torstai 15. lokakuuta 2009

lokakuun kuva / 12 kuvaa

15. lokakuuta 2009, lämpötila +3,7°

klik

15. syyskuuta 2009




12 kuvaa / photos

16 kommenttia:

Famu falsetissa kirjoitti...

Aivan kesäiseltähän tuo vielä näyttää.

Mari kirjoitti...

Upean sinistä taivasta kumpaisessakin kuvassa. Alempaa ei erota muuten kuukautta myöhemmin otetuksi kuin lehtien kellertymisestä.

Anonyymi kirjoitti...

Kellokin aivan samassa ajassa :-)

Missä tämä satumaa taas olikaan, Floridassa, eikö se niin ollut :-D

Ibidem kirjoitti...

Minäkin pidän kirjastoista. Olen käynnyt monissa, vaikka lainausoikeutta ei olekaan.

Tuollakin olen ollut, mutta silloin siinä ei muistaakseni ollut tuota kellotapulia.

Ibidem

arleena kirjoitti...

Syksyn merkit näkyvät kauniin värikkäinä.

Inkataika kirjoitti...

Hetken ihmettelin, minne oli suuri puu vasemmasta reunasta kadonnut, mutta sitten keksin, että kuvausetäisyys oli eri. Selkeät erot jo nähtävissä ensimmäisen ja toisen kuvan välillä.

Lastu kirjoitti...

Famu falsetissa,
totta, niin kesäiseltä näyttää ettei eroa paljon huomaa. Mutta jos kuvaan olisi saanut laitetuksi lämpömittarin, se olisi kertonut, että ennästyslämpimän syyskuun lukemat hipoivat kahtakymmentä astetta, kun taas lokakuussa iho kertoo: talvi tulee. Aion täs'edes lisätä kunkin kuukauden haastekuvaan lämpölukemat. Mukava jälkikäteen katsoa säätilat mittarin tarkkuudella ;).

Mari,
oikein nauratti: kuinkas sattuikaan molemmiksi kuukauden haastepäiviksi niin kirkkaan sininen taivas. Tavallaan kiva, tavallaan hassua, kun kuviin ei synny eroavaisuuksia. No, lehtipuut kertovat omaa luonnontarinaansa vuodenkierrosta.

unii,
niin, ajattelin leikkiä täsmällistä. Kellolla on hauska leikkiä kun viisarit eivät ole enää elämässäni pääroolissa. Kotona soi munakello että ehdin täyttää lupaukseni ja kiirehtiä h-hetkenä kuvauspaikalle.

Huomaan että kamerani linssi on likainen, puun lehvistössä ei ole sumua, tai on, mutta se on peräisin likaisesta linssistä :(. Voiko sen putsata millä keinoin vain?

Juu, tämä on Floridan kansalliskirjasto, sen suomalaissiipi. Eikös olekin hieno ;). Tosin viivymme tällä eteläsuomalaisella paikkakunnalla (en juurtunut tännekään, en - mutta se ei ole paikkaunnan vika vaan olen juuttunut lapsuuteni maisemiiin) enää ensi kesään sillä Savon voimakasta kutsua on nyt kuuleminen, sen juurella saari ja ehkä pian myös kaupunkikoti.

Ibidem,
tuttu paikka siis sinulle, hauska kuulla. Suomessahan saa minkäkunnan tahansa kirjastokortin, ei tarvitse olla juuri kyseisellä paikkakunnalla kirjoilla. Minulla on neljä kirjastokorttia :).

arleena,
syksy värittää, iloa ennen kaamosaikaa esittää.

Inkataika,
hienosti huomasit. Yritin mennä samaan kohtaan mutta en onnistunut aivan. Olisi pitänyt merkata kyseinen kohta vaikka teippaamalla tukkapinni tai vastaava kivetykseen, niin kulma olisi ollut identtinen. Tätä täytyy oikein tuumata ja zuumata ja tutkia ajatellen marraskuun kuvaushetkeä :).

Harakka kirjoitti...

Puiden lehdet ovat saaneet väriä, mutta aika kesäisen oloiselta vieläkin näyttää.
Hieno rakennus muuten toi kirjasto.

Ina kirjoitti...

Hiljainen on kylätie...

Lastu kirjoitti...

Harakka,
niin, puiden lehdet ovat kalentereita, voimme lukea niiden värityksestä ajast'aikaa.

Tämä kirjasto on kauniilla paikalla vesipuiston äärellä.

Ina,
totta, hiljainen ihmisistä on syyskuun kuva, niin lokakuunkin. Pikkukaupungin iloja on ruuhkattomuus :).

Pehmyt piirto kirjoitti...

Taivas toistaa samaa sineä, kello näyttää samaa aikaa,mut puu punerrusta hohtaa.

Lastu kirjoitti...

Pehmyt piirto,
niin, sama kaiku on askelten ja kuvissa näkymien - mutta jotain eroa sentään löytyy :)

Ellinoora kirjoitti...

Kiva idea, näkee puista miten ne kuukaudessakin ovat kasvaneet pituutta ja miten syksy etenee! Tämähän on minun kotikaupunkini kirjasto, se mistä me kaikki olemme niin ylpeitä (kun sen viimein saimme entisen, pieneksi käyneen tilalle). Kaunis on vesipuistokin siinä äärellä. Asummeko siis samassa kaupungissa, Lastu?

Lastu kirjoitti...

Ellinoora,
kyllä vain, ilmeisesti asumme :).

Mutta minulle ja miehelleni tämä kaupunki on välivaihe. Muutimme tuntemattomuuteen viisi vuotta siten; olin tuossa vaiheessa jo osa-aikaeläkkeellä ja nyt onnellinen eläkeläinen. En tunne täällä ketään, olen sisäistänyt väliaikaisuuden tunteen, sillä olemme matkalla kohti pohjoista.

Lapsuuteni ja nuoruuteni kaupunki on Kuopio (asuin tosin yksivuotiaaksi Helsingissä, missä synnyin) ja Savoon todennäköisesti muutamme ensi vuonna, kun mieskin jää eläkkeelle.

Opiskelukaupunki oli Helsinki, missä vietin myös työelämäni ajan, välillä piipahdimme Vantaalla ja pari vuotta asuimme Saksassa. Pääkaupungissa hurahti vuosikymmeniä mutta minä sekä mies emme ole koskaan tunteneet Helsinkiä kotikaupungiksemme.

Kun olimme saaneet kuopuksemmekin jaloilleen, olimme miehen kanssa uuden tilanteen edessä: kahden. Silloin viisihenkisen perheemme paritalokoti Helsingissä oli tehtävänsä tehnyt ja muutimme tähän meille vieraaseen pikkukaupunkiin, vesipuiston äärelle, kerrostaloon. En tunne täällä oikeastaan ketään, sillä kaikki vapaa-ajat olemme Savossa ja sukulaisten seurassa.

Mutta jos näet 15.11. klo 13:26 jonkun mummon räpläilevän kameraansa, asetu kirjapino kädessäsi kameran eteen niin pääset Lastun blogiin mukaan :). Ja vaikka sanoisimme sanan tai kaksi :). Tehdäänkö treffit?

Kaunishan tämä kaupunki on, mutta sille en voi mitään, että olen juurtunut Kuopioon ja sinne kaipaan kaiken aikaa. Kaipaamme. Ja saareen.

Ellinoora kirjoitti...

Joo, tehdään vain treffit! Tuo 15. marraskuuta näkyy olevan sunnuntai ja Pikkuritarin porukka on tulossa Mummelin lihapatojen äärelle, joten oisko 15. joulukuuta (tiistai) mitä, jos silloinkin sihtailet komeaa kirjastoamme kamerallasi samoihin aikoihin?

Lastu kirjoitti...

Ellinoora,
jo vain 15.12. on yhtä hyvä :), parempikin. Ei meistäkään tiedä, missä sunnuntaisin olemme, ties vaikka matkalla Savosta tänne päin.