Nuorin poikamme on cp-vammainen. Hän oppi kuitenkin vaikean elämän alun jälkeen ihmeeksemme ja iloksemme kävelemään kaksivuotiaana ja sen jälkeen kun hän jalkansa löysi ja havaitsi että ne kantavat vaikka vaappuvat, hän on niitä käyttänyt ja etsiytynyt urheilun pariin. Ensin hän oli varvasuimari, sitten futissankari. Tänään, hän, kaksikymmentäkuusivuotias, pelaa CP-vammaisten maajoukkueessa ja on päässyt kiertämään Eurooppaa erilaisissa turnajaisissa.
Tänä kesänä seurasin katsomon puolella vammaisten jalkapalloilijoiden kamppailua Suomen mestaruudesta. Mitään yleisömenestyksiä vammaisten kisat eivät ole, mutta sitä suurempi on ilo, kun sain "kunniapaikalla" nähdä mitä liikunta ja yhteen hiileen puhaltaminen saavat aikaan.
Kuvassa liikuntavammaiset valavat joukkuehenkeä ennen ottelua kehitysvammaisia vastaan, jotka hekin marssivat pikku hiljaa Pallokentälle. Kuulin kun kaksi heistä pohti:
– Muista sitten, ettei häviö ole tärkeintä, vaan reilu peli.
– Ei se niin mene. Voittopas ei ole tärkeintä vaan reilu peli. Usko nyt.
– Niinkö se valmentaja sanoi?
– Niin tai en minä oikeesti muista. Voi se olla häviökin. Niin vai oisko voitto. Mutta kuiteski pelaaminen on tärkeintä. Mennään kysymään valmentajalta. Tuu.
Ja he menevät.
*
Pilli soi, peli alkaa ja näen mikä on tärkeintä.
Valokuvatorstai: parasta kesässä
23 kommenttia:
Tämä on hyvä! Pelkkä kuva ei kertoisi kaikkea. Yhdessä koskettavat.
Voi kun sen aina muistaiskin. Yhdessä oleminen ja tekeminen on se tärkein.
Mahtavaa viisautta.
Nämä hetket on sitä parhainta kesässä.
Ihana juttu:)
Ihana tarina onnistumisesta elämän vastoinkäymisistä huolimatta! Minulla meni ihan roska silmään.
Todellista viisautta!
Ihana juttu ja kuva elämän voittamisesta!
Olet saanut tuosta tapahtumasta "äidin onnea", siihen sisältyy paljon.
Voi sitä äidinonnea, mitä olet saanut kokea, katsellessasi poikasi peliä.
Onnistumista ja yhdessäoloa!
Sulla on hyvä kesä.
Ylös kurkottamalla kasvaa pituutta!
Yhteishenki, tahto, sosialisuus, ystävyys sitä on on yhteenpelaaminen
Häviö ei ole tärkeintä vaan peli, oikein oivallettu. Me vain ei sitä hoksata, luulemme, että kaikessa on voitto päämäränä. Ja lohdutamme itseämme ei se voitto, vaan peli.
Lapsen suusta kuulee tässäkin tarinassa sen totuuden: ei se voitto ole aina suurin palkinto. Onnea tarvitaan, niin elämässä kuin pelissä ja kertomus kuvan kanssa kosketti monia, oli varmaan kesän tärkeimpiä asioita!
Elämä on tärkeintä ja ilo!
Me "terveet" luomme niin erilaisen todellisuuden osaamisestamme ja siitä, mistä saa iloita, että huh, huh. Mulla on tullut joka kerta kyyneleet Finlandia-talolla kehitysvammaisten konsertissa, kun siellä olen paikan päällä ollut.
Pelaaminen ja yhteishenki, sepä se.
Moni miettii, millaista olisi olla vammaisen lapsen vanhempi. Sinulla siitä on kokemusta. Olet ihana esimerkki muille vahemmille. "Vammaisuus ei ole tauti, siis elämästä nauti". Nuo sanat ovat erään kehitysvammaisen laulusanoitukset.
Ihana tarina. Sai silmät kostumaan. Varmasti tämä oli parasta.
Kiitos kaikille yhdessä ja jokaiselle erikseen kommenteista. Ne lämmittävät ja valavat uskoa. Me olemme yhtä: lapset, äidit, isät, vanhat, terveet, vammaiset. Minulla aaltoilevat kyyneleet silmissäni kommenteista – ja elämästä. Kiitollisuudesta.
Kyynelöitsen kanssasi, Lastu.
Pysähdytti, kosketti, tartutti ilon.
Lastu saa jokaisen sydämen lainehtimaan. Ilosta.
Niin kaunista :D Elämää :D
Liisa,
yhdessä, elämässä, toinen toisiamme tukemassa.
Marjattah,
kiitos kun kerroit mitä koit. Lapsissa on aina syytä iloon. –CP-maajoukkueen seuraava kohdemaa on Skotlanti.
Kutuharju,
kiitos, kyllä uusi kuulolaite on mukava, saa kuullakseen juttuja ja kertoa niitä eteenpäin, vaikka blogissa.
Ruska,
kaunis elämä, sitä se on ;D. Kaikkea hyvää myös sinulle!
Lähetä kommentti