torstai 15. lokakuuta 2009

savon murre, ikirakkauteni



Elä hättäele

Elä kiireellä immeinen ihtees pilloo,
hermos jos männöö, onko siitä illoo?
Elä pikajunan vaahtia hössötä aena,
vuan päevälläkkii joskus piäs pehkuu paena.
Toppuuta joskus tuo tulinen tahti.
Kokkeele mittee on tuo ruokalevon mahti!
Kohta jo huomoot kuinka oes sommoo,
katkasta virta, antoo hermoille lommoo!
(Kalle Väänänen, Savolaista sananrieskoo)


Mutta:
Lukemalla ee uimaan opi, vetteen se on mäntävä.



Valokuvatorstai: rakkaus

38 kommenttia:

hanne virtauksesta kirjoitti...

Aivan ihana aamun aloitus...
väkisinkin hymy vääntyi huulilleni...

ja kuva on koskettava...
kivaa torstaita!!!

Pehmyt piirto kirjoitti...

Minäkin pidän savon murteesta, ukkoni on savosta, ei se kyllä murretta ole pahemmin viljellyt, mutta sitäkin enemmän olen sitä kuullut siellä päin.

Hallatar kirjoitti...

Ihana! =)

Reija kirjoitti...

Tämä on mukava. Rakkaudesta kieleen, murteeseen... ymmärrän. Hyvä. Murteet ovat hieno juttu.

Kaanon kirjoitti...

Tästä oli mukava aloittaa tämä päivä.

Amalia kirjoitti...

Siinä meille elämän ohjetta kerrakseen. Ihan rakkaudella.

Liekki kirjoitti...

Hyvä ohje tämän päivän ihmisille, joilla kaikilla on niin kauhea kiire. Ellei muualle, niin telkusta lempiohjelmaa katsomaan 8)

Arjaanneli kirjoitti...

Kiirettä pukka, mutta kerkesin tän lukasta!
Kiitos, nyt on mukavampi suhata Tussulaan opiskelemaan.
Lissää tämmöstä, toivoo Arska!

Sirokko kirjoitti...

Kielen saa lahjaksi vanhemmiltaan, mutta rakastamaan sitä pitää oppia ihan itse.

Inkivääri kirjoitti...

Voesko sen ennee paremmin sannoo - maenio vastaos hoasteesee:) Minun kieli kääntyy kyllä vähän keskisuomalaiseen suuntaan, mutta savoksi sen täällä muualla tuntevat...

aino kirjoitti...

Ihana kuva tuo lintunen veden äärellä ja savon murre saa kyllä mielen hykkyrälle.

Meripilvi kirjoitti...

Veteen on mentävä, ei auta kirjaviisaus rakkaudessa ainakaan:)
Minäkin muuten säästin juuri yhden murteella kirjoitetun kirjan, muuten se olisi joutunut kirppikselle.

Harakka kirjoitti...

Hieno on päivä aloittaa tällä hymyllä, mikä tästä postauksesta irtosi!
Ja niin kaunis ja herkkä kuva!

Zilga kirjoitti...

Totta ku mikä, tuo runo ja rakkaus murteeseen. Em minäkään suostu puhumaan ku ommaa murrettani.
Sorsanpojan rakkaus veteen on niin voimakas, että se viimein voittaa pelon.

Kristiina kirjoitti...

Nyt täytyy sanoa, että tämä oli mitä mainioin vastaus - johtunee ehkä siitä, että itse olen kovin tykästynyt ko. murteeseen, vaikka Turusta itse olenkin. (:

Liisa kirjoitti...

Hyvän tuulen postaus. Klikkasinkin. :)

Anonyymi kirjoitti...

Siivet on kokeiltava ja veteen on mentävä, sinne se luonto vetää.

On se hienoa, että voit jo omalla kielelläsi puhua, kun olet poissa työelämästä. Kirjoita vaan blogiinkin omin sanoin, kyllä me ymmärrämme ja luemme hymyssä suin :-)

savisuti kirjoitti...

Murre kuulostaa tutulta ja olen yrittänyt opetella jättämään turhan kiireen pois, toki aina se ei ole onnistunut. Alempi kuva on ihana!

Marjut kirjoitti...

Aivan ihana! Tykkään myös savonmurteesta vaikka en sieltä suunnalta olekkaan kotoisin.

Demetrius kirjoitti...

Hyvä rakkauden kohde, ehdottomasti.

Sonja kirjoitti...

Sammossa saa maan hauskinta asiakaspalveluakin!

flora kirjoitti...

Voi kunpa ossaiski nuita runon neuvoja nouvattaa,vae kun ei.

tuulento kirjoitti...

Ihanaa, että joku sanoo ääneen sen, mitä ajattelen. Jokaisen oma murre on ihana, se tulee syvältä sisimmästä, se on äidinkieli.

Pankin talkkari kirjoitti...

Näin illalla puhuttelee erityisesti tuo "anna ressin laaveta" - ei kun hyviä neuvoja toteuttamaan ü

Tipulla lienee rakkaus veteen - vähintäänkin niin kuin ihmisellä omaan murteeseensa.

Paula kirjoitti...

Tästä rakkaudenosoituksesta tulee hyvä mieli ja rakkaus murteisiin herää taas. Kiitos.

aimarii kirjoitti...

Sinun murteesi on hersyvää. Sujuvasti sitä kuuntelen. Tykkään, sillä murteet on hieno mauste.
Luonto se tikanpojan veteen ohojoo.

arleena kirjoitti...

Ihana tuo alakuva.
Ja letkeä runo stressin hoitoon.

Lastu kirjoitti...

hanne,
kiitos samoin! Jälleen on uusi aamu, monien mahdollisuuksien päivä.


Pehmyt piirto,
jännä että vaikka ukkosi on savolainen, ei murre kertomasi mukaan hänen puheessaan liiemmin kuulu. Vanhin siskoni – minua kuusi vuotta vanhempi – puhuu kirjakieltä ja päivittelee minun savon "molluutustani". Sisaruksia olemme ja niin eri tavalla puhumme. Mutta olin vajaan kahden vanha kun perheemme muutti Helsingistä Kuopioon, ja Savossa puhetta tapaillessani sain tartunnan Kuopion torin laidalta; sisar asui kahdeksanvuotiaaksi Helsingissä, joten oppi sikäläisen kielen. Olemme läheisiä mutta puhetavoiltamme kuin eri planeetalta. Varhaislapsuuden kieliympäristöllä (vanhempien lisäksi) on vaikutusta.

Una,
kiitos :)

Reija,
onneksi murteet kokivat taannoin renessanssin, kuin luonnonkansan tanssin.

Kaanon,
kaunista päivää edelleen, tänäänkin, ja sen päälle tunnelmallinen ilta ja hyvä yö:)

Amalia,
rakkaudesta kieleen ja elämään – ja lepoon – savolaiset potkuriaan etteenpäein tyrkkivät.

Ansku,
niinpä, Johannes Virolaeninkin jätti monasti kokkoukset vällii ku telekusta tulj Kaanit ja Rohkeet. (Voe itkut, nyt taetaa tuas puheta savosuoni ja puhetta tulloo ensmäesellä kotjmaesella.)

Arjaanneli,
hyvä kun tulit, muuten oisin itkeä tiirauttanut: missee viipyy Arajaanneli kalasinttisä kanssa, ai siellähän hää tulloo tuas ja tervetulloo. Mittee ihmettä sinä opiskelet ... siellä, siellä mikä sen paekan nimi oekeen on ;D

Lastu kirjoitti...

Sirokko,
no niinpä. Syvämmen kyllyyvvestä sitä virtoo, savvoo, savvoo, savvoo, savvoo.


Inkivääri,
hyvin sinulta lutviutuu savon kielj, onneks olokoon.

Oes kiva nähhä ultraiänessä mitenkä se kielj pyörii suussa, ku savvoo viäntää. No eipä sitä savolaenen jaksa töetä ihmeemmin tehhä, ku puhheeseen männöö niin paljo voemoo. No jos kuitenniin jottaein pittää rehkiä leipäsä etteen niin jos vaekka piällysnaeseks... Ossoo sitä katella ku muut rehkiivät. Ja sannoo välillä jotta hyvä, hyvä, antakee männä vuan etteenpäen.

aino,
oi että, jotta mieli ihan hykkyrälle kietoutuu ;). Kiitän kaikkien savon murteen puhujien puolesta. Kiitän, kumarran ja niijaan. Nyt meitä ei sua hilijaseks millään ;)

Meripilvi,
niin, sinne on sukellettava, uimaan ei opita teoriapohjalta. Eikä murretta lukemalla. Aakase suus ja iäntele, oli kutsu laoulukuoroon. Matalat pääsyvaatimukset rohkaisevat. Ei ole tärkeintä mitä suusta lähtöö, kunhan jottaein lähtöö. Mittee sitä olemaan hiljoo ku puhetta piisoo.

Harakka,
hymy siellä, hymy tällä, hymy sekä siellä että täällä. Kiitos sinulle itsellesi niistä monista hymyn aiheista mitkä blogistasi säteilevät ja hyvää mieltä virittävät.

Zilga,
nyt juolahti mieleeni: olisi kiva kehitellä murrehaaste. Jokainen kirjoittaisi valitsemastaan aiheesta esim. jonkin lapsuusmuiston. Sinunkin murrejuttusi olisi hauska lukea ja kokea ;)

Lastu kirjoitti...

Kristiina,
ai että Turusta! Murteessasihan on niin mahtava sointi, että kuuntelen joka korvani aistinsolu äärimmilleen viritettynä nautintoasentoon.


Liisa,
olet sanansaattajani; viittoilet paluumuuttohaavettani Kuopioon;).

Oikeasti olen ollut eksyksissä vuosikymmenet jouduttuani jättämään Savonmaan. Olen yrittänyt puhua kirjakieltä, ehkä onnistunutkin siinä (20-%:isesti) tiukan paikan tullen (edustaminen, huh ah, voih), mutta nyt kun saa piästellä omalla murteella ihan mitä vuan eli kaekkee, vereni kohisee ja mieli täyttyy savon murteella eikä verenpainelääkettä enää vissiin kohta puoliin tarvitakaan enää. Suu käöp ja kielj laolaa.

unii,
kuvan lintusta emo vahti niin maan (veden) vimmatusti, ettei minulla ollut välillä meneminen samoille vesireviireille. Mutta kyllähän rohkea rokan syö ja hätä keinot keksii. Uin pyöräilykypärä päässäni ja emo lopetti sen nähtyään syöksyharjoitukset pääni yläpuolella, ainakin toviksi.

Työelämässä joutui skarppaamaan ja pitämään välillä kieltä keskellä suuta ettei pelottanut kirjantekijöitä toiseen taloon antamaan parastaan. No, valtaosa sanoi kun tajusivat ettei minusta savo lähde irti: anna olla, ei sinussa järin työn kannalta muuta vikkoo ookaan. Hm, hm. Niin ne sanoivat. Että savo. Muka. Handikapp, kuten eräs täsmensi ;).

savisuti,
hienoa että olet jättänyt turhan kiireen pois. Tulee levollinen olo kun tämän kuulee. Kiitos kuvakommentista. Lokinpoika katseli vettä kuin Narkissos kuvaansa. No, oli siinä mukana shakespearemaista tuumailuakin: ollako vai eikö olla, mennäkö veteen vai jäädäkö kivelle. Emo vahti lastaan männyn oksalla ja kiljui – poikaselle rohkaisuksi, minulle pelotukseksi.

Lastu kirjoitti...

Marjut,
hauska kun tykkäät savon murteesta (eikä minun sydäntäni rievo, jos joku ei sattuisi tykkäämäänkään;). Naureskelemme vanhimman sisareni kanssa erilaisia makumieltymyksiämme: hän haukkuu päätä pahkaa savon murretta, ei kestä ääntämyksen velttoutta, nurinpäin käännettyjen sanojen "rumuutta" ja minä ylistän ja kehun ommoo maulaiman parasta kieltä ja voi miten hauska väittely tästä synty juuri siksi että kumpikaan ei anna tuumaakaan periksi ;).

Demetrius,
kieli on mieli, totta.

Sonja,
oi, olet käynyt herkuttelemassa Sammon muikkuravintolassa. Hyvä ruoka, parempi mieli – ja kun sitä ryydittää ”oikea” kieli, on takuuvarma paketti valmis: elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa.

flora,
voe, voe, koetaha ottoo lokosasti... ja ei muuta ku piä tyynylle, simmut kiinni ja kahtelemmaa kukkaketoja ja perhosten liitelyä sinisen taevaan alla.


tuulento,
niinpä.

Vaikka tässä savoa, ommoo kieltä, kehua retustan, samat rakkaudentunnustukset annan kaikille murteen puhujille. Nautin niin kun kuulen murteiden baabelia bussissa, kaduilla, toreilla ja vaikka kirjoitettuna, mutta totta on, että murteella kirjoitetun tekstin lukeminen ja sen ymmärtäminen käy melekeen työstä. Mutta maistiaiset jättävät hyvän jäljen ja ehkä mieleen jää kytemään: tätä voisi kuulla, ehkä lukeakin, lisää.

Pankin talkkari,
anna ressin laaveta, toevotaan, toevotaan ;).

Tipu tietää mitä saapi kun heittäytyy veden valtakuntaan. Saman kuin ihminen omaan murteeseensa. Tämän vuoksi on ihana elää ja uiskennella eteenpäin. Lähdekokemus, plumps.

Lastu kirjoitti...

Paula,
Ole hyvä. Sama kaiku on askelten. Murteet, yhtä lailla oma kuin vieraat, osuvat satamaan missä lukee: ilo.

aimarii,
iso ilo, ettei murre joka välillä ”väkisten” suusta ulos työntyy, haettaa. Ja sitä jopa mausteena pidät. Ihanaa kuultavaa, makuaistia ryydittävää. Ihmisen pittää tunteva ihtesä vappaaks. Menköön niin tai näin, niin aina etteenpäen.

Luonto kuulo-, tunto-, puhe- ja näköelimissä immeistä ja elläentä ohjaeloo. Naatitaan ku suahaan olla luonnon helmoilla liehuvilla ja annetaan tulla suusta ulos mitä piähän pälkähtää.

arleena,
kiitos linnun ja itseni puolesta. Katselin sitä pitkään ja mietin mitä se miettii. Emo kaarteli ympärillämme ja viestitti lapselleen: anna mennä, vetteen siitä, huhs, hus. Kyllä sinä uijja ossoot. Vai puhuvatko eläimet murteita?

Pankin talkkari kirjoitti...

Nyt on kyllä pakko kommentoida tuota kommenttiasi: "No eipä sitä savolaenen jaksa töetä ihmeemmin tehhä, ku puhheeseen männöö niin paljo voemoo."

Tämä paljastus selvitti kyllä monta asiaa isännän joskus niin käsittämättömistä savolaisista sukulaisista - kyllä, kertakaikkiaan üüü

Pitääpä mainita ü

Lastu kirjoitti...

Pankin talkkari,
voe miten lysti kuulla ku kirkastuu, kirkastuu. Olokeepa niin hyvä. Terveisiä vuan.

Ja annaha olla mitä vielä tulloo ilmi jos koko savolaesen sallaisuuvven syvvyyjet piäsen koluammaan kuha ensin piäsis sinne muuttammaa. Juna vei Kuopijosta vuonna 1965 poes, jo aeka sinne palata oes. Lopettas tuo mies ruatamisen ja hyppeis eläkkeelle sekkii. Savon suari sannoo: tulekeeha jo sieltä etelän maeilta höperehtimästä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Ka mäntävä on josson männäkseen, vuan suattaapa tuota jiähä kivelleennii kököttämmää ja outtaammaan jos joku tulis ja aattas mänemmään.

Lastu kirjoitti...

harmoo susj,
sinä se ossoot nähhä ja näkemises huastoo laejasta laetaan, linnunkii piän sissään piäset oikosennaan ja tiijjät että kääp niin tae näen nii kääp kuitenniin. Ja myöhän nähhään.

Sininen kirjoitti...

Voe tokkiisa! Syvämmen kiel se vasta onnii suurer rakkaoven kohe. Eikä vuan kiel vuam myös muijkut. ;)

Lastu kirjoitti...

sininen,
tervetulloo suareen. Hölskyti hilirimpsis vuan. Vae että muikkuja mielj tekköö. Arvoo tekköökö minun? Oekein. Mistee niitä tähän hättää saes :). Kumpasellekkii sopiva miärä hyvän parasta. Ja ruiskans piälle ni eväslaoukku on valamis.