torstai 29. lokakuuta 2009

Alku

Pankin talkkari etsiskeli taannoista dna-juttuani eikä löytänyt. Kiitos hänen lähdin minäkin etsimään itseäni ja löysin ihka ensimmäisestä blogistani tarinan 'Annista' joka on syntynyt kyselemään.





Anni istuu keittiön pöydän äärellä ja ihmettelee. Hän lukee kirjasta zen-tarinan, yhden kysymyksen mittaisen:

Mitkä ovat alkuperäiset kasvosi, ennen kuin äitisi ja isäsi syntyivät?

Eihän minulla ole ollut kasvoja eikä luonnetta eikä sielua eikä mitään ennen kuin synnyin. Tästä täytyy ottaa selvää.

Siltä istumalta Anni vie sormensa kielelleen, kostuttaa työvälineensä, plaraa puhelinluetteloa ja varaa ajan johtavalta geenitutkijalta, joka ottaa hänet vastaan lievästi hymyillen, ojentaa kätensä ja kotiuttaa tulijan:
– Päivää.
– Päivää, Anni myöntää.
– Oletteko tulleet antamaan DNA:nne.
– Ei, ei nyt sentään, tutkimatta ja tietämättä, minne itseni heitän, Anni kieltää.

Geenitutkija synkkenee. Kuin pilven varjot vaeltavat hänen helmiäishymynsä reunamille ja vastapäätä istuva vanha nainen, joka äsken oli tutkijalle materiaali ja mahdollisuus, muuttuu jätteeksi ja vaivaksi.

– Mitkä ovat alkuperäiset kasvoni, ennen kuin äitini ja isäni syntyivät? Anni tivaa ja katsoo geenitutkijaa tiukasti silmiin ja silmien väliseen pystyryppyyn.

Geenitutkija tekee päätöksen salamana. Parempi vääntää Annille rautalanka mukaan kotimatkalle kuin olla pukahtamatta sanaakaan. Ylenkatse saattaa jumiuttaa tietämättömän tuoliin kuin pahin liisteri tai hintatarralappu tarjousmakkarassa. Kuinka saada hänen tiedonjanonsa sammutetuksi?

– Kaukaa sinä tulet, niin saanko sinutella, geenitutkija ojentaa kätensä toistamiseen, vatkaa kättänsä Annin kädessä ja hakee hymynsä takaisin kuin rautakaupan myyjä asiakkaalle ruuvinsa.

– Sinä tiedät varmaan perusasiat. Olet saanut geenistösi isältäsi ja äidiltäsi: puolet ja puolet.

Anni nyökkää innokkaasti. Kyllä, luettu on, mutta ei ymmärretty. Niin ovat erilaisen oloisia isä ja äiti. Ja Anni ite. Laskennossa 1+1=2, mutta elämässä äiti+isä=Anni ei näytä, ei kuulosta oikealta vastaukselta. Ei edes luonteeltaan äiti plus isä ole Anni, vaan – vaikka heissä jotain samaa ylä- ja alamäkeä onkin kuin Annissa –, niin pääosin ihan jotain muuta. Anni haluaa tietää, mitä häneen on tarttunut geenimatkojen varrelta.

Geenitutkija väläyttää:
– Koko ihmiskunta polveutuu seitsemästä kantaäidistä, Eevasta. Ja sinussa on joitakin tismalleen samoja geenejä kuin noilla kantaäideillä.
– Minulla? Anni katselee käsiään, jalkojaan, mahaansa, ja hyppää geenitutkijan maalaamaan ulottuvuuteen, kun tämä päästelee: – Mietipä, millainen oli kymmeniätuhansia vuosia sitten se maailma ja sinun tietty geenisi, joka siirtyi seuraavaan sukupolveen jne. jne. ja elää nyt sinussa ja voi hyvin. Ja mitä matkoja se onkaan vaelluksellaan tehnyt. Sitä samaista geeniä kuljetat mukanasi. Aika vanha se on ja pitkän matkan kulkenut. Kuusikymmentäkaksi elämäsi vuotta tätä perspektiiviä vasten näyttää kovin nuorelta. Kannat 'ikuisuuden ikäistä' tavaraa mukanasi. Mietipä sitä.
–Tsot, tsot, Anni toppuuttelee. – Äläpäs hypi elämän edelle, en pysy nyt mukana.

Tutkija katsoo Annia ja miettii, mistä kannattaa jatkaa. Alusta, hän päättää.

– Suosittelen, että tilaamme sinulle DNA-testin (klik) ja saat genomapin eli äitijanasi aina alku-Eevasta lähtien. Kartta ei tosin valaise sitä, millainen olet, mutta kertoo, mitä reittiä olet tullut tänne.





(klikkaa niin näet 'Annin' matkareitin Afrikan kanta-Eevasta lähtien... pitkä marssi tänne asti)

Nyt se on tullut.

Anni katselee genograafista karttaansa. Hänen geeninsä on kiertänyt Afrikan alkupisteestä pohjoisen kautta Annin maisemiin. Siksikö hän on aina halunnut pohjoiseen, Jäämeren rannalle, Huippuvuorille, Islantiin, Lofooteille? Hän kantaa geeneissään lumivuoria, jäätä ja viimaa, joikujen äänimaailmaa, kiihkeiden revontulien mystiikkaa, valoa ja pimeyttä. Hän kumartaa itselleen, sillä se, minkä hän oli kokenut omituiseksi poikkeavuudeksi, oli tienviitta pohjoiseen. Kotireittiin. Afrikan ajoista on niin kauan. Tai no joo...

Kartan mukana on geenimatkakertomus, ensin yleinen, sitten Annin antamaan DNA-näytteeseen perustuva selvitys, ja näitä hän syventyy nyt lukemaan:

MITOKONDRIO-EEVA: MEIDÄN KAIKKIEN ÄITIMME


Tarinamme alkaa Afrikassa 150-170 000 vuotta sitten äidistä, jolle antropologit ovat antaneet nimeksi mitokondrio-Eeva.

Hänelle annettiin tämä myyttinen nimi 1987, kun populaatiogeneetikot havaitsivat, että kaikki ihmiset, jotka tällä hetkellä elävät planeetallamme, voidaan linjata äidin puolelta takaisin häneen.

Mutta mitokondrio-Eeva ei ollut ensimmäinen naispuolinen ihminen. Homo sapiens kehittyi Afrikassa noin 200 000 vuotta sitten ja ensimmäiset ihmisapinat (joita luonnehti heidän kaksijalkainen asentonsa) ilmestyivät lähes 2 miljoonaa vuotta aikaisemmin. Vaikka ihmisiä on ollut lähes 30 000 vuotta, Eeva on poikkeuksellinen siksi että hänen linjansa on ainoa, joka on selvinnyt muinaisista ajoista elämään nykypäivään.

Miksi Eeva?

Yksinkertaistaen: Eeva oli selviäjä. Äidinpuolinen linja voi joutua sukupuuttoon lukuisista syistä. Äidillä ei ehkä ole lapsia tai hän on saanut vain poikia (jotka eivät jatka hänen mtDNA:tansa seuraavalle sukupolvelle). Hän saattaa joutua katastrofin kohteeksi kuten tulivuorenpurkaukseen, tulvaan tai nälänhätään, jotka kaikki ovat kiusanneet ihmisiä lajimme aamunkoitteesta asti. Mitään näistä sukupuuttotapahtumista ei sattunut Eevan linjalle. Se on saattanut olla pelkkää onnea tai sitten jotain vielä enemmän. Suunnilleen samoihin aikoihin nykyisten ihmisten älyllinen suorituskyky joutui tapahtumaan, jolle Jared Diamond antoi nimen Suuri Harppaus Eteenpäin. Monet antropologit uskovat, että kielen kehitys antoi meille hirmuisen edun muihin aikaisiin ihmisiin verrattuna. Parantuneet työkalut ja aseet, kyky suunnitella ennalta ja tehdä toisten kanssa yhteistyötä ja käyttää resursseja tavoilla joita ei osattu aikaisemmin, antoivat mahdollisuuden muuttaa nopeasti asumattomille alueille, käyttää avautuneita tilaisuuksia hyväksi ja kilpailla menestyksellisesti elintilasta mm. työntämällä syrjään muut ihmisapinat kuten neanderialaiset.

On vaikeaa osoittaa tapahtumaketjua, joka johti Eevan erinomaiseen menestykseen, mutta sen saatamme sanoa varmuudella, että jokainen meistä voidaan johtaa äidin puolelta tähän yhteen naiseen.

****

Anni ei jaksa lukea tällä erää enempää. Hän on matkansa alussa. Pakko kiehauttaa kahvit. Huimaa, kun tajuaa olevansa jo kaukaisista ajoista lähtien osana ihmiskuntaa, yhteistä perhettä (ja eläinkuntaakin pitkälti, niin hän on lukenut). Kahvit juotuaan hän jatkaa lukemista. Hänen geeninsä lähtevät vaeltamaan Afrikasta kohti pohjoista.

11 kommenttia:

mm kirjoitti...

Minäkin muistan tämän kertomuksesi. Viehättävä versio naisen perimästä (ja perijästä).

Ina kirjoitti...

Huh, mikä aikamatka. Ja mikä opetus: rakasta lähimmäistäsi kuten itseäsi, sillä olet osa häntä ja hän on osa sinua.

"Me olemme kaikki samaa, yhtä suurta maailmaa" sanoi Omar Khajim, jo paljon ennen geenitutkimusta.

Famu falsetissa kirjoitti...

En olekaan pitkään aikaan ajatellut tätä asiaa. Kiitos kun muistutit siitä! Sain päätähuimaavaa pohtimista pyhäinpäiväksi.

Lastu kirjoitti...

mm,
joskus tulee huikaiseva kollektiivisuuden tunne niin kuin runossa sanotaan: ihmisen osa on yhteinen.

Ina,
meissä kaikissa on meitä kaikkia. Kun sain tuon genomapin eteeni, tajusin (sisäistin tiedon), etten ole tullut tyhjästä vaan äiti äidiltä on kudottu ketjua jonka päätepiste - tällä hetkellä - olen 'minä itse'. Olen saanut sähköpostia joiltakin tuntemattomilta geenitutuilta mm. Amerikasta, Rosemarylta s. 1918, jonka genokartta on hyvin likellä omaani. Olen vain kehnon englantini vuoksi huono vastaamaan. -Myös mies tilasi itselleen tutkimuspaketin, joka on hyvin yksinkertainen tehdä. Posken sisäpinnan limakalvolta otettu näyte lähetetään Houstonin laboratorioon. Vastauskuorikin on paketissa valmiina. Postaukseni DNA-linkin takana on kattava tietopaketti. Mieheni genokartta (isäjana) poikkeaa omasta linjastani hyvin suuresti - menee Uralin itäpuolelta (minun geenini ovat marssineet länsipuoleta pitkin) ja kääntyy kohti Suomea, mutta niin vain löysimme toisemme ;)

Isän puoleinen genomap saattaisi olla hyvin erilainen, koska isän isoisä on Etelä-Ruotsista, mutta sitä en voi saada, koska olen nainen. Voi, miksi valitsin lukiossa 'sielutieteen', miksen valinnut biologiaa. No, ehkä se on hyvä. Osaan esittää kyllin yksinkertaisia kysymyksiä heille joilla on tieto hallussaan. "Valaistun" pikku hiljaa minäkin ja innostun ihmisen perimämysteeriosta, hyvässä mielessä:). Olen kukkaisluonnontieteilijä. Aina valmis kyselemään ja ihmettelemään. Ja ottamaan vastaan tietoa heiltä jotka tietävät.

Famu falsetissa,
oi kiitos, kerro sitten mitä "langanpäitä" ja punaisia lankoja saat kiinni. Kuuntelen, kuuntelen.

Pankin talkkari kirjoitti...

Olipa ihanaa että jaksoit hakea tämän, salasanojen ja lukkojen takaa. Olin jo ihan epätoivoinen, kun en löytänyt.

Mutta tulihan luettua monta muuta juttua matkalla ü

Olen alkanut koota sukupuutamme, sen jälkeen kun löysin netistä mukavan helpon ohjelman, ja mieleen hiipi ajatus ensimmäisen eevan lisäämisestä ylimmäs..

Olisi aika hieno sukupuu ü
Tosin kaikkien sulhasten ja morsianten eeva hän ei tietenkään välttämättä olisi.. mutta olisipa ainakin itselle ja omalle suvulle.

Tai sitten sukulaisten sekaan dna:n metsästykseen..ü

ps. pakko kertoa siskon kommentti kenian sairaalastaan - se onkin kuulema todella tasokkaampi sairaala, johon ohjataan myös mm. kaihipotilaat. Ü

Arjaanneli kirjoitti...

Oiii!
Tämä oli tosi mielenkiintoinen!
Mäkin tahtoisin tommosen kartan!!!
Kivaa ois tietää, jotta mikä ois se oman itsen reitti!

Nana kirjoitti...

Minä olen käynyt tuolla Afrikassa meidän kaikkien alkukodissa, Olduvai rotkon reunalla. Siellä tuli mietittyä monenlaista tästä aiheesta...Olisipa mahtava saada oma genokartta!

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos, nyt minäkin ymmärrän joet, vuoret, etenkin vuoret, joita aina kaipaan, vaikka en ole koskaan vuoren juurella asunut. Niin olen luullut, mutta jokin minussa on, tunnen sen ja nyt tiedän.

Hienoa, että otit tämän uudelleen esille. Minulla ei ole silloin vielä ollut blogia, kun olet tästä kirjoittanut. Kuinka kauan olet pitänyt blogia?

Lastu kirjoitti...

Pankin talkkari,
tosi kiva kun kyselit tätä juttua. Mieleen palautui huikaiseva hetki joka "leimahti" kun posti toi vastauksen Houstonin laboratoriosta: genokarttani. Koko ihmiskunta on lähtöisin seitsemästä kanta-Eevasta. Meissä kaikissa on paljon yhteistä.

Sukupuuta olet tekemässä ja kanta-Eeva tulee mukaan. Upeaa! Kirjoitapa tarina geenistäsi jonka kanta-Eevalta sait ja "hänen" pitkästä matkastaan Sinuun :).

Ahaa, viiden tähden afrikkalainen sairaala on blogissasi esitelty. Ja mm. kaihileikkaukset tehdään siellä. Tätä taustaa vasten katson Afrikan sairaalaa 'uusin silmin'. Minultahan on juuri kaihi leikattu ja nyt on vuorossa vielä kolme viikkoa jälkihoitona huolellinen antibioottitiputus silmiin.

Arjaanneli,
hyvä, hyvä, siitä vain näytettä tilaamaan. Linkki on DNA-testin kohdalla. Onnistui näpsäkästi. Ko. sivustolta löytyvät ohjeet. Yritän houkutella pikkuveljeä tilaamaan oman karttansa niin saisin siivellä tietää isämme suvun kulun ja vaiheet. Tytär ei voi saada selville isänsä vaelluskarttaa.

Nana,
mitäs ihmettä, herttinen sentään. Sinä olet käynyt ihmiskunnan suvun alkulähteillä!! Kerro, kerro blogissasi, lisää. Saamme oikein Blogistanian sukukokouksen aikaiseksi :). Jännittävää.

unnu,
sinussa virtaavat kaukaa alkukodin historiasta joet ja kummat, vuoret ja laaksot. Huikeaa on aavistaa ja toteuttaa itseänsä vanhempaa, "ikuista" olemusta. Sitten kun saa selville vaelluskarttansa, ymmärtää enemmän. Pohjoinen ulottuvuus on minulle tärkeä tieto. Suuntaan niin usein kaipuuni katseen pohjoiseen. Revontuli, kaamos, tunturit, avarat tuulet, selkoset selät.

Aloitin bloggaamisen pari vuotta sitten, nimimerkkini oli Paju. Tuo blogi on nukkunut salasanan takana kauan. Kiva kun Pankin talkkari kyseli. Löysin sinne avaimen. Lopetin sen kun aloitin elämäntarinakurssin joka oli tiivis ja aikaa vievä. En olisi ehtinyt bloggailla. Se on ohi nyt. Oli hyvä kohdata itsensä rehellisesti. Nyt on rauha monista rauhattomuuksista ja ihmettelyistä. Ensimmäinen tehtävämme oli kirjoittaa essee sukupuusta: mitä puuta sukumme muistuttaa. Hassua, en muista muuta kuin että kirjoitin - vaivaiskoivusta :D. Nimi on surkea mutta puu on hieno.

Liekki kirjoitti...

Naisten välinen siskouden tunne, ei siis välttämättä olekaan kovin kaukaa haettu juttu! Geenien mukaan saatetaan olla hyvinkin läheistä sukua. :)

Lastu kirjoitti...

Ansku,
:)

Niinpä, aika lailla samasta puusta nainen kuin nainen on "veistetty". Siskoksia koko kööri olemme. Eikä iällä ole paljonkaan merkitystä kun ahaa-elämykset singahtelevat, tuttuuden tunteet ynnä muut mukavat.

Ja miehilläkin kanta-Eeva, alkuemo, taustalla sisikunnassaan jylläämässä?