– Mittee tuumoot jos myö muutetaan ens kesänä Syvän-Savvoon, mehtiin tuakse? kysyn australialaistuneelta tyttäreltänikin.
– Hyvä, maalle, luontoon, hän sanoo ja esittelee Sydneyn työpisteensä lemmikin.
Maailma ihmisineen, ilmiöineen, eläimineen on ihmeellinen. Hän toteuttaa kutsumustaan, elämänsä haavetta – Australiassa. Niinkö myös hänen vanhempansa, omaansa, uuden vaiheen kynnyksellä – Savonmuassa? Leivinuunissa lämpimäinen, pihapiirissä vanha harmaa riihi. Ja me.
sarja jatkuu
Kuinkas sitten kävikään? kyseli Muumipeikko aikoinaan. Sitä en tiedä vielä minäkään.
16 kommenttia:
Oho, mikä lemmikki! On sinulla aikamoinen tytär, tai teillä tietty :-)
Mielenkiintoista odottaa, mihin päättelysi johtaa.
Lemmikillä on kauniit kuviot. En tiedä uskaltaisinko silittää. Seuraan tätä sarjaa uteliaana.
Tänään vihdoin tein oman muunnellun versioni murretarinasta.
Tyttären kuvista ajattelin, että on hyvä, että lapsista tarttuu rohkeutta myös meihin vanhempiin !!!
On tyttärelläsi aikamoinen lemmikki, mä en välttämättä huolisi sellasta kotiini, hui!
Mutta kiva kuulla, miten jatkuu tämä tarinasi, muutosta sinne jonnekkin metsiin.
Jestas mikä lemmikki! Eipähän kollegat tule hypistelemään tyttäresi papereita. Tai sitten ovat yhtä hulluja kaikki ;) Rohkea tyttö. Ihailen!
Voi käärmeitä ja rottia kauhistelen ja inhoan. Mutta näyttää olevan käärme hallinnassa tyttäresi kädessä.
Mikä ihana vanha riihi onkaan kesäpaikassanne. Tosi idyllinen ilmapiiri, tuolta paikasta en lähtisi kesällä mihinkään, vasta marraskuun kuuraisilla kelillä.
Olen maalta kotoisin. Emme asuneet missään korvessa, mutta sillä kokemuksella, mikä minulla maalla ja kaupungissa asumisesta on, en rohkene suositella sinulle mitään ratkaisua omien tuntemusteni mukaan. Uskon, että te kaksi pääsette ihan omin neuvoin ratkaisuun, kun tunnette omat ja toistenne toiveet. Asuminen on eri asia kuin lomailu tai kesän vietto. Sen ymmärtää hyvin, että veri vetää sinne, vesien tuntumaan. Iloitkaa mahdollisuudesta valita!
Laitan nyt tähän mitä meinasin ensin edelliseen.
Menkää ihmeessä sinne maalle!
Sieltähän pääsee pois, jos ei luonnistu!
Tai näin mä aattelisin...
Tuosta madosta!
Arvanet, mitä mä sille tekisin?
Apuva, mikä lemmikki! Tuotahan pelkää!
O-oo, mikä käärme! Tyttäresi ei ole arkalasta.
Luulenpa, että moneen kertaan väännätte ja käännätte eläkepäivien asumisen vielä puoleen jos toiseenkin, mutta onpa tässä aikaa pohtia.
Ilmeisesti saaressa olette paljon, ainakin kaiken sulan veden ajan.
Elämä on elämistä varten!
Uuna,
käärme on niin... miten sen sanoisin, neutraalisti :D. Noooh, vaikka: pitkä.
Kun hän oli lapsi, hankimme terraarioon ötököitä ja etanoita, jotka haalimme lähimetsästä. Eksoottisten eläinten valikoima on näköjään kasvanut noista ajoista.
Minustakin on mielenkiintoista etsiä ja kuulostella missä voimme lausahtaa: ohoh, kullaista kotia. Löysimme netistä kiinnostavan talon, mutta kun tarkemmin kyselin välittäjältä, sain selville että se onkin uudella laudoistuksella kuorrutettu entinen navetta. Lehmät ulos ja me sisälle, niinkö :D. Mutta menemme sitä katsomaan viikonloppuna, niin höpsähtäneitä olemme.
Famu falsetissa,
kiitos kun kuljet mukanamme näissä talohaaveissa. Ja ihana kuulla ettet ole katunut päivääkään ostettuasi saaresta talon. Oma tupa, oma lupa.
Tuo käärme on myrkkykäärme, sain kuulla. Hyvin tulee kuitenkin juttuun lapseni kanssa. Se päästetään pian vapaaksi, tietääkseni.
mm,
sinun murretarinasi on verraton oivallus. Kiitos sinulle, kiitos thaista.
Tytär opettaa äidilleen rohkeutta! Toden totta, näinhän se menee. Melkein mikään ei ole mahdotonta kun ottaa elämän siltä kannalta. Ja aina voi peruuttaa. Jos jokin ratkaisu osoittautuu virheeksi, voi ottaa esille paikkausaineet. Kaikki aina järjestyy. Elämä on virta, vesi kulkee ja kuljettaa.
Harakka,
tyttäreni on susien, ötököiden, myrkkysammakoiden, käärmeiden - luonnon monimuotoisuutta puoltavien eliöiden ystävä ja tutkija. Hänen suuri haaveensa on asettaa jarrut ilmastonmuutokselle ja luonnon pahoinvoinnille, tuhoutumiselle. Sen eteen hän tekee tutkimuksiaan, julkaisee niitä, pyrkii vaikuttamaan päättäjiin.
Ina,
hih:). Myrkkykäärme onkin hyvä vartija, etteivät tiedesalaisuudet vuoda ennen aikojaan julkisuuteen - tai joudu vääriin käsiin. Kiitos kun ihailet tyttäreni intohimoista rakkautta ja ponnisteluja luonnon hyväksi.
arleena,
totta puhuen minäkin inhoan käärmeitä ja rottia. En voi kammolleni mitään. Ja minun lapseni puhuu niiden puolesta arvostavasti. Juu, kyllähän niitä voi olla jos ovat välttämättömiä luonnon tasapainon kannalta, mutta jos tulevat iholleni, niin.. huhhuh.
Kuvan pihapiiriä riihineen lähdemme omin silmin katsomaan paikan päälle lauantaina. Kovin kaukana se on ja talo on tehty entisen navetan tilalle - liekö vanhat seinärakenteet kuorrutuksen alla piilossa. Kunnioitamme lehmien muistoa (navetassa voisi olla "kiva" asua) mutta yritämme antaa myös järjelle sanansijan :). Talo toimii maalämmöllä. Ekologityttäremme on siitä lämmitysmuodosta innoissaan. Ei vie ilmastonmuutosta väärään suuntaan.
Ellinoora,
oi kerro, kerro lisää omakotiasumisen kokemuksistasi (jos haluat tai voit).
Savon murre on kotini. Ja miehelle pikkutila, eläkkeellä, unelmien asumismuoto. Tässä on juuri tänään se kaava, jossa haaveemme yhtyvät. Huomenna voi olla toisin :). Mies toimi aivan toisella alalla kuin maataloudessa työvuodet, mutta lapsuuden ja nuoruuden kokemukset suuren maalaistalon touhuissa ovat lähtemättömät. Hän piti niistä jo silloin, pitää yhä. Ja nyt voisi kaikenmaailman meriittien (ja ylitöiden) jälkeen antautua sille mikä ominta on. Riihi. Lato. Isohko talo, vanhasta navetasta tehty. Suuri tontti. Venepaikka. Ja tuvassa piano, jota voi soittaa kelloon vilkuilematta. Täysillä. Ja ennen kaikkea korjata rikkimenneitä työkaluja ja vempaimia ynnä tehdä metsätöitä.
Arjaanneli,
totta, ainahan pois pääsee... jonnekin (vaikka vanhainkotiin), jos ei maalla asuminen enää luonnistu. On kuumeessamme päällä 'vielä kerran pojat' -meininki. Hirmuista elämänjanoa. Ei tiedä milloin elämä päättyy, nyt on aika ELÄÄ. Elää joka solulla, täysillä.
Itselleni on ihme että elän yli vanhempieni elämänkaaren. He menehtyivät liian varhain.
marjukka,
niin, mielikuvittelepa että ottaisit käärmeen käteesi (jos tyttäreni hennoisi sen luovuttaa toisen hoiviin). Ei olisi minusta siihen :).
aimarii,
totta: varmasti mielemme kääntyy kerran jos toisenkin tässä tuumatessa. Ja rahapussihan se määrää myös paljon. On opittava ottamaan tosiasiat tosiasioina ja pitämään jotkut haaveet haaveina. On netissä jos jonkinmoista taloa, houkutusta, mutta ongessamme liian lyhyt siima. Ei aina tartu maistuvin kala onkeen.
Sitten jos passeli kohde löytyy, on tutkittava kunta, palvelut, naapurusto, mahdolliset häiriöt, liikenneyhteydet.
Voipi olla että lopputulema on puhdas nolla. Emme teekään mitään muutoksia vaan pidämme tämän etelän kerostaloasunnon ja saaren jne...
Katellaan. Haaveillaan. Mennään eteenpäin. Peruutetaan. Mennään uudestaan eteenpäin :)
Savonmuassa leivinuunissa lämpimäinen, onpas kyllä mainio tulevaisuuden näky.
Terveisiä rohkealle tyttärellesi Australiaan, enpä minä vaan uskaltaisi käärmeeseen tarttua.
Turvallista matkaa!
Kaanon,
kiitoksia kovasti Savonmuan matkan toevotuksista. Suu on vehnäsellä, sae tuas maestella ommoo murretta ja nähhä metät ja mäet, polunmutkat ja järvet.
Tyttärelläsi on hienot kiinnostuksenkohteet ja ura. Sinulla on varmasti hyvä mielikuvituskin, mutta tokkopa aikanaan osasit kuvitella, mihin pieni tyttövauvasi kerran päätyy =)
Tuo pihapiirikuva on kerrassaan ihana. Voittekohan tuollaista houkutusta mitenkään vastustaa... Minä en ehkä pystyisi.
Ruska,
tytär on sulolintu armahainen ja niin oman tiensä kulkija kuin olla voi. Ehkä me annoimme "vain" puitteet: vietimme kesät luonnossa missä hän iän myötä vaelteli omin päin. Uravalintansa hän teki itse. Luonto otti hänet omakseen. Sen eteen hän nyt työtään tekee. Se on hänen intohimonsa ja suojelunsa kohde.
Viikonloppuna kävimme, mies ja minä, Savossa katsomassa talokandidaatteja. Kuvan piha oli kutsuva, mutta kovin kaukana saaresta, sadan kilometrin hujakoilla. Koska muutto ajankohtaistuu vasta kesän korvalla, emme tee vielä päätöksiä vaan tutkimme taloja ja itseämme. Käymme välilä peilin edessä laskemassa ryppymme ja voimamme :). Mutta silti: niin kauan kuin on elämää - on elämää :)
Lähetä kommentti