perjantai 30. huhtikuuta 2010

lensi luokseni lintu

Tyttäreni, joka asustaa Australiassa, käväisi huhtikuun alussa Uudessa Seelannissa lintuja tutkimassa ja osti samalla reissulla minulle syntymäpäivälahjan (15.4.), toi muassaan Sydneyhen ja postitti Suomeen, jotta yllätys ehtisi ajoissa perille. Vaan sitten levisi tuhka taivaalle ja lahja pysyi maassa ties millä lentoasemalla kuuliaisesti ja kärsivällisesti lähtökuopassaan. Aika aikaa kutakin. Kaiken voittaa kärsivällisyys, sanotaan. Odotin silti tyttären muistamista kuin lapsi joulua ja nyt se tuli! Syntymäpäivälahja joka on tarkoitettu yli neljävuotiaille. Täsmää. Kyllä tytär äitinsä tuntee.


Postipoika toi niin haasteellisen, niin koukuttavan, niin houkuttavan yllätyksen, että sen kanssa aika on sanan- ja kuvanmukaisesti lentänyt  siivillä. Olen rakentanut ja kokeillut, itkenyt ja nauranut (mikä tunnelataus siihen onkaan kätketty). Maan vetovoima on näyttänyt voimansa kun olen luonut linnuista uusia kokonaisuuksia, taidetta. Panokset ovat lisääntyneet: kumpiko  voittaa, minä vai painovoima. Juuri kun - melkein - olen saanut linnut  taiteilluksi kutakuinkin kohdalleen, asettumaan aloilleen, pysymään pystyssä, tapahtuu jotain  ennenkuulumatonta mutta juuri sillä hetkellä ulos ilmoille pyrkivää ja kuuluu: röps, kalinkalin... hajallaan ovat lintuset pitkin ja poikin pöydänkannella  ja jos joku olisi kuulolla,  olisi todistamassa  kuinka ääntelyni löytää helposti  primitiivisen prkl-tason.

Ähellystä, uusi yritys.



Välillä asettelen kieli suussa pyörien, tasapainoa etsien kirjoja joihin rakennelma voisi nojata mutta fuskua se on ja keplottelu paljastuu oitis. Kun tuen ottaa pois, hieno taideteos römähtää taas. Yksi linnuista on toisia vaaleampi. Siinä voi piillä juju. Tutkin ja tuumailen. Palaset näyttävät samanmoisilta vaan eivätkä ähäskutti olekaan.  Minun pitää opetella jokainen lintupala erikseen.  Treenata ja nauttia. Asetella ja keskittyä.

Jumbe! Nyt taideteokseni  pysyy pystyssä. Äkkiä kamera esille. Aikas hieno vaikka itse sanonkin. Ei ihan mallin mukainen, mutta  tarvitseekokaan. Aikas hieno, sanon uudestaan.


Leikki & luovuus ovat elämän mausteet. Ja kauneus kaiken kukkurana.

Tietoa näistä lentokyvyttömistä kiiveistä löytyy Wikipediasta:

Kiivit ovat Uudesta-Seelannista peräisi olevia lentokyvyttömiä lintuja, jotka muodostavat heimonApterygidae ainoan suvun Apteryx. Kiivit ovat lentokyvyttömistä linnuista pienimpiä. Ne ovat myös Uuden-Seelannin kansallinen tunnus. Kiivejä on kolme lajia, mutta jako lajeihin ja alalajeihin on vielä epäselvä.

Minun pitäisi pakata just nyt Kuopion vappumatkaa varten, mutta leikin lintupalikoilla vielä ihan vähän, vähän aikaa. Tai itseni tuntien tunnustan: niin kauan kunnes uusi asetelma pysyy pystyssä. 

 Katri Helena: Lintu ja lapsi

Hauskaa, luovuutta pursuavaa vappua itsekullekin!

26 kommenttia:

arleena kirjoitti...

Pystyssä pysyy. Haastavalta kuulosti.

Aurinkoista Vappua ja riemukasta reissua.

Ina kirjoitti...

Näyttääpä haastavalta! Hyvää luonteen (itsehillinnän) kasvatusta ja hyvää dementian ehkäisyä. Heikkohermoiselta linnut lentelesivät pian päin seiniä.
Malta kuitenkin lähteä vapun viettoon ;)

Liisa kirjoitti...

Rattoisaa ajankulua! Ja vappua sitten kun maltat.

marjukka kirjoitti...

Osasipa tyttäresi mainion lahjan sinulle ostaa! Haastetta piisaa! Myöhästyneet synttärionnittelut ja Hauskaa Vappua sinulle!

jl kirjoitti...

Mahtava ihana lahja! Rattoisaa vappua lintujen parissa - ja muutenkin. :)

hanne virtauksesta kirjoitti...

Sulla on mahtava, ihana tytär1 äitinsä tytär!
niin herttaisen, hauskan lahjan hän on lähettänyt sinulle..

Suloista, ihanaa vappua sinulle Lastu!!!

Harakka kirjoitti...

Kyllä on selvästi äitisä tyttö!
Sen huomaa jo lahjastakin, aina jotain haastetta kuitenkin..
Hyvää vappua sulle sinne ja pakkaushommissa pidäppä pieni luova tauko!
Onnittelut sulle vielä, Muistaisin,että olisin jo onnittellut, mutta onitteluita ei koskaan sulle ole liikaa!
Onnea onnea vielä, oikein suurella kauhalla!

Liekki kirjoitti...

Mainion lahjan osti tyttäresi. Nuo kiivit ovat niin lystikkään näköisiä, että eihän tuollaisista ihan heti malta erota. :)

Demetrius kirjoitti...

Totta, aikas hieno. Tulee ihan mieleen pikkukakkosen tunnus.

Hyvää Walpuria.

Pellon pientareella kirjoitti...

Ai kauhean ärsyttävän perskuleen koukuttavaa, varmaankin! Mutta sinähän onnistuit :). Hyvää vappua ja matkaa, halit.

Pankin talkkari kirjoitti...

Tahtoo tuollaisen! Mistä niitä saa, vain uudesta seelannista? Ei tyttäresi olisi vahingossa tullut ostaneeksi toista? Ostan sen oitis, jos joutaa.

Tuollaiset lahjat ovat parhaita - joissa on ideaa.
Ihanan lahjan olet saanut, täytyy sanoa. Minulla täällä ihan sormet syyhyää että pääsisin jotenkin monitorin kautta kokeilemaan ü

Onneksi myöhään kun ei milloinkaan.

Anonyymi kirjoitti...

Onnea sinä uudesti syntynyt Vigeland, se onnistui :-)
Hienon lahjan sait, harmi että muuttopuuhat vievät nyt aikaa. Mutta kesällä saaressa voit taas kutsua lintuja, silloin voit saada oikeita avuksesi ja patsaaseen ylimmäksi.

Oikein hyvää vappupäivää ja kesän aloitusta kaikin puolin :-)

Ruska kirjoitti...

Hymyilyttävän kiva kirjoitus ihanasta lahjasta! Tekisipä minunkin mieleni kokeilla =)
Lintujen laulua sinne Kuopioonkin!

isopeikko kirjoitti...

Nepä ovat vallan hianoja. Aika vaiteliaan oloisia kylläkin :)

Mk kirjoitti...

Ihana lahja!
Tuollaisen osaa valita vain äitinsä täydellisesti tunteva.
Ja myöhästyneet synttärionnittelut täältäkin.

Kutuharju kirjoitti...

Onpas haastavaa luovuutta! Mutta on tuo kylläs komia taideteos, en ole koskaan ennen nähnyt vastaavaa. Hyvää vapunpäivää sinne pohjoisemmas :)

Simpukka kirjoitti...

Iloisen näköisen lintupoikueen olet saanut. Naurattaakohan niitä kasaamisyrityksesi. Ehkä uusia ideoita löytyy matkallasi kalakukkojen laulumailla.

Kaanon kirjoitti...

Kyllä kannatti odottaa. Lahja,joka tekee saajansa onnelliseksi. Lahja joka auttaa löytämään itsessään piilevän lapsen. Lahja on iso ilo!

Sirokko kirjoitti...

Ai ihanuus mikä lahja! Älykkyyden, luovuuden ja estetiikan harmonia, täysosuma. Minäkin tykkäisin tuolla leikkiä...

Lastu kirjoitti...

Kiitos, kiitos - lahja on hauska jakaa :).

Tunnustan: jään helposti leikkien ja pelien koukkuun ja silloin kaikki muu unhottuu. Kerran tyttäreni toi yksinpelattavan "pomppiksen" sairaalaan, missä minulle oli tehty kilpirauhasleikkaus. Parin päivän jälkeen leikkauksesta tuli kotiin lähdön hetki kello 12 enkä vielä 11.45 ollut saanut peliä läpi (niin että vain yksi nappula olisi jäljellä, muut syöty). Huh, mikä helpotuksen huokaus: klo 11.58 onnistuin. Se jäi mieleen lujemmin kuin leikkaus konsanaan :).

Nuorena shakkinappulat lentelivät pitkin ja poikin häviön hetkellä, ei enää. Elämä tasoittaa.

Pankin talkkari: klikkaa (ensin kerran, sitten uudestaan) kuvaa numero kaksi, sieltä löytyvät yhteystiedot.

http://www.tarata.com/webapps/site/72107/105133/shopping/shopping-plusC.html?find_groupid=14283

Ohos, sieltä voisi tilata vaikka koaloita (lempieläimiäni).

***
Kiitos toivotuksista! Vappu Savossa oli huippukiva. Vettä satoi mutta sanoimme: antaa sattaa - kumpparit jalakaan ja sontikka kouraan, siitä se lähtee. Ja niin istuimme rannalla, söimme eväitä ja katselimme telkkäpariskunnan touhuja.

Pankin talkkari kirjoitti...

Kiitos, pääsin kiivien - ja koaloiden ja kenguruiden ja.. ja.. mitä kaikkea sieltä löytyikään! - jäljille. Harmi etten ehdi enää äitienpäiväksi, mutta olenpa ajoissa valmis seuraavaan merkkipäivään..ü

Nämä ovat todella ihania.

Lastu kirjoitti...

Pankin talkkari,
kertomasi ilahduttaa kovin niin minua kuin tytärtäni. Kiivit, koalat, kengurut jne. ovat "symbolifunktioita" :). Elämäntärkeitä iloja.

Pidän peukkuja että saat juuri sen mitä eniten "himoitset" :)

mm kirjoitti...

Todistit siis, että kiivitkin lentää - kun vain on oikea tilaisuus.
Mikä luovuus, niin tekijöiltä kuin tyttäreltäsikin.

Lastu kirjoitti...

mm,
kiitos.

Elämässä kaikki virtaa. Kaiken aikaa. Ja me virrassa mukana.

Juuri sain kuulla, että tytär muuttaakin pysyvästi Australiaan. Hän tulee heinäkuussa Suomeen hakemaan muuttokuorman.

Nyt pitää minun, äidin, olla reippaalla mielellä :).

Niin, lentokyvytönkin voi lentää. Periksi ei anneta. Suruja ei suotta kanneta. Eteenpäin, mars, mars, tsemppaan haikeuteen kääntyvää mieltäni.

Tai ehkä sittenkin voi pirauttaa haikeuden lähteestä esiin syöksyvän kyyneleen, sitten pyyhin sen hihansuuhun ja tiedostan: tärkeintä on lapsen oma onni. Silloin äitikin on onnellinen.

mm kirjoitti...

Hihansuut ovat välillä kovilla.

Lastu kirjoitti...

mm,
oikein arvattu.
Välillä on syytä laittaa pyykkipoika töihin ja ripustaa hiha ja koko pusero narulle kuivumaan. Sitten on taas mistä ottaa kun haikuhetki koittaa.