tai näppäilemällä:
klik
"Kuuma linja" asennettiin Orimattilan Niinikoskella sijaitsevaan Urho Kekkosen arkistoon 8.9.1975, vaikkei elettykään enää kylmän sodan kuuminta aikaa. Vuosi 1961 noottikriiseineen nousee mieleen. Napin painalluksen päässä sota, rauha.
Kekkoselle järjestettiin Orimattilastakin nopea ja suora yhteys niin Washingtoniin kuin Moskovaankin. Onko kuvassa tämä aparaatti?
Opas kertoo juohevasti mutta siitä huolimatta ajatukset karkaavat saareen ja souteluun ja kun yritän palata hetkeen mitä elän, en kehtaa neljättä kertaa kysyä: anteeksi, mikäs tämä näpyttelyvehje olikaan. Joka tapauksessa hän mainitsee kuuman linjan. En koske kojeeseen, ettei se polta.
Kekkosen arkistosta matkani jatkuu Helsinkiin ja Postimuseoon.
Vanhan postisäkin korteista ja kirjeistä postinumerot puuttuvat, lajittelua nopeuttava keksintö odottaa syntymäänsä. 49:n postinumerot johtavat Kotkaan.
Vaikka miten posti (Itella) valvoo laatua ja tekemisiään, aina ei voi olla varma, onko rakkaus tai muu tärkeä viesti mennyt perille. Onneksi valinnanvaraa tänä päivänä riittää: on kännykkä, tekstiviesti, sähköposti, faksi, postikortti, kirje. Kusti polkee, posti kulkee kunhan ensin löytyvät ne sanat mitkä haluaa lähettää eteenpäin.
Peremmälle vaan, tervetuloa menneeseen maailmaan.
Lapsena unelmoin postin jakamisesta. Rakkauskirjeet ja kortit menisivät varmasti perille. Kantaisin niitä hellästi ja unelmoiden ja laskisin varovaisesti ja hiljaa hyräillen postilaatikon pohjalle, uinumaan ja odottamaan häntä joka rakkaudentunnustuksen lootan uumenista nostaa ja viestin luettuaan painaa kirjeen poskelleen ja kätkee hyvät sanat sydämeensä.
Lapsenmieleni sopukoissa maalasin lempeitä kuvia kun katsoin postimiestä, sanansaattajaa, Kuopion kaduilla laukkuaan tyhjentämässä ja osoitetta tutkimassa. Lukikohan postimies kortin lemmenviestin? Olisinko itse malttanut rientää tyhjin silmin eteenpäin vai ruokkinut uteliaisuuttani ja jäänyt torin kulmalle haaveilemaan? Postin pitää tulla perille ajoissa. Sen tiesin kyllä. Numerot ovat tärkeät. Niiden avulla sanat saapuvat.
Numerokuva 49.
19 kommenttia:
Kokonainen hyvä artikkeli!
Olipas hieno kuvatarina. Ei epäilystäkään, että oikea numero löytyi, mutta ehtisiköhän sitä kusti haaveilemaan enää näin kiireisenä aika, jolloin kaikki pitäisi olla perillä jo "eilen"?! :)
Käyn Postimuseossa aina Helsingissä käydessäni. Se johtuu siitä, että harrastan filateliaa. Suosittelen Postimuseota kaikille, siellä on mielenkiintoisia näyttelyjä. Siellä lapsetkin viihtyvät.
Neither rain nor hail nor sleet nor snow nor heat of day nor dark of night shall keep these carriers from the swift completion of his appointed rounds..
Kyllä posti on sentään hieno laitos.
Oletpa kehittänyt mukavasti lihaa luiden ympärille. Postimuseo on kiva paikka, niin sopivasti aseman vieressä...ja kahvilakin.
Kuumia ja historiallisia numeroita mukavan tarinan kera.
Pitääpä käydä postimuseossakin seuraavalla kerralla.
Niin se aika kehittyy ja sähköistyy, kohta ei tarvi kirjeenkantajiakaan.
Olipas hieno tarina ja numerokin tuli selville.
Kyllä sä tarinan keksit vaikka sormenpäästä, jos tarvii.
Olet aikamoinen nainen vaan!
Hieno ja perusteellinen kuvaus numerosta 49 :)
Varmaan mielenkiintoinen paikka tuo postimuseo. Postiahan ei ole enää kylällä, vaan Itellan toimisto on kaupan nurkassa.
Hieno kuvatarina! Rakkauskirjeitä säkkikaupalla, voi heitä onnellisia!
Minä voisin tietysti tähän haasteeseen laittaa syntymävuoteni, mutta en nyt viitsi paljastaa :-)
Tätä oli ihana lukea!
Mikään muu viesti ei voita minulle osoitettua kirjettä, jonka posti tuo omaan lootaan.
Mukava numerotarina:)
Harvoin saa tutustua maan historiaan tässä haasteessa, mutta nyt sai. Kiitos. Varma 49.
Mukava tarina 49:n seurana.
Huikean mielenkiintoista lukea postimuseosta ja muustakin, mihin klikkaamalla kirjoituksestasi pääsi.
Minua kiinnostaa postijutut myös. Olen teettänyt itselleni ns.oman postimerkin muutaman kerran. Kallis, mutta kiva.
Kyllä numero 49 tuli esille.
eem,
kiitos, kokonaan :)
Inkataika,
hyvin sanottu: nykyaika on monilla aloilla niin kiireinen että huominen on eilisessä. Tai eilinen huomisessa. Minne niin kiire? En tiedä.
Famu falsetissa,
filatelia on varmaan antoisa harrastus. Kerro siitä lisää blogissasi. Toisten harrastuksistasi lukeminen tuottaa iloa, tiedä vaikka toimisi muille sytykkeenä :)
Postimuseon näyttely on hieno. Postissa on aina jotain hyvin henkilökohtaista, intiimiä, minulta sinulle -tunnelmaa :).
Demetrius,
posti on uskollinen, tulee perille säällä kuin säällä. Onneton on se päivä, jolloin postiluukku ei kolahtaisi. Silloin tulee identiteettikriisi. Vaikka nykyään postilaatikon korvaa tietokoneen sähköpostin klik. Mutta ei se ole sama asia.
Sirokko,
olet tainnut piipahtaa postimuseossa ja kahvilassa useammankin kerran :). Hyvä paikka, totta. Minulle kerta oli toinen mutta ei takuulla kahta ilman kolmatta jne.
arleena,
suosittelen, tule kun ehdit :).
Tapani mukaan riiputin kameraa kaulassani ja kysyin, saako kuvata. Vastaus oli sama kuin useissa museoissa: kyllä, kunhan ei käytä salamaa. Rakeisia ja osin epätarkkoja kuvista helposti tulee, kun jalustaa ei viitsi raahata mukana, mutta itseäni hämyisyys ja rakeisuus eivät haittaa.
flora,
niinpä - ja minne kaikki muistot tallentuvat jos kaikki viestintä on digitaalista.
harakka,
hauskasti sanottu: tarinan voi keksiä vaikka sormenpäästä, siitä tuleekin mieleeni... :D
Kyllä me blogistaniassa toinen toisiamme inspiroimme; kiitos sinulle ja muille.
Marju,
kiitos sinulle :)
tuulento,
posti-liikenimen muuttuminen Itellaksi oli minulle, juuttujalle, melkein yhtä suuri sokki kuin markan kuolema ja euron syntymä.
Että syrjäkylälläkin Itella, voi maailma. Ja Suomi!
unii,
rakkaus oikein pursuaa postisäkistä, ei meinaa pysyä posti nahoissaan kun niin kiire on päästä sanomaan Tärkeimmälle Tärkein :). Ai että 49 on onnen vuotesi. Avasit silmäsi ensimmäistä kertaa elämän ihmeille ja näit kaikki kurret ja linnut ja nyt saamme me, onnelliset, nähdä ne myös kamerasi kautta :)
Kaanon,
sanon muuta. Ne hetket kun postiluukusta tipahtaa perinteinen postikortti tai jopa kirje, suovat aiheen nostaa Suomen lippu salkoon :).
Inkivääri,
kiitos sinulle :)
Zilga,
yhteistä historiaa jaamme ja elämme. Viestit lähentävät meitä toisiimme. Ajatusten vaihto.
Marjut,
kiitos sinulle myös, hauska kuulla että tykkäsit.
aimarii,
postimuseossa oli myös näytillä omasta kuvasta laadittuja postimerkkejä. Hauska idea, kivoja omaperäisiä postimerkkejä. Ilo kuulla, että klikkasit tietolähteille myös. Urho Kekkosen säätiön talolla on miehelleni erityinen sanoma ja merkitys.
No juu, ei oppi ojaan kaada eikä tieto tieltä työnnä. :)
selma,
miten viisaasti sanottu ja muistettu. Kiitos, siitä evästä tällekin päivälle :). Tiedonhaluisin silmin silmäilemään uutta aukeavaa päivää.
Lähetä kommentti