arleena, välillä sotavuodet unohtuvat (olipa ne kokenut tai ei), toisinaan ne syöksyvät mieleen suoraa muistikanavaa pitkin: mieleen palautuvat kipeästi sodan uhrit ja sen jälkeiset traumat kodeissa ja suomalaisessa yhteiskunnassa.
aimarii, kiitos. Suomalaisilla on itsenäisyyspäivä joka päivä.
Inkataika, talvisodan syttymisestä marraskuusta 1939 on pian aikaa 70 vuotta.
Famu falsetissa, muistan mitä olet kertonut kotinne kohtalosta sodan aikana. Sota, mikä kamala 'asia'. Rauha, mikä ihana 'asia'.
Ellinoora, tunnistit: Tuusulan kirkkomaa aukeaa kauniina ja puhuttelevana Tuusulanjärven rannalla.
Harakka, sanotaan että suurten ikäluokkien lapset, nykyiset päälle kuusikymppiset, ovat kaikki sodan uhreja, hekin jotka syntyivät rauhan jo tultua mutta heti sodan jälkeen. Isämme ja äitimme kokivat sodan ja moni murtui, kun perusturva järkkyi. Kun sen tajusin, en enää syytä joistakin elämäni kivuista vanhempiani vaan suurinta vihollista, sotaa ja sen kauhuja. Rauha on kallis asia. Voimme iloita siitä.
Kaanon, eilen tuli radiosta Naisten ilta, jossa oli puhetta sodan jälkeen syntyneiden lasten osasta ottaa vastaan vanhempien sotakokemukset. Usein juuri huokaukset. Olemme kannattelijoiden sukupolvi.
Unelmikko, niin, puhuminen on tärkeää. Myös vaikeista asioista. Se vapauttaa. Syy tuskaan onkin muualla kuin vanhemissa tai omassa itsessä. Se on sodassa.
11 kommenttia:
Raskaat vuotemme, mutta me voitimme.
Paljon menetimme, mutta säilytimme itsenäisyytemme.
Juhlallinen 39.
Erittäin puhutteleva kuva.
Vuodet on vierineet...
Sitä aikaa ei unohda.
Kuva Tuusulan kirkkotarhasta -?
arleena,
välillä sotavuodet unohtuvat (olipa ne kokenut tai ei), toisinaan ne syöksyvät mieleen suoraa muistikanavaa pitkin: mieleen palautuvat kipeästi sodan uhrit ja sen jälkeiset traumat kodeissa ja suomalaisessa yhteiskunnassa.
aimarii,
kiitos. Suomalaisilla on itsenäisyyspäivä joka päivä.
Inkataika,
talvisodan syttymisestä marraskuusta 1939 on pian aikaa 70 vuotta.
Famu falsetissa,
muistan mitä olet kertonut kotinne kohtalosta sodan aikana. Sota, mikä kamala 'asia'. Rauha, mikä ihana 'asia'.
Ellinoora,
tunnistit: Tuusulan kirkkomaa aukeaa kauniina ja puhuttelevana Tuusulanjärven rannalla.
On kyllä aika puhutteleva kuva, laittaa miettimään kaikenlaista...mitä silloin elämä on ollut, minkälaista.
Harakka,
sanotaan että suurten ikäluokkien lapset, nykyiset päälle kuusikymppiset, ovat kaikki sodan uhreja, hekin jotka syntyivät rauhan jo tultua mutta heti sodan jälkeen. Isämme ja äitimme kokivat sodan ja moni murtui, kun perusturva järkkyi. Kun sen tajusin, en enää syytä joistakin elämäni kivuista vanhempiani vaan suurinta vihollista, sotaa ja sen kauhuja. Rauha on kallis asia. Voimme iloita siitä.
Paljon vanhempani eivät näistä ajoista puhuneet, mutta huokauksistakin saattoi paljon päätellä.
Taaksejäänyttä, mutta on sitä, mistä pitäisi vielä kertoa lastelastelapsillekin, jotta ymmärtäisi tämän vapaan maan.
Kaanon,
eilen tuli radiosta Naisten ilta, jossa oli puhetta sodan jälkeen syntyneiden lasten osasta ottaa vastaan vanhempien sotakokemukset. Usein juuri huokaukset. Olemme kannattelijoiden sukupolvi.
Unelmikko,
niin, puhuminen on tärkeää. Myös vaikeista asioista. Se vapauttaa. Syy tuskaan onkin muualla kuin vanhemissa tai omassa itsessä. Se on sodassa.
Lähetä kommentti