Kaunis! Täytyy tunnustaa, että minusta kristallikruunut voivat olla kauniita. Ne luovat ympärilleen elämänmyönteistä ja turvallista valoa: porvariston hillittyä charmia.
Mielenkiintoinen: joulukuusi kaukana, eiffeltorni, vai kristallikruunun heijastus? Olkoon mikä tahansa, mutta hieno siluetti ja kuva.
Tervetuloa takaisin joululomalta. Minä mokoma menin ja sairastuin aaton vastaisena yönä, joten joulu meni ohi jonnekin muualle. Nyt on olo jo parempi. Hyvää joulun jatkoa!
"Linnoissa kreivien..." mitä siellä tehtiinkään? Ja tuli tunne että olen kirjoittanut tämän kommentin ennenkin, ja sekin tuntuu tutulta, että olen kirjoittanut että olen kirjoittanut näin ennenkin. Huh, tämähän tosiaan mystinen kuva on, kun saa tällaisia heijastuksia liikkeelle (päässä).
Kuva kasvoi vallan Eiffeltorniksi ja Pariisissa tunsin käyneeni minäkin, vihdoin :D
Nyt tuli paikatuksi sekin puute; asuimmehan pari vuotta Heidelbergissä 76-78 ja aina aioimme käydä ihmettelemässä Eiffel-tornia mutta siihen se jäi ja paluu Suomeen kasvatti välimatkan niin pitkäksi ettei enää tullut Pariisin matka edes ajatuksiin enää.
Suhteeni kristallikruunuun on ollut kaksijakoinen. Nuoruuden protesti on muuttunut ihastukseksi. Eli koskaan ei pidä minun sanomani itselleni 'ei koskaan' :).
Riemukasta Uutta Vuotta toivottelen. Mieluisia yllätyksiä, salaperäisiä siluetteja jotka paljastuvat ties miksi elämänilon sykähdyksiksi.
26 kommenttia:
Kaunis! Täytyy tunnustaa, että minusta kristallikruunut voivat olla kauniita. Ne luovat ympärilleen elämänmyönteistä ja turvallista valoa: porvariston hillittyä charmia.
Mielenkiintoinen: joulukuusi kaukana, eiffeltorni, vai kristallikruunun heijastus?
Olkoon mikä tahansa, mutta hieno siluetti ja kuva.
Tervetuloa takaisin joululomalta. Minä mokoma menin ja sairastuin aaton vastaisena yönä, joten joulu meni ohi jonnekin muualle. Nyt on olo jo parempi.
Hyvää joulun jatkoa!
Salaperäinen...
Valoa sisällä ja ulkona. Jotenkin maaginen kuva joka mustavalkoisena on varmasti komeampi kuin väreissä.
"Linnoissa kreivien..." mitä siellä tehtiinkään? Ja tuli tunne että olen kirjoittanut tämän kommentin ennenkin, ja sekin tuntuu tutulta, että olen kirjoittanut että olen kirjoittanut näin ennenkin. Huh, tämähän tosiaan mystinen kuva on, kun saa tällaisia heijastuksia liikkeelle (päässä).
Kristallin taiga! :)
Valkoinen siluetti. Hyvin käännetty nurjalleen koko juttu :)
Kaunista valon hehkua ja hieman kristallin viileää loistetta.
Mukavaa joulunjatkoa.
Tästä tuli Pariisi mieleen mutta et ole kai ihan sinne saakka mennyt kuvaamaan. Kaunista tunnelmaa!
Valon ja varjon satumaista leikkiä. Kristallien valo näkyy utuisena silhuettna säleiden läpi.
Tuohan on ihan kuin Eiffeltorni!
ihana arvoitus...
sisältä vai ulkoa..
otettu??
samapa tuo mutta kaunis
kuusi vai valaisin...
Ihania UudenVuoden aluspäiviä, talven keskellä...
Hienot ristallit teillä ja vielä oikein kauniisti aseteltu!
Tuo viivoitus siinnä vain tehostaa kuvan tunnelmaa!
Lamppuja. Tuo suurin valo näyttää kyllä Eiffel-tornilta.
Ihanan iso kristallikruunu. Ikkunan takaa nähtynä sen siluetti pääsee oikeuksiinsa. Kaunis kuva.
Ovela kuva. Valot kohtaavat ikkunan kirkkaassa pinnassa. Mitähän kertovat toisilleen?
Kiehtova kuva, piti zoomata isoksi että sai selvää onko itse ulkona vai sisällä. Kaiketi ulkona.
Valoa, tuiketta ja utua heijastelee kaunis kuvasi!
Jopas on Puijon-torni komeasti valaistu. Mutta onko ne hyväkkäät kääntäneet sen ylösalaisin.
Näinköhän käväisitkin Pariisissa joulunpyhinä, vaikka sanoitkin meneväsi kalaan Kallaveelle? Joka tapauksessa Lastun taiga.
Kristallinkirkkaan komea!
Tunnelmallinen ja salaperäinen profiilikuva.
Kiitos kommenteista, jotka ilahduttivat kovin.
Kuva kasvoi vallan Eiffeltorniksi ja Pariisissa tunsin käyneeni minäkin, vihdoin :D
Nyt tuli paikatuksi sekin puute; asuimmehan pari vuotta Heidelbergissä 76-78 ja aina aioimme käydä ihmettelemässä Eiffel-tornia mutta siihen se jäi ja paluu Suomeen kasvatti välimatkan niin pitkäksi ettei enää tullut Pariisin matka edes ajatuksiin enää.
Suhteeni kristallikruunuun on ollut kaksijakoinen. Nuoruuden protesti on muuttunut ihastukseksi. Eli koskaan ei pidä minun sanomani itselleni 'ei koskaan' :).
Riemukasta Uutta Vuotta toivottelen. Mieluisia yllätyksiä, salaperäisiä siluetteja jotka paljastuvat ties miksi elämänilon sykähdyksiksi.
Kauniita ajatuksia ja tunteikkaita muistoja ovat taasen postauksesi täynnä.
On iloa ja haikeutta...
Una,
kiitos.
Elämä lahjoittaa meille tunteita, joista voimme kertoilla puolin ja toisin :)
pitaa tarkistaa:)
Lähetä kommentti