torstai 17. syyskuuta 2009

aha

Tällä viikolla valokuvatorstain haasteena on sitaatti:

Aika monet asiat, joita pidämme tosina, eivät olekaan totta, ja toisista taas, jotka ovat totta, et välitä hittojakaan. Sinun on tehtävä omat arviosi. Elämä on täynnä tällaisia pieniä, pullotettuja oppitunteja.”

Romaanin päähenkilö Frank Bascombe ohjeistaa poikaansa Richard Fordin teoksessa Itsenäisyyspäivä (suom. Sirkka Alanko), Tammi 1996.




Sitaatit ovat matkaevästä. Ravistelevat. Ravitsevat. Olen juuri lukenut Heli Karjalaisen mainion kirjan Matkalla elämääni (Salut Oy 2009). Opettelen sanomaan sanan, jossa on kolme kirjainta ja niistäkin kaksi samaa: alussa ja lopussa aa ja keskellä haa eiku hoo. Aha.

Heli Karjalainen: "Olen joskus ajatellut kaikkien psykoanalyyttisten ja hahmoterapeuttisen ja psykodramaattisen ja jungilaisten koulukuntien rinnalle perustaa uuden terapiasuuntauksen. Sen nimi olisi aha-terapia. Sen sijaan että kirjoittaisin hyllymetrittäin tieteellisiä teoksia siitä, mitä ihminen on ja mistä hän on kotoisin ja miten hän voisi oppia elämään tätä yhtä ainutkertaista elämäänsä luovalla tavalla, sen sijaan että piirtelisin teoreettisia kaavioita ihmisen psyykestä ja sen kehityksestä ja kaikista niistä mahdollisuuksista, jotka meiltä useimmilta yleensä jäävät käyttämättä, minä menisin suoraan asiaan ja opettaisin ihmisiä elämään niin, että he oppisivat sanomaan aha! aina silloin kun mitään muuta sanaa siihen paikkaan ei kannata yrittää mahduttaa. Ja sillä lailla he lakkaisivat polkemasta paikallaan ja toistamasta samoja kuvioita, joita ovat ikänsä toistaneet ja pääsisivät kevyesti liidellen elämässään eteenpäin. Viimeinkin.

- - -
Minun pitäisi olla etevämpi, kauniimpi, pätevämpi, kiinnostavampi, seksikkäämpi, minulla pitäisi olla paremmat hiukset ja älyäkin rippunen enemmän. Aha.
- - -
Minä en ole saavuttanut elämässäni mitään tärkeää. Aha.
- - -
Minä hermostuin taas, vaikka olin päättänyt etten koskaan enää. Aha.
- - -
Minä sanoin juuri ne sanat jotka olin päättänyt jättää sanomatta. Aha.
- - -
Sinä et kuuntele, vaikka minulla on tärkeää asiaa. Aha.
- - -
Lapsi hävitti taas lapasensa. Aha.


Ja niin edelleen. Elämässä tapahtuu suuria asioita, pieniä asioita. Aha-terapia voisi olla väline, jonka avulla saattaisi oppia erottamaan ne toisistaan, suuret asiat pienistä. Tärkeät huomiota kaipaavat asiat sivuseikoista, joista selviää olan kohautuksella. Huomiota kaipaavat seikat elämän kukkatarhassa niistä, joiden puoleen ei todellakaan kannata kumartua.

Minä tiedän, että monella meistä on syviä vaikeuksia, jotka eivät olan kohautuksella väisty, joiden kanssa voi oppia elämään vain syvällisten tutkistelun ja pitkän työstämisen avulla. Mutta minä uskon myös, että jokaisen meidän elämässämme on liian paljon sellaisia asioita, joille voisi vain hymähtää, niin omassa itsessämme kuin suhteissamme muihin. Voisi vain hymähtää ja sanoa aha, vai niin, ja jatkaa matkaa, sen sijaan että ottaa suurennuslasin käteensä ja moninkertaistaa jokaisen hiekanjyväsen vuoren korkuiseksi. "

29 kommenttia:

Marjattah kirjoitti...

Tämähän oli virkistävä päivänavausteksti, sitaatteineen ja päätelmineen! Arvoitukselliset kuvasikin katsoin, ja tuumasin että aha:)

Amalia kirjoitti...

Mitäpä tähän muuta, kun ahaa.

Famu falsetissa kirjoitti...

Tämä on oikein tärkeä asia.
Luulen, että käytän enemmänkin sanontaa "Ai, jassoo!"

kutuharju kirjoitti...

Asiaa! Ensin kyllä mietin onko tässä kyse ahaa-elämyksestä vai jaaha-olkienkohottelusta (taidan kuulua siihen 'jaahas'-ryhmään, ja 'ahaa' on oivalluksen ääneni ;)

Tässä oli hieno esimerkki taidosta erotella tärkeät vähemmän tärkeistä!

hanne virtauksesta kirjoitti...

olipas ihana löytää tämä sinun "aha" postauksesi..
Upeat lainaukset tärkeästä asiasta...kiitos valtaisasti..
Kuvasi oli mainio..

aino kirjoitti...

Aha on aika tärkeä sana.

Anonyymi kirjoitti...

Teksti on niin mielenkiintoinen, että en halua sitä aha-kommentilla kuitata, vaikka kuinka niin neuvottaisiin tekemään. Mutta sehän tarkoittikin sellaisia väittämiä, mistä pitäisi päästä eteenpäin. Minä en nyt vaan halua eteenpäin, vaan haluan oikein märehtiä tässä hienossa lainauksessasi. Viisasta, viisasta!

Koska tämä on valokuvatorstai, niin palataan nyt kuitenkin kuvaankin:
Kuva on juuri sellainen, ettei tiedä, mikä se on, ketkä vai mitkä siinä ovat, vai eivätkö ole, vai ovatko tulossa vai menossa.
Hienosti siis haasteeseen vastattu, koska katsoja jäi miettimään, mitä hän näkikään :-)

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Aha.

Liekki kirjoitti...

Kyllä, paljon useammin pitäisi oppia sanomaan "Aha".

Harakka kirjoitti...

Mitähän muuta voisin sanoa, kuin aha.
Mutta kuvat oli hienot myös, jos tekstikin.

Inkivääri kirjoitti...

Tähän en sano aha - sanon että viisaasti sanottu:) Olennaisen ja epäolennaisen erottamisen oppimiseen on mennyt koko elämä tähän asti ja aina niitä pulloja vaan riittää...

Lastu kirjoitti...

Marjattah,
valokuvatorstain sitaatista juolahti mieleeni pistää jakoon ote viimeksi lukemastani kirjasta. Vastata sitaattiin sitaatilla.

Yhdestäkin muikusta saa kalakukon, jos kalasaalis on melkein nolla. Tuo toinen kala on sampi josta saa arvokasta mätiä.

Amalia,
aha, ahaa:)

Famu falsetissa,
ai, jassoo, sekin on sesam aukene -sanonta. Ei jumita, kun muistaa sanoa nämäkin taikasanat :)

Kutuharju,
niinpä. Turha pois, jyvä esille. Mitä näkyy? Ahaa, tärkeimmät elämän elementit ja nehän ovat... aavistanko mitkä sinulla - ja aavistatko mitkä minulla:)

hanne,
kiitos.
Heli Karjalaisen kirjassa on Fransiskus Assisilaisen rukouksen viisautta. Joillekin asioille ei voi mitään. Silloin saa sanoa kaikessa rauhassa: kaikkeni yritin, en voi enempää. Aha.

aino,
aha. Sen sanan edessä voi nyökätä. Elämä on. Ja menee eteenpäin.

Uuna,
kiitos, ihana kun haluat märehtiä kaikessa rauhassa :).

Monet elämäntaidolliset kirjat tulivat työssäni tutuiksi. Niiden sanoma alkoi olla kovin tuttua, joskus heikkona hetkenä jopa puudutti - ei millään pahalla lausuttu (työ voi tehdä intohimosta rasitteen). Yllätyin kun luin nyt ilman työvelvoitteita, kuinka tämä aha-terapia puri. Minulla vaivaavat omat jankutuskohtani, uppoan niihin, ja haluan irti. 'Aha' auttoi, ainakin helpotti. Itsensä ja traumojensa vangiksi ei tarvitse jäädä. Aha:)

Nuo kuvat ovat viime viikonlopulta. Kävin Kuopion Kalaryssäyksessä, satamassa. Vuoden Kalamieheksi valittiin Erkki Lahti, joka on väitellyt tohtoriksi muikusta mutta jättänyt tieteen ja virka-ammatin ja siirtynyt vapaaksi eräkirjailijaksi. Niin sitä pitää.

Kalakukon voi tehdä yhdestä muikusta. Kaviaaria ja luksusta siihen ei tarvita.


Mökin kaiteelle asettelin ämpäripottuni, ja pilvilinnaa vasten ne kasvoivat unelman toteutumisen vertauskuvaksi. Onnistuin kasvattamaan muutaman ämpäripotun. Ihmeellistä.


On tärkeää kun saa toteuttaa luontoaan, intohimoaan.

harmaa susi,
aha, sanot :)
aha, vastaan :)

Ansku,
niin,
jospa oppisi tainnuttamaan mielensä myrskyt sanomalla aha. Seuraava kerta olisi jo helpompi. Kertaus hoivaa. Lopputulema saattaa hyvinkin olla että oppii nauramaan itselle. Silloin voi pitää jo pienet pidot. Hyvä 'minä'. Ei putoa tuttuun kuoppaan, mustaan aukkoon enää. Aha:)

Harakka,
kiitos.
teksti on Heli Karjalaisen. Kiitämme häntä. Aha. Kiva kun tykkäsit.
Kuvat ovat Lastun. Aha. Kiva kun tykkäsit. Voipi olla että kameran säätimet ovat sikinsokin, kun en oikein näe. Näkyykö sampikalalla useampi silimä vai kertaako kaihini kaiken oudoksi ;)?

Inkivääri,
lohdullisesti sanottu: koko elämä menee kun yrittää oppia erottamaan olennainen epäolennaisesta. Mutta täydellinen ihminen olisi kai aika epäinhimillinen, pelottava suorastaan. Ehkä me emme sellaiseksi halakaan tulla emmekä sellaisen kanssa seurustella. Jo matkalla... on hyvä.

isopeikko kirjoitti...

Sanoisin "aha" mutta sushukka sanoi sen jo, joten sanon sitten vaan sille "Aha". Tuntuipas mukavalta :)

Lastu kirjoitti...

Isopeikko,
harmaa susi: aha;
Isopeikko: aha;
Lastu: aha,
me kaikki: aha,
ja mukavalta tuntuu niin, pilvenhattaraakaan ei taivaalla näy :).

Irrallaan ollaan kuin villihevoset. Aha. Ahaa. Ihaa.

Pehmyt piirto kirjoitti...

Sampea vai muikkua, valinta on varmaan muikkua.
Olit laittanut kommentin, mutta sormi lipsahti ja se katosi, ei ollut tietoinen valinta vaan kömmähdys, yritin pyydystää sitä takaisin, mutta ei löytynyt, voi harmi.

arleena kirjoitti...

Ai jaa. Minä sanon, ja jatkan.
Samaa mieltä, miten kevyempää olisikaan monen elämä, kun ei suurenneta hiekanjyvästä vuorenkorkuiseksi.

Ai jaa on mielestäni erittäin hyvä kommentti moneen asiaan, se on merkki, että kuunneltu on.

kipi kirjoitti...

Vastaisin kuitenkin just. Se on enemmän kuin aha. Toki siinäkin on vivahteita... kuten noissa kuvissa olevissa kaloissa.
Yhden muikun kalakukko on hauska. Mietin, että onko Muikku kirjoitettu isolla alkukirjaimella. :)

Ina kirjoitti...

Yksi vastine "aha":lle, jolla myös pääsee kätevästi eteenpäin ilman että tarvitsee reagoida: "Ai mää vai?" taivutettuna aina kulloinkin tarpeeliseen muotoon "Ai mun vai?" .... jne

Lastu kirjoitti...

Pehmyt piirto,
muikkua minunkin mieleni tekee; en edes ymmärrä, minä ymmärtämätön, mikä kaviaarissa niin hehkututtaa. Lienenkö tuota joidenkin mielestä superherkkua edes koskaan elämässäni maistanut. Luotan ennakkoluulooni ja sanon: muikku on paras :)

Aha, kommentit lensivät taivahan tuuliin. No, eipä haittaa, tulen luoksesi uudestaan :)

arleena,
"ai jaa" on käyttökelpoinen sanapari: elämä etenee vuoropuheluin ja keskinäisen kanssakäymisen jatkumona.

kipi,
just ja just jetsulleen ovat hauskoja. Niin kuin oivallus että kyseessä voisi olla yhden Muikun kalakukko. Jos Muikulla on iso perhe, toivokaamme, että kalakukosta riittää jokaiselle perheenjäsenelle.

Ina,
keskustelu on ihmisen osa - ja rikkaus - kun hälle kerran puhetaito on kehittynyt evoluution myötä ilmaisunvälineeksi. "Ai mää vai?" Kiva kun tuot sen esille sanontojen tarjottimelle: tuolla kolmella sanalla ja niiden taivutusmuodoilla on käyttöä myös siellä missä vastuu siirretään kuulijalle :). Täytetokaisuilla on väliä. Keskustelu jatkuu leppoisasti.

Pankin talkkari kirjoitti...

Aha-terapiaa voisi vielä laajentaa Aha!-terapiaksi, jolloin mukaan tulisi hoksaamisen ja oivaltamisen elämys ü

Psykoterapia on jännä ala, lähes uskonto tai uskon asia kuitenkin.. Kovasti se ihmisiä pariinsa houkuttaa..

Mielenkiintoinen haastevastaus. Sanotaan että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, mutta tällä kertaa sen taisi tehdä teksti ü

Lastu kirjoitti...

Pankin talkkari,
totta!

'Aha' sopii kun haluaa sammuttaa mielensä myllerryksen heti alkuunsa varsinkin jos tietää ettei sen jauhaminen edistä mitään. Mutta aha! huutomerkillä varustettuna kertoo, että nyt syttyi ovalluksen lamppu ja sitä tuiketta on syytä vain kasvattaa ja laajentaa, jatkaa ja porkskuttaa. Kehitys ei kaipaa jarruja vaan "bensaa". Eteenpäin elävän mieli. Oivalluksia kohti.

Tarjuska kirjoitti...

Ahaa...onpas ajattelemisen aihetta. :)

Lastu kirjoitti...

Tarjuska,
onkohan aha turhien harmistuksien kuoletusloitsu. Niin lyhytkin että sen muistaa ottaa takataskustaaan heti kun suututtaa ja haluaa sen ennen riehaantumista sammuttaa :D

Zilga kirjoitti...

Kyllä, olet oikeassa. Meidän pitäisi osata seuloa jyvät akanoista. Kaikki asiat eivät vaadi isonnuslasia, eikä niitä kannata jäädä märehtimään. Se vain hidastaa eteenpäin menoa. Hyvä teksti, kuvat eivät auenneet minulle, mutta en jää miettimään sitä, vaan sanon mitään sanomattomasti "hyvä oivallus" ;)

Liisa kirjoitti...

Kolmikirjaimiset sanat ovat erinomaisia, siis "aha", "oho", "jaa", "joo", "just" jne ja niin ihanan sävykkäitä asiayhteydessään.

"Vai?" on myös usein kuultu, kun sanojen niukkuudessa kisataan. :)

Mimosa kirjoitti...

Tämä terapiaistunto oli virkistävin aikoihin :oD
Kiitos!

aimarii kirjoitti...

Aha, vai että näin!
Kyllä noin pieni kommentti, kuin aha, kertoo kuitenkin jo jonkinlaisesta kannanotosta. Ainakin sen, että kuulija on kuullut toisen sanottavan.
Äänenpaino ja -väri antavat ison lisän kuhunkin ahaahan.
Kuvasta sanon - aha!

Inkataika kirjoitti...

Jos näistä ei joudu arvailemaan, tottako vai ei ja saa jonkinlaista aha-a-elämystä, niin ei sitten mistään. :)

Lastu kirjoitti...

Zilga,
kiitos.
Juu, joskus on hyvä pitää kiikareitakin niin päin että ne ikävät seikat, mille mitään ei voi, pienenevät.

”Yhdestäkin muikusta voi tehdä kalakukon, toinen voi havitella kallista kaviaaria ikänsä, saavuttamatta”, aattelin ’isän’ näin opastavan poikaansa.

Liisa,
joo jne. ;), kolmikirjaimiset sanat ovat kuin liikennemerkkejä: vihreä valo palaa ja juttu jatkuu. Vai? on siinä seurassa hyvin käyttökelpoinen myös.

Mimosa,
samoin minuun aha-terapia puree. Eteenpäin vaan mennään, meneepä niin tai näin niin aina parhain päin. Aha.

aimarii,
aha on kuin kuulolaite missä patterit ovat kunnossa.

Alimmassa kuvassa ovat ihkaensimmäiset ämpäripottumme, kiitos sinun keväisen postauksesi mikä innosti meitä kokeilemaan. Kyllä kannatti. Hyvältä maistui ja ensi kesänä homma jatkuu ;)

Inkataika,
aha(t) siivittävät päiväämme. Mitä suotta takertumaan turhiin tai edes suuriin murheisiin – jos asialle ei mitään voi. Tai jos voi, niin sitten huudahdetaan ahaa ja aletaan toimiin. Kyllä se siitä... ;)