kuva
Leipä.
Kun jäin eläkkeelle, päätin, että opettelen leipomaan leipää. Ja aloitan siitä, mikä on epäterveellistä mutta ah, niin maistuvaista: tavoitteena on rapsakkakuorinen, sisältä kuohkea vehnäleipä, jonka päällä voi (oivariini) kimaltelee kuin kultakruunua kantaisi. Kun pienen rasvakeon nakkasee lämpimälle leivälle, voikruunu leviää pinnalle, sulaa ja sulattaa syöjän ja syöjättären. Euforiahetki on viritetty. Täältä tullaan.
Muistossa on Heidelbergin aikamme seitsenkymmenluvulla. Lapset (kuopus oli vielä ajatuksena linnunradan tuolla puolen) olivat sinne muuttaessamme viiden ja kahdeksan vanhoja. Minun aamutraditioihini kuului kipittää talomme alakerran leipäkauppaan, mistä huumaavat lämpimäistuoksut levisivät kiviselle Passagelle ja nuuhkijan laajenneet sieraimet johdattivat oikealle ovelle. Neljä uunituoretta muhkeaa sämpylää sujahtivat paperipussiin kuin unelmat toivomuslähteeseen. Pian lapset ja heidän vanhempansa saivat taas kokea kaukana kotoa uudenlaista elämän juhlaa. Kuori oli rapea ja sisus pehmeä; sämpylän terveellisyydestä ei tiedetty tai jos tiedettiin, sitä ei ajateltu.
Huushollissamme on tänään yksi mies ja yksi nainen. Mies on esikuvallinen pullahiiri ja leivän ystävä. Hän jää ensi kesänä eläkkeelle ja on kauniiseen tapaansa, lempeästi ja lämpimästi, kuiskannut: joskos nyt, vaimokulta, eläkkeellä kun olet, leivän leipoisit.
Takana on muutamia yrityksiä. Elämän ruuhkavuosina lapsia ja miestä ja töitä hoivatessa leipomishetket jäivät yhden käden sormien laskun varaan. Tulos oli huono ellei peräti kelvoton. Maistui hiiva, tuoksui puu puiseva. ”Sekaleipä” ei ollut sitä mitä piti (unohtumaton makumuisto parhaasta päästä) vaan silta elävään historiaan: tiivis koostumus toi mieleen pettuleivän vaikkei ollut tarkoitus.
Mutta nyt! Nyt se on toteutunut. Minä onnistuin! Montako huutomerkkiä yhteen postaukseen saa mahtumaan? Monta! Silloin kun aihetta on ja nyt on! Hillitsen itseni enkä huutomerkkeile nyt sen enempää, mutta uuden kategorian luon blogiini ja se on: onnistuu!
On kesän kirkas huomen saaressa kesäkuussa armon vuonna 2009. Olen rahdannut veneeseen jauhopussin, hiivaa ja muut leipomisen tykötarpeet sekä Kuopion kirjastosta kirjan Anna Bergenström: Joka kokin keittokirja. Olen arleenan KOTONA –blogin (ja sanomien) suurkuluttaja, mutta saaressahan ei ole eikä sinne tule nettiä, joten nyt täytyi turvautua siihen sattumaan mitä kirjasto tarjosi.
Mökin pienessä keittonurkkauksessa selaan keittokirjaa: haen leipäreseptiä, jonka perusteella leipominen olisi helppoa kuin heinänteko (mistä sekin sanonta tulee: olen ollut heinässä enkä sanoisi noin – kai se on taas näitä mielenmuokaussananlaskuja joilla jujutetaan ihmispoloisia ylittämään itsensä: juu, ihan kivaa tämä on, ei haittaa vaikka paarmat purevat ja heinät pistävät silmään).
Takaisin leipään. Onnistumisen elämyksen tulisi tulla esiin piilostaan, niin monia vuosikymmeniä sitä olen haapuillut ja makuaistin solunystyröitäni siihen suuntaan suunnannut. Ei onnistuminen ainakaan minun tahdostani ole nyt kiinni.
Fantastinen leipä! Mikä nimi. Luen reseptin kerran, luen toisen ja ryhdyn hommiin. Tulos on sitä mitä lupasi. Tässä on tyhjä paikka
koska sanat loppuivat. Niin hyvää siitä tuli.
Toinen leipä, vieläkin helpompi, on Sekoitettu taikina. Nimi ei ole kovin houkutteleva, mutta tekotapa on. Sen kun sekoittelee ainekset eikä taikinaa tarvitse vaivata lainkaan. Työntää vain pellille leivinpaperin päälle. En olisi uskonut että siitä mitään kunnollista suuhunpantavaa tulee – entisten epäonnistumisten jatkoa vain – mutta luulo oli väärä. Siitäkin tuli fantastisen hyvää. Poissa on litkeä hiivanmaku, kaukana kavala tiivis tiiliskivimäinen pettymyksen huokaisu.
Leipomukset ovat aivan yhtä hyviä kuin parhaimmat leivät tai sämpylät Helsingin hienostokahvilassa (missä se lieneekään). Pyysin sisaren lapsenlasta (14 v.), himojalkapalloilijaa, omalta mökiltään maistamaan. En kerjännyt kehuja, katselin vienosti taivaalle, kun hän haukkasi ensimmäisen palasen, ja kiitosta alkoi sataa. Pyytämättä. Empimättä. Poika ei maistanut lainkaan omenapiirakkaa, jonka senkin intoni herättyä leivoin, vaan otti fantastisen sämpylän, otti toisen... sen jälkeen en enää laskenut. Lapsen suussa totuus. Ja leipurin silmissä ilo. Ja pöydällä muutama leivänmuru.
Usko uusia taitojani kohtaan oli vielä järkytyksen tilassa, epäilyvaiheessa. Jospa tämä oli moukan tuuria? Tumpelon tähtihetki, joka ei toistu.
Tein kokeeksi toisen kerran. Apua, yhtä hyvin onnistui ja maistui. Tein kolmannen. Selvä. Voin postata.
Suomen ruokamessut on valinnut vuonna 2002 vuoden käännöskeittokirjaksi Anna Bergenströmin Joka kokin keittokirja(n). En ihmettele. Painos on myyty loppuun mutta antikvariaatista ostin omakseni. Ja kirjastostahan sitä saa. Suosittelen!
Kokeile sinäkin! Nyt tuli taas huutomerkki. En malta olla viljelemättä sitä, koska se on hyvän tahdon ja ilon jakamisen merkki.
Skannaan Fantastisen leivän ja Sekoitetun taikinan reseptit. Anteeksi että kuvat ja teksti ovat rajaamatta ja vinksallaan, ja joukossa on muutakin (Cranksin sämpylöitä en ole vielä kokeillut). Olen niin tohkeissani. Skannaan vesi kielellä. Suurenna halutessasi.
klik:
Fantastinen leipä:
...fantastinen leipä jatkuu:
Minulle leivän onnistuminen on ihme. Näin vanhana vasta tärppäsi! Suuri saavutus - melkein yhtä merkittävä elämäni historiassa kuin kuukävely ihmiskunnalle. Mutta varmasti monelle itsetehty maistiainen on itsestään selvää 'jokapäiväistä leipää' :)
18 kommenttia:
Ihanaa kun onnistuit! Olen joitakin kertoja kokeillut leivän leipomista mutta ei ole ollut kovin kummonen lopputulos. Nyt taidan kokeilla noita reseptejäsi, kiitos kun ne skannasit mukaan! Aina oppii uutta, elämän loppuun saakka!!
Onnistuu, onnistuu! Kokeilisinkohan nyt heti, koska kuvauksesi leipomisesi ilosta ja fantastisesta lopputuloksesta toi veden kielelleni?
Tämän postauksen jälkeen on ihan pakko kokeilla. Jos aloittaisi tuosta sekoitetusta leivästä. Kirja minulla jo on, siis leipomaan..
Postauksestasi tuli vesi kielelle!
Jos omenapiirakka jää syömättä silloin leipä ON hyvää!
Onnittelut sinulle leipuri! Hieno juttu. Uskon kyllä, että omppupiirakkaa jää toiseksi vastaleivotun kotileivän kanssa.
Minä olen nykyään ruvennut hieman useammin leipomaan rouhesämpylöitä. Ne pyöräyttää myös nopsaan vaikkapa aamiaskahville, jos ei kahviaan ihan kukonlaulun aikaan juo.
Nyt on väkeä tupa täynnä ja sämpylät maistuvat.
Ilman muuta kokeilen reseptejäsi. Ne suorastaan houkuttelevat kokeilemaan.
Onnea Onnistumiselle!
Omin käsin leivottu leipä, se on kuin oma lapsi :oD
Ihanaa, Lastu! Lämpimäiset onnitteluni ja suuret kiitokset resepteistä, joita ehdottomasti täytyy kokeilla. Ihan on jo nyt vesi kielellä, kun luin postauksesi. Njam.
Tiesitkö, että olen kaikkien pullahiirten kuningatarten kuningataräiti, joten osaan olla iloinen miehesikin puolesta. Terveisiä siis hänelle toiselta pullahiireltä ;)
Kyllä nyt kelpaa saaressa kellutella, kun ei tarvitse leivän takia mantereelle soutaa. Ja matkalla leivästä tulisi jo ihan vanhaa, ei siinä voi sulaisi.
Mutta nyt sulaa jo kielikin lukijan suussa, kun tarinaasi lukee. Oikein PALJON ONNEA tämän suuren voiton ansiosta!!!
Sinä pystyt vaikka mihin, kun olet tämän suuren haasteen voittanut.
Olisi niin kiva kokeilla ohjettasi, mutta kun en voi käyttää jauhoja, siis kunnon jauhoja, vain riisiä, maissia, tattaria. Arvaa tuleeko niistä hyvää leipää?
Tulee niistä ihan hyvää leipää, ja onneksi en edes muista enää miltä kunnon leipä maistuu.
Kiitos edellisen postauksen vastauksestasi: se oli tosi hyvin oivallettu, en ole itsekään hoksannut, miksi joka toinen päivä haluan maalata, joka toinen kirjoittaa. Se johtuu tietty siitä kaksoiputkijärjestelmästä, molemmat kun nyt toimivat :-D
savisuti,
totta, oppia ikä kaikki. Eläkkeellä on jännittävää kokeilla, josko vihdoin onnistaisi esim. leivän leipominen, ettei siitä tulisi syöjälle 'pakkopullaa'. On aikaa yrittää. Ja yrittänyttä ei laiteta. Eikä hermoja menetetä jos tuleekin 'vesiperä'.
Minulle tässä lopputuloksessa oli parasta se, ettei hiivan maku tunkenut läpi niin kuin kaikissa aikaisemmissa yritelmissä.
Liisa,
onnistuu :). Oi, toivon, että kokeilet ja olet tyytyväinen. Hunaja oli juoksevaa ja otaksun että siinä piili eräs juju. Hiiva sai hunajasta uutta potkua eikä tullut sotkua. Ja hiivan maku häipyi.
Kaanon,
hauska kuulla, että sinulla on tuo kirja jo valmiina. Ei sitten muuta kuin kokeilemaan :). Tuutkos tänne tai blogiisi kertomaan miltä maistui. -Itse en voidellut peltiä, vaan ujutin taikinan leivinpaperille ja suoraan pellille.
Niin: oli aika ihme että 14-vuotias pojanjässikkä sanoi kiitos ei omenapiirakalle ja otti samalla fantastista leipää lisää :).
aimarii,
kiitos onnitteluista. Otan kiitollisena vastaan. Olen monessa käytännön asiassa aika tumpelo; haluaisin osata ties mitä vaan mutta kun en osaa. Siksi tämä leivän onnistuminen sai minut haltioitumaan ;). Tiedä mitä seuraavaksi kokeilen.
Tuoreita sämpylöitä aamukahvitteluhetkeen! Kiitos ideasta. Nyt syttyi taas valo lamppuun :).
Mimosa,
kiitos!
Huomenna menemme taas saareen, jauhopussi kainalossa ja hiivapaketti leuan alla. Eipä ole tuoreesta leivästä sitten saaressa puutetta :).
Ruska,
miten ihanaa, pullahiirten kuningataräitien kuningatar on ilmiintynyt. Terveiset menevät perille:).
Ei päivää ilman pullaa, on mieheni periaate, ja sitä hänen saamansa pitää. Kun olimme olleet naimisissa tovin, hän alkoi viestittää jotain mitä en heti ymmärtänyt... minä ihmettelemään mitä paitsi hän on. No pullaa. Pullaa opin pyörittämään, mutta leivänteko takkusi. Nyt sekin rima on ylitetty. On ilo olla iloksi.
PS
Kyseisessä keittokirjassa melkein kaikki ohjeet ovat 'fantastisia'. Ei se haittaa, jos ne ovat fantastisia todella. Ruisleipä ei onnistunut, mutta luulen että minussa oli vika, ei ohjeessa. Käytin ruissihtijauhoja ruisjahojen sijasta. Leipominen on tietoa ja taidetta. Ja nautintoa.
Uuna,
niin, siinäpä se, aina saa tuoretta leipää, kun alkuaineet ovat valmiina saaressa, kaapin hyllyllä. Ei muuta kuin ojennat kätesi ja pistät juuri puhjenneen taitosi laulamaan: leivon, leivon leipäsiä, käännän, käännän kakkaroita.
Ei katso ikää, milloin oppii uutta.
Varmasti sinunkin leipäsi ovat mainion makuisia.
Nostatetaan malja lämpimäisineen kahdenlaisille kaksoisputkijärjestelmällesi :). Mikä ilo ja nautinto! Luovuuden ylistyslaulu.
Onnistumisen tunne on hieno! Onnea onnistumisellesi! Lämmin leipä ja voita päällä, aaah! Vesi herahti kielelle täälläkin! Tallensi ohjeesi kokeilua varten.
Onnea leipurille!
Se oli aika suuri haaste alkaan leipomaan sitä leipää, ei se aina onnistu.
Olen minäkin joskus kokeillut, mutta en myöskään niin hyvin seurauksin. Yhdet sämpylät onnistuivat, mutta olen hukannut ohjeen!
Otin sun ohjeet tietenkin, kun sait ne toisenkin kerran onnistumaan.
Kokeilen joskus varmaan.
Mutta olet sä aikamoinen taituri, ku leipurikin sinusta tosta vaan tuli!
Tuli vesi kielelle ja vastaleivotun leivän tuoksu levisi tänne asti. Niin hyvää se leipä on vastaleivottuna varsinkin.
Nämä ohjeet sopivat minulle, en ole koristelija enkä näpertelijä. Tykkään muhevasta maalaisruuasta ja nämä leivät kuuluvat siihen kategoriaan.
Poimin ohjeet ja leivon ja nautin ja muistan Lastua.
Kiitos.
marjukka,
sanos muuta: tuoretta, lämmintä leipää ja voisulaa päälle. Juhlahetki. Kiva jos joskus kokeilet. Onnea leipomiseen :).
Harakka,
niin, kokeilin leivän leipomista useampaan kertaan, kun ensimmäisen onnistumisen jälkeen innostus iski ja itseluottamus kasvoi: minähän osaankin leipoa leipää, joka ei maistu pelkältä hiivalta. Tämä oli kaikkein tärkeintä – kyllä myös rapea kuori ja tavallisen ihana maku ja kuohkea sisus kasvattivat intoa "uusintaotteluun".
Joskus käy niin että kun hirmuisesti kehuu jotain ruokaa tai leipomusta, maistaja odottaa liikoja ja miettii: eihän tämä nyt niin ihmeellistä olekaan (näin on minulle jonkun kerran käynyt). Mutta ehkä hyväkin on kyllin (jos 'fantastinen' on ylisana :). Onnea leipomiseen ja kiitos kannustuksesta.
arleena,
niinpä. Kuinka yksinkertainen voikin olla joskus niin hyvää :). Myös ruuissa. Nykyaika on monessa niin monimutkainen ettei perässä meinaa pysyä. Sitten kun törmää eleettömyyteen tai yksinkertaisuuteen, huomaa, miten hyvää se tekee. Henkisesti ja aistinautinnoille.
Kiitos KOTONA-blogistasi myös. Se on minun ykköskeittokirjani tätä nykyä. On turvallista ryhtyä keittiöaskareisiin blogisi kautta ;).
Tulipa hyvä mieli lukiessa tätä juttua, onnea! Onnistuu-kategoria on loistava, voisin itsekin lisätä sellaisen blogiini. Kyllä tuollainen ihanuus maistuisi!
Minä leivoin nuorempana usein itse ruissämpylöitä, on olemassa sellaisia ihania jauhoja, joissa on taikinajuuri mukana, tutustupa seuraavaksi siihen? Myllärin ruisleipäaines (sisältää myös vehnäjauhoa näköjään, höh). http://www.helsinginmylly.fi/kotitaloudet/index.php?group=00000009&mag_nr=2.
Joskus koitin tehdä jopa näkkileipää, tai ainakin kuivatin ruisleipiä, hyvin säilyivät jonkin aikaa. Nyt kun olen yliherkkä vehnäjauholle ja ruokahiivalle, ollaan vähän ongelmissa. Onneksi nykyisin pystyn syömään jo hiivatonta ja maidotonta ruisleipää.
Pakko olla hyvää, jos itsekin tykkäsit. Eikös se yleensä mene niin, että toisen tekemä maistuu paremmalle ja hyvälle, ja oma ei.
Onnittelut. Kohta saamme torilta Lastun leipiä, eikös vain?
miina,
heureka, Lastun leipää, olkaa hyvä, maistakeepa; nimessä soi alkusointukin niin somasti ainakin mitä ensimmäiseen kirjaimeen tulee.
Kiitos vinkistä. Tiedä vaikka Kuopion torille jonain päivänä ilmaantuu uusi yrittäjä joka ei ujostele omaansa kehua. Tosiaan: se saattaa maistua vielä paremmalta toisen suussa kuin omassa. On niin halpaakin, voiko niin halpa olla niin hyvää. Voi, onhan se Lastun leipää. Kauan kesti ennen kuin hän leivän teon oppi, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Vauh! Iloitsen kanssasi onnistumisesta täysin rinnoin, koska olen kokenut samaa yrittäessäni leipoa suomalaista hapanruisleipää täällä Usassa. Kun saan leivät uunista, vien ne kuumina pyyhkeessä miehen syliin, kuin pienen vauvan. Tunne sen lämpö, tunne sen tuoksu!
KIITOS tästä postauksestasi!
Mahtavaa! Tämä kirjoituksesi kyllä herätti kokeilla itsekin. Oli niin makoisa kuvaus leipomisesta, että oksat pois.
Olen joskus mennyt kehumaan, että osaan leipoa hyviä sämpylöitä ja nyt minulta pyydetään niitä ja lisäksi leipää! Ah, kammottavuutta :D!
utukka,
voi miten hauska kuulla, että leivot suomalaista ruisleipää siellä kaukana. Miehelläsi on hyvä, lämmin ja suloinen "leipävauva" kun sen hänen syliinsä kannat. -Seuraavaksi minun pitää kokeilla ruisleivän leipomista. Kiitos tuokiokuvasta. Se lämmittää.
Heli,
hih, niin se on: kun yhden hyvän teon teet, lisää pyyntöjä on luvassa. "Ahneus" kasvaa ;). Olet onnistunut sämpylöissä, nyt on leivän vuoro :).
Lähetä kommentti