Liikuttava kuva! Siinä taidetaan mennä päivätorkuille ja pieni rukouskin helpottaa oloa. Onneksi on tukea toisesta. Toinen tarvitsee mallia, toinen katsojaa ja ihailijaa.
Mikä viisaus: touhun keskellä on hyvä välillä pysähtyä. Lapsena syvään juurtuneet taidot kantavat vaikeissa paikoissa myöhemminkin elämässä. Nykyään vain taitaa sekä lasten että aikuisten elämä olla niin hektistä, että aikaa ei jää päiväunille eikä iltarukoukselle.
Ihana kuva, siinä lapset menevät leikkien välissä pienille torkuille. Se tekee terää, vaikka meille aikuisillekkin joskus. Muttakun lapset heräävät, niin ovat taas intoa ja kaikkea uutta täynnä, jaksavat paremmin taas leikkiä,ja keskittyä niihin leikkeihinsä. Jaksavat innostuakkin paremmin. Olen tämän niin monet kerrat huomannut oman elämäni työstä. Moni lapsi on ehkä mennyt kotona myöhään nukkumaan, muttakun saavat nukkua päivällä pikkuhetken, niin kaikki näyttää senjälkeen valoisammalta taas!
Vielä jäi sanomatta.. Että pieni rukous ennen päiväunia rauhoittaa lasta, ja antaa hyvän mielen. Toivoisin niin, nuoria äitejä ja isiä opettamaan lapsensa rukoilemaan. Ilta ja aamurukous ja ruokarukous ainakin.
Tuttisuut kiittävät jokaista erikseen ja kaikkia yhdessä!
Kuva on vanha, mutta silti kuin elispäivänä olisin kuvan räpsäissyt. Vanhempiemme kuoleman jälkeen vietimme sisarusten kanssa kaikki loma-ajat yhdessä, "kolhoosimaalaistalossa". Lapsista oli toisistaan seuraa ja leikit mitä mainioimmat.
Nämä serkukset olivat innokkaita tutin käyttäjiä ja me vanhemmat yritimme konsteja jos minkälaista että he luopuisivat luputtamisesta - jo hampaiden vuoksi ja myös siksi että katraaseen oli tulossa kohta uusi vauva.
No, he keksivät kesken kasvatussessiomme mennä päiväunille ja rukoilivat taivaan isää että saisivat jatkaa tutin syömistä. Ei siinä voi muuta kuin heltyä.
***
Kutuharju kertoo: "Levolle lasken luojani... jos sialtain en nousisi (kuka nyt sian päällä makaa, mietin minä pienenä :D )"
Ihana. Olisi hauskaa jos lähtisi liikkeelle haaste, missä itse kukin muistelee omia "väärin kuulemisiaan".
19 kommenttia:
Suloinen kuva. Pysähdys taitaa olla tilapäistä ja sitten taas menoksi!
Oi, miten suloista! Pienempi katsoo niin tarkkaan isoveikalta, miten ne kädet oikein kuuluukaan laittaa. Söpöläiset.
Ihana kuva. Nostalgiaa... =)
Oijoi noita pikkuisia kätösiä, aimo tovin pysähdyin kuvaa katsomaan.
Ihana kuva! Pysähdys ennen ja jälkeen kovan touhun:)
Suloinen kuva, lepohetki, kädet ristissä...
Ihanat tuttisuut siinä levähtävät, jotta taas jaksavat telmiä!
Lapsikullat pienellä tauolla. Pikku lepohetki tekee hyvää tuttisuille.
Kiitos. Näkemiin hetkeksi. Päiväunet odottavat.
Niin herttainen kuva.
Aivan ihana kuva! Tulee jotain muistoja mieleen tästä.
Voi miten luttana :D
Levolle lasken luojani... jos sialtain en nousisi (kuka nyt sian päällä makaa, mietin minä pienenä :D )
Liikuttava kuva! Siinä taidetaan mennä päivätorkuille ja pieni rukouskin helpottaa oloa. Onneksi on tukea toisesta. Toinen tarvitsee mallia, toinen katsojaa ja ihailijaa.
Voisi luulla että iltarukous, mutta silmät ovat vielä niin kirkkaina, että noinkohan tuosta maltetaan nukahtaa..
Leikkiin kuuluu joskus pysähdys, varsinkin kun opetellaan jotain "aikuismaista" ü
Hetken lepotauko päivällä, että jaksaa iltaan.
Herttainen kuva
Mikä viisaus: touhun keskellä on hyvä välillä pysähtyä. Lapsena syvään juurtuneet taidot kantavat vaikeissa paikoissa myöhemminkin elämässä. Nykyään vain taitaa sekä lasten että aikuisten elämä olla niin hektistä, että aikaa ei jää päiväunille eikä iltarukoukselle.
Söpöt pysähtyjät!
Ihana kuva, siinä lapset menevät leikkien välissä pienille torkuille.
Se tekee terää, vaikka meille aikuisillekkin joskus.
Muttakun lapset heräävät, niin ovat taas intoa ja kaikkea uutta täynnä, jaksavat paremmin taas leikkiä,ja keskittyä niihin leikkeihinsä. Jaksavat innostuakkin paremmin.
Olen tämän niin monet kerrat huomannut oman elämäni työstä.
Moni lapsi on ehkä mennyt kotona myöhään nukkumaan, muttakun saavat nukkua päivällä pikkuhetken, niin kaikki näyttää senjälkeen valoisammalta taas!
Vielä jäi sanomatta..
Että pieni rukous ennen päiväunia rauhoittaa lasta, ja antaa hyvän mielen.
Toivoisin niin, nuoria äitejä ja isiä opettamaan lapsensa rukoilemaan. Ilta ja aamurukous ja ruokarukous ainakin.
Tuttisuut kiittävät jokaista erikseen ja kaikkia yhdessä!
Kuva on vanha, mutta silti kuin elispäivänä olisin kuvan räpsäissyt. Vanhempiemme kuoleman jälkeen vietimme sisarusten kanssa kaikki loma-ajat yhdessä, "kolhoosimaalaistalossa". Lapsista oli toisistaan seuraa ja leikit mitä mainioimmat.
Nämä serkukset olivat innokkaita tutin käyttäjiä ja me vanhemmat yritimme konsteja jos minkälaista että he luopuisivat luputtamisesta - jo hampaiden vuoksi ja myös siksi että katraaseen oli tulossa kohta uusi vauva.
No, he keksivät kesken kasvatussessiomme mennä päiväunille ja rukoilivat taivaan isää että saisivat jatkaa tutin syömistä. Ei siinä voi muuta kuin heltyä.
***
Kutuharju kertoo: "Levolle lasken luojani... jos sialtain en nousisi (kuka nyt sian päällä makaa, mietin minä pienenä :D )"
Ihana. Olisi hauskaa jos lähtisi liikkeelle haaste, missä itse kukin muistelee omia "väärin kuulemisiaan".
Lähetä kommentti