maanantai 5. lokakuuta 2009

unelma

Saaren kuu valaisee. Näen hänen harmaantuvat hiuksensa kauniina ja kirkkaana omien harmaantuvien hiusteni takaa.

Kävelemme rannalle. Aallot hyväilevät rantaviivaa, ovat täynnä nousuvoimaa. Käsi löytää käden, kun seisomme nousevassa myrskyssä hiljaisina ja katsomme kuunvalon kisailua tummassa vedessä. Ilta ottaa vastaan yön: käännämme selkämme tyrskyille ja kuljemme tuulen kahistessa kultaisessa heinikossa sisälle lämpimään mökkiin.



Hänen syntymäpäivänsä on illassa.





Radiosta tulvivat klassiset sävelet täyttävät sydämemme.

Annan tunteiden tulla. Me emme ole enää nuoria, me emme tiedä elinpäiviemme lukumäärää, mutta me tiedämme: saaren taigassa unelmamme toteutuu:

Rakkaus oli, rakkaus on ja rakkaus tulee olemaan. Iätön.




Franz Schubert: Serenaden


Tarinamaanantai: Unelma

21 kommenttia:

arleena kirjoitti...

Kauniit sanat, tunteet todeksi tulleita unelmia. Läpi elämän.
Koskettava unelma.

Harakka kirjoitti...

Mulla ihan vilunväreet meni jokapaikkaan, kun luin sun unelmaasi.
Sinä olet sanut unelmiesi miehen, ja pidät häntä aina hyvänä ja parhaana. Hienoa!
Koskettava, ihana unelma!

Sirokko kirjoitti...

Tämä ihan mykistää. Toteutunut unelma. Onko tuo kirja, jonka olet kirjoittanut vain Hänelle...

Anonyymi kirjoitti...

Niin kauniisti sanoin ja sävelin nyt mieleni herkistit! Hienoa on lukea unelmasta, mikä on kestänyt ja kantanut yli vuosikymmenten.

Unelmia ja onnea on vaalittava, silloin ne kestävät. Hienosti osaat huomioida oman rakkaasi ja annat samalla esimerkin muillekin.

Nyt naurattaa myös, koska minäkin laitoin tänään musiikkia blogiini, mutta täysin erilaista tietystä syystä :-DDD

Lastu kirjoitti...

arleena,
niin, on ihmeellistä, että vaikka on "tunnettu" toisemme yli neljäkymmentä vuotta, ei pitkästytä yhtään. Ilo tulee nurkista ja ovista. Rakkaudeksi sitä sanotaan.

Harakka,
juu, on se mies vaan niin ihana.Hyväksymme toisemme semmoisina kuin olemme ja se on kaiketi hyvä kasvualusta rakkaudelle. Arvomaailmakin samanlainen.Luontoon, luontoon, pois tekopelistä.

Sirokko,
hyvä idea: voisinkin kirjoittaa miehelle rakkauskirjan, jonka painos olisi 1 kpl. Only for You. Hän oli niin onnellinen kun sai vilpittömän tunnustuksen syntymäpäivä(63 v.)lahjakseen. Valitsisin Hänet jos uusintakierros olisi mahdollista.

Uuna,
voi miten ilahdutit jonotuksellasi ja musiikkivideollasi. Näin me Youtubessa kumpikin seikkailimme.

Sanotaan että pariskunnat ovat onnellisia kun yhteinen aika ilman työvelvotteita alkaa ja lapset pärjäävät omillaan. Mies(kin) jää eläkkeelle pian ja on aikaa on toteuttaa unelmia. Hän soittelee pianoa joka päivä ja eläkkeellä vaikka aamusta iltaan. Rakastava kuuntelija on lähellä.

isopeikko kirjoitti...

Joskus unelmat ovat toteutuneena ihan omassa elämässämme :) Hyvä tyä.

hanne virtauksesta kirjoitti...

Pyhä temppeli ei ole keho vaan toinen ihminen!!
Olette onnellisia, saadessanne loistaa, levätä toistenne lähellä!!

Lastu kirjoitti...

Isopeikko,
hyvä tulla kotiin, omaksi itsekseen ja nähdä kuinka hän tulee kotiin, omaksi itsekseen. Ja hyväksyntä on, omana itsenään.

hanne,
kiitos. Kauniisti sanot. Rakkaus on myös sitä että voi levätä avoimin mielin ja ruumiin kielin toinen toisessaan.

Hallatar kirjoitti...

Ihana...

Liekki kirjoitti...

Kauniisti kirjoitat rakkaudesta. Siitä oikeasta, ei hetken huumasta, vaan syvästä ja aidosta. Onnekas se, joka tuon saa kokea!

hemmetti kirjoitti...

Rakkaustarina tosi elämästä. Näitä harvemmin kuulee...

Lastu kirjoitti...

Una,
kiitos:)

Ansku,
rakkaus on joskus kuin musiikki. Täyttää tunne-elämän mutta sanotuksi ei saa. Sävelet koskettavat ja toimivat tulkkeina.

hemmetti,
niin, joskus voi paljastaa :). Rakkaus on totta. Iloista totta.

Demetrius kirjoitti...

Täydellinen kolminaisuus: herkkä tarina, kaunis musiikki ja upeat kuvat.

Lastu kirjoitti...

Demetrius,
kiitos. Ryhdyn pian kuuntelemaan Schubertia, rakkaani sormien hyväilevinä kosketuksina pianon koskettimella, livenä :)

mm kirjoitti...

Haurasta ja hieman haikeaa...
En olisi nuorena arvannut, että se on tällaista...

Lastu kirjoitti...

mm,
kunpa olisikin mahdollista elää yhtä kaikki kahdessa todellisuudessa, elämänvaiheessa: nuorenaparina kuin silloin kauan sitten ja nyt, paljon kokeneena. Millainen tunne-elämys siitä tihentymästä nousisikaan...?

aimarii kirjoitti...

Rakkaus on tärkeintä!
Schubertin Serenadi kuuluu minunkin suosikkeihini. Siinä on niin paljon. Se soi joskus taustalla, kun kirjoittelen.

Ruska kirjoitti...

Voi kauneus ja ihanuus!! Mikä aarre teillä yhdessä onkaan :) Ihan mielettömän hienolta kuulostavat sanat rakkaudestasi - loistavat kirkkaana kuin kuu taivaalla.
Ei voi olla parempaa syntymäpäivälahjaa kuin tuo, minkä Hän nyt sai =)

Lastu kirjoitti...

aimarii,
sinullakin Schubert lempimusiikkiasi (muiden muassa). Siinä on kepeyttä, melodiaa ja silti se käy kaikki mielenmutkat, ahdistavatkin, läpi, kuin kyselemässä: mitäs kuuluu, kuinkas voit, tule mukaan: sävelet soivat.

Ruska,
kiitos. Rakkaus ei jätä heikoimpinakaan hetkinä.

Vaikka rakkaus katkeaisi esimerkiksi kuolemaan, se ei hellitä (onneksi) ihmisen energiavarannosta otettaan. Käyttövoimaa on. Ajatelen isäni rakkautta. Vaikka hän on poissa, hän on antamassa joka päivä uskoa, toivoa, rakkautta.

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Hieno tarina, harvalla tuollainen onni ja elämä.

Lastu kirjoitti...

harmaa susi,
kiitos.

Kuunkierron mukaan tarina saa erilaisia sävyjä, mutta pohja ei petä, rakkaus.