ostettavaa tuotetta huudetaan internetin välityksellä, mikä mahdollistaa kohteen ostamisen mistä päin maailmaa tahansa. Internet-huutokaupat alkoivat vuonna 1995.[1]
- Vickrey-huutokauppassa (Vickrey–Clarke–Groves-huutokauppa) korkeimman tarjouksen esittänyt voittaa, mutta maksaa ainoastaan toiseksi korkeimman tai joskus alimman tarjouksen hinnan. Ajatuksena on tarjouskilpailu. (Wikipedia)
9 kommenttia:
Ahaa, nyt LASTU on VIHDOIN palannut, ihanaa!!!! Kyllä sinua on odotettukin ja kaivattu kovasti.
Sinusta maksetaan kallein mahdollinen hinta, kunhan palaat taas kirjoittamaan:-D
Ok, ymmärrän kyllä, että keväällä puut on istutettava ja keväällä ja kesällä saaressa on käytävä. Oletko nyt ruskea kuin papu ja heittänyt talviturkin pois? Kerro nyt kaikki :-)
Ahaa -
Kiitos huutokauppainfosta.
Harvemmin olen käynyt niissä, koskaan en ole huutanut mitään.
Ja puut on istutettu. Metsä kasvamassa. Tervetuloa.
KIva, kun olet palannut takaisin!
Kuin olisi jotain täältä puuttunut, kun olit poissa, mutta puuttuihan lastu, saaren taiga!
Mä olen yhen kerran huutanut jotain, Tykästyin sellaseen vanhaan pikkaseen kaappiin, mutta en sitten sitä saanutkaan, joku huusi aina mun ylitse. liian kalliiksi mulle!
Ahaa - valotit huutokauppa-asiaa melkoisesti.
Olen kyllä huutokaupoissa käynyt, mutten ikinä rohjennut mitään huutamaan.
Uuna,
oi miten hauska tervetulotoivotus! Ja mikäs on tullessa takaisin ihmisten ilmoille, kun tietää että kun lukukierrokselle lähtee, palaa takaisin paljon saaneena. Kiitos itsellesi. Kävin blogissasi naatiskelemassa runoistasi, kuvistasi, kertomuksistasi. Ne valloittavat. Uunan siiville kun istahtaa, näköalat laajelevat. Kiitos :).
Voi ja oi, kerrottavaa saarireissulta olisi tuhannen ja sadan virkkeen verran... Toivon mukaan ripotellen ehdin sen jossain vaiheessa toteuttaa. Pian tosin alkaa lastenlasten hoito ja sen jälkeen saaren touhut. Mutta joskus... Eli katkoja on pitkin kesää.
Talviturkki lähti harteilta niin että hupsis vaan. Uin kuin vesipeto. Olen hurjana veteen, ollut lapsesta lähtien. Siinä intohimossa en ole iän myötä muuttunut yhtään. Miestä en saa millään veteen; hän kasvoi lapsuutensa mantereella, siitäkö karttelu johtunee. Lapsuuden muistijälki ei polttele niin kuin minulla.
arleena,
kiitos tervetulotoivotuksesta! Kohta on taas tervemenoa-hetki käsillä, mutta mukava on edes pienen hetken verran moikata. -Niin, huutokaupassa on oma tunnelmansa, mutta varuillaan saa olla, ettei huuda semmoista mitä ei tarvitse tai mistä ei lopulta pidäkään. Kuvassa meklari kehua rätysti ns. napoleoninkelloa ja huutaja halusi tutkia koneiston minkä jälkeen "ahaa" kirmahti ilmoille ja hän "voitti" huudon (kun muitakaan huutajia pöytäkellolle ei ollut).
Itse huusin 'höyrystimen', mihin ladoin pyytämäni ahvenet ja hyviähän niitä tuli, samoin höyrytetyistä kasviksista.
Harakka,
kiitos samoin: on hauska kohdata jälleen sinut ja kaikki blogiystävät.
Niin, huutokaupassa on hyvä ottaa mukaan jäitä hattuun ja teippiä taskuun ;). Jos hinta nousee liian korkeaksi, ei muuta kuin teippiä suun kiinni pitämiseksi. Näin me miehen kanssa päätimme. Riitti jo kun muisti että taskussa on teippi - sitä ei tarvinnut sitten edes ottaa esille. Raivaussahoja mies katseli mutta havaitsi niiden hinnan nousevan liian korkeaksi varsinkaan kun laadusta ei ollut takeita.
aimarii,
ans kattoo, ehkä joskus huudatkin jotain itsellesi. Kerro sitten. Olisi hauska laatia uusi haaste blogimaailmaan: käy kerran tänä kesänä huutokaupassa ja esittele blogissasi, mitä huusit. No, kun itse olen yllytyshullu, en taida yllyttää muita mutta kopin saa ottaa jos haluaa ;D.
Onpa iloiset ilmeet näillä kaupantekijöillä.
Ahaa...
Huutokauppamietteissä täällä. Hyvää infoa. Joskus vuosia sitten innostuimme monesti huutokaupoista ostamaan jotain suht'edullista tavaraa. Tuli kyllä joskus pettymyksiäkin eli ostettua "sika säkissä". Kivoja nuo huutokaupat.
Oikea ahaa ilme . kiitos infosta,huutokaupoissa on juuri tuo ahaa-tunnelma.
tanssiva harmaa pantteri,
iloisia veitikoita olivat molemmeat, sekä meklari että innokas huutaja, joka tämänkin napolenin kellon ilokseen huusi, jahka oli katsonut koneiston. Ahaa, kelpo on, totesi ja nosti tarjousta niin että huudon voitti.
Tarjuska,
huutokaupoissa risteilevät monet tunteet: on oltava nopea, kuunneltava intuitiota ja silti muistettava olla järkevä: tarvitsenko tätä todella. Huusin kerran ruusukulmasohvan... No, siitä tule perheeseen legenda 'kun äiti ruusukulmasohvan osti'.
Olisi kiva kuulla ja nähdä omat huutokauppalöytösi blogissasi.
peräkammari,
kiitos. Huutokauppailmeet ovat eleiden ja ilmeiden ehtymätön aarreaitta. Jos olisin kehdannut, olisin kuvannut tämän innokkaan huutajan kasvot ja riemut suoraan edestä päin, niin paljon puhuvat ne olivat ;D
Lähetä kommentti