Annan koulureppu keikkui selässä kun hän vaelsi Heidelbergin Emmersgrundin kävelysiltaa pitkin kouluun. Reitti alkoi olla tuttu, niin koulukin vaikka kieli oli outo eikä hänen aina annettu olla se mikä on. Omissa oloissaan viihtyvä milloin leijonanpentu Kimba, milloin Maija Mehiläinen. Tai villihanhen selässä lentävä Peukaloinen.
Oli perjantai, viikon hauskin koulupäivä. Kaksi viimeistä tuntia vietettäisiin koulun uudessa uima-altaassa ja tänään Heidelbergin uimavalvoja tulisi pitämään tunnit. Kaikki ne lapset, jotka jaksaisivat uida yhtä päätä viisitoista minuuttia, saisivat uimatodistuksen.
Anna luuli jaksavansa. Jo Suomessa, alkukesän viileässä vedessä, hän oli oppinut uimaan, joten ei olisi temppu eikä mikään polskia lämpimässä uima-altaassa. Anna lauleskeli koulutiellä:
Olen Anna
ja minulla on vanna.
Minä päältäni puin
ja sitten uin.
Pian Anna polski kahden pojan kanssa altaassa. Tarkastaja seurasi uimalasit nenällä uima-altaan reunalla, vilkuili välillä kelloaan, huusi hop, hop, hop – kannusti Annaakin.
Annaa väsytti. Toinen pojista luopui jo, kiipesi lopen uupuneena altaan reunalle ja pudisteli päätään.
Olen laulujoutsen, Suomen kansallislintu, ja jaksan ja jaksan. Uin Suomeen asti ja tuon taas kevään tullessani.
Anna ui, vesi kohisi. Siivet kastuivat, mutta sisu piti terhakasti Annaa veden pinnan yläpuolella. Silmiä hämärsi väsymys, mutta Anna Joutsen kuvitteli lähestyvänsä koti-Suomen rantaa. Ja vaikka ranta ei häämöttänyt, hän jaksoi. Kotiin oli aina jaksettava.
– Hurra, hurra! kuului kuin unesta. Läähättävä Anna kiipesi vedestä ja ravisteli lyhyitä hiuksiaan. Tarkastaja riensi onnittelemaan Annaa ja ojensi uimatodistusta, johon kirjoitettaisiin Annan nimi.
– Wie heisst du? (Mikä sinun nimesi on?) Annalta kysyttiin.
– Anna Joutsen, Anna sanoi. Hän uskoi olevansa laulujoutsen, joka on palannut kotimaahan – uupuneena, mutta sydän lauluriemua tulvillaan.
– Wie bitte? (kuinka?)
– Anna Joutsen, Anna toisti ja katsoi rauhallisesti, kun Täti Tarkastaja Heidelberg kirjoitti kirjain kirjaimelta sinireunaiseen todistukseen koristekirjaimin:
Illalla isä ja äiti ihailivat Annan uimatodistusta.
– Pääsinpäs uimalla Suomeen ja sain oikean uimanimeni todistukseen, Anna ihaili itseään.
– Minua hävettää sinun puolestasi, Pekka sanoi, – ei sinun nimesi mikään Joutsen ole.
– Antaa Annan olla hetki joutsen, eihän tämä virallinen todistus ole. Mielikuvituksen avulla saa lentää vaikka Suomeen. Ja uskon, että pikku-Anna pääsee siivilleen ja voi iloita suomalaisena joutsenena Saksanmaalla, isä sanoi ja silitti joutsenensa poskea.
Lisää positiivisuutta Pakinaperjantaissa.
11 kommenttia:
Kun on jo pienenä itselleen siivet saanut, niin isonakin siivet kantaa kauas. Jälleen taigamainen tarina.
Minä jos kuka ymmärrän, miten paljon siivistä on apua, jos pitää jonnekin päästä tai jostain selvitä.
Rohkea ja sinnikäs pieni Anna Joutsen! Hieno tarina ja hieno muisto!
Olipa taas niin hieno tarina Annasta.
Koko ajan uin Annan kanssa, ja vaikka hän väsyi, niin suomalainen sisu vei Annan loppuun asti!
Hän ansaitsi nimen Anna Joutsen!
Upea tarina. Annan siivet kantavat. Mielikuvituksen voima auttaa pientä ihmistä.
Miten soma tarina :D Annalla tuntuu olevan harvinaislaatuinen elämäntaito. Luontevasti hän ikääkuin muuttaa maailmaa ajatustensa suuntaan. Ihanaa :D
Kun uskoo itseensä ja asiaansa, saa siivet kantamaan.
Niin teki Anna Joutsen, vaikka väsymys uhasi, se ei saanut otetta.
Viehättävä tarina.
Piri,
kiitos.
Tämä 'Anna' on nyt Australiassa ja tämä mamma seurailee sydän kylmänä maastopaloja. Toivottavasti tuli hellittää, kaikkien kannalta. uskon että kaikki menee hyvin. Kiitos kauniista sanoistasi. Elämä on taigaa, kaikkine käänteineen.
unii,
sinulla ovat siivet kaiken aikaa valmiina tavoittamaan luovuuden maailmoita ja se on niin, niin ihanaa seurattavaa, ah :).
Annasta: nyt hokasin, hänellä on tämä juksaamisen taito ollut ennenkin hallussaan. Aika veitikka :).
Harakka,
kiitos.
Suomalaisella sisulla ja mielikuvituksella selviytyy (melkein) mistä tahansa. Hyvä Suomi. Hyvä Suomen tyttö. Ja poika.
Famu falsetissa,
koulun alkaessa oli hyvin vähän aikaa siitä kun sadut "ja kaikki on mahdollista" -mentaliteetti olivat hänen koko elämänsä. Maija Mehiläinen, Kimba, Muumit, Peukaloinen... Satujen elämänfilosofian kautta aukeni uusi tie. Voi sitä luonnon- ja eläinrakkautta mikä tarinoidenkin kautta häneen tuli. Se johti hänet valitsemaan ammattinsakin. Luonto, luonto, luonto. Sen eteen :).
Ruska,
näet hienosti: Annan tie (jota olen saanut seurata jo 38 vuotta), on hyvin looginen ja selkeä. Jo tuolloin Saksanmaalla hänessä puhkesi määrätietoinen sisupussi, joka käyttää voimansa ja lahjansa luonnonsuojeluun.
aimarii,
siinäpä se, sisu luo kantovoimaa, se siirtää vuoria hetkenä jolloin meinaa vajota ja luovuttaa. Palkintokin mielenmukainen, "omat" nimet kirjoihin :)
Kylläpä Anna on uimatodistuksensa ansainnut. Mielikuvista on apua!
Kaanon,
hengen voimalla vaikka läpi harmaan veden :). Uimatodistus on hieno saavutus kenelle tahansa. Ja uimataito elämäntärkeä henkivakuutus. Milloinkan Suomeen rakennettiin ensimmäinen uimahalli? Itse olen vain järvissä lapsena uiskennellut, en osannut kuvitellakaan että olisi olemassa iso allas, sisällä, katon alla.
Joutsen on hyvä nimi Annalle. Mukava tarina.
isopeikko,
eikö vaikka.
Anna Joutsen. Pitääpä meilata Australiaan hänelle, josko innostuisi muuttamaan nimensä:) Hän on parhaillaan etsimässä siellä nuppineulanpään kokoisia hämähäkkejä tutkimuksiinsa.
Lähetä kommentti