Kryptattu on tämä viesti, tehokas kuitenkin, jäi mieltä askarruttamaan. Kysyin kuukkeliltakin, se tunsi Tarinaharjun ja huilupojankin, ei kuitenkaan viestin sisältöä ilmoille livertänyt.
arleena, totta, sairaala herättää kysymyksiä, huilua soittava poika, toivottavasti, toivoa. Tuo Siilinjärvellä sijaitseva Tarinaharjun sairaala (nyk. Tarinan sairaala) oli minulle tuttu jo lapsuudesta. Se toimi aiemmin keuhkotautiparantolana. Eräs luokkatoverini sairastui tuberkuloosiin ja joutui viettämään parantolassa, petäjien keskellä korkealla harjulla, pitkät ajat. Kävin häntä tervehtimässä usein.
Nykyisin sairaalan toimintoihin kuuluvat kirurgia, kuntoutus ja psykiatria.
Kävimme pari viikkoa sitten, Savon taloja yhä katsastaessamme, hetken mielijohteesta päivittämässä nuoruuteni sairaalamuistot ja ajelimme Tarinaharjullekin.
Isä epäili läpi nuoruusvuosieni että minulla on "tuberkkeli" ja ei kerran vaan kymmeniä kertoja hän tutkitutti keuhkoni. Pelkäsin. Luin Saima Harmajan päiväkirjan: sydän hakkasi ja silmissä läikehti.
Demetrius, huilupoikaa en ollutkaan nähnyt nuoruudessani, se on ilmaantunut vuonna 1965, tekijänä Raimo Utriainen. Sairaaloiden toiminnat muuttuvat, niin on käynyt Tarinaharjunkin tarinan. Toivottavasti jokainen sairastunut voisi ajatella: ollakseen terve ei tarvitse olla terve. Päällimmäiseksi nousisi elämä ja sen mahdollisuudet - ilokin.
Tämä aiheutti mietintää. Oletin, että olet lisännyt kuvaan tekstin "tarinan sairaala" ja tarinan sisältyvän runoon "Tein minä pajusta hilpeän huilun". Nyt luin jo selityksesikin. Aivovoimistelu tekee hyvää aivoille:)
Vahva viesti, huilistista tuli mieleen loppusoitto, mutta ehkä se ei oikeasti ole tarkoitus.
Minulle henkilökohtaisesti viesti muistutti ystävästäni, paikankin tunnistan. Viime kesänä kiertelin Tarinaharjun maisemissa ja mietin mistä niin kaunis nimi on keksittykin.
Famu falsetissa, niin, ensin ajattelin lisätä mukaan Larin-Kyöstin runon itkevästä huilusta, mutta ajattelemisen jälkeen ajattelin (mitähän niin kova fundeeraus on), että siitä voisi luulla, että viestini on henkilökohtainen: olen noiden seinien sisällä ja sairastunut, joten napsin runon pois.
Sairaalat kätkevät paljon tarinoita sisälleen. Kuolemaa, elämää. Parantumista, parantumattomuutta. Ennen kaikkea toivoa niin kauan kuin on elämää :).
Obeesia, kuinka osuvaa: juuri nyt Pan meille soittaa saa. Pähkäilemme minne menemme, maalle vai kaupunkiin, kun on vihdoin vapaus valita eikä työ sido enää jäämään etelän ruuhkiin. Siis Savossa: maalle vai kaupunkiin? Kyllä me tiedämme vastauksen: kaihdamme kaupunkeja, miksi siis epäröimme... Se ikä, se ikä.
hanne, huilunsoitto on taivaallista. Sitä kuunnellessa ei murheita ole lainkaan. On vain kirkkautta. Nyt tajuan: olen viime aikoina kuunnellut liian harvoin huilumusiikkia.
Sirokko, sinäkin olet nimien pohtija, kauniiden nimien rakastaja. Savossa on yllättävän paljon rumia nimiä – kauniillakin paikoilla. Liekö mustan huumorin kukkaa vai mitä lie, vaikea sanoa.
Mutta Tarinaharju on minunkin mielestäni kaunis nimi: herättää kiehtovia assosiaatioita. –Tunnen erään graafikon jonka etunimi on Tarina.
Uuna, niin, näistä haastekuvista ei aina tiedä, lähtevätkö vastaukset henkilökohtaisesta elämästä vai yleiseltä tasolta. Nyt oli mukana henkilöhistoriaa kaukaisesta nuoruudesta mutta ennen kaikkea yleistä mietintää, mitä viestejä voi sairaalasta saada: milloin surua, milloin paranemisen iloa.
Yritän laittaa viestiä, missä keinun, jos vain ehdin ja pääsen muuton jälkeen nettiin. Saaressa mokkula ei välttämättä toimi – mutta Kuopiossa voin käydä siirtämässä saalista blogiin. Niin toivon. Mutta yhteys ei katkea tauonkaan aikana!
Liisa, Tarinaharjun äänimaisema yllätti minut yli neljänkymmenen vuoden tauon jälkeen. Moottoritien melu kantautui korviini – ja nuoruudessa muistelen paikan olleen rauhan tyyssija. Hiljainen, mäntyinen Tarinaharju.
Meillä on ollut samoja polkuja kuljettavana, huomaan.
Tarinan sairaalasta tuli kyllä heti mieleen ne erilaiset tarinat joita tuo laitos seiniensä sisällä pitää. Hyvin keksitty!
Näyttää vähän siltä kuin tuo soittaja nuuskisi jotain keppiä :D Uskotko että olen ollut R. Utriaisella yötä, nukkunut hänen lukaalissaan nuorena tyttönä? Katajanokalla päin se 'palatsi' sijaitsi. -- Ei, ei siitä ollut kyse.. (Vaan poikakaverini oli hänellä vuokralaisena. Oli niin valtava kämppä että siitä jouti osa vuokralle)..
Viestisi vie ajatukset kauas lapsuuden päiviin. Oli Tarinaharjun sairaala ja Harjamäen sairaala. Salaperäisiä ja kiehtovia nimiä sen ajan lapselle. Keuhkotautiset ja hullut olivat yhtä pelottavia kuin mustalaiset ja ryssät. Kuiskaten heistä aikuiset puhuivat.
Kaanon, Tarina: kaunis nimi istuu niin ihmiseen kuin sairaalaan. Oman elämänkin voi alkaa nähdä tarinana kun taakseen katselee. Vuosirenkaat puhuvat :).
Anskukka, olisi hauskaa, jos huilu soisi kirkkaita sointuja ilmoille Tarinaharjun korkeuksista alas laaksoon. Kuinka monta ”soivaa” patsasta Suomesta löytyy?
Kutuharju, tuotapa en Kutiksen elämänvaiheista tiennyt mutta uskon heti :). Oliko komia koti? Vai näitkö tuolloin lähinnä poikakaverisi silmät jne. :)
Simpukka, niin, Siilinjärvi oli ennen tunnettu Harjamäen hulluista ja Tarinaharjun sairaalan keuhkotautipotilaista – nyt lähinnä Jyrki Kataisesta. Niin muuttuu maailma – ja Siilinjärvi.
Una, huilupoika inspiroi sinut laulamaan. Musiikki hoivaa. Kiitos.
Harakka, terveydeksi! Sitä toivomme aina ja jokaikiselle.
PS Muutto on tehty, mutta vakikotia ei vielä ole löytynyt.
PS 2 Olen vailla nettiä vielä heinäkuun alkuun (nyt lainakoneella). Saaressa netti ei näy.
Mutta yritän silloin tällöin varata Kuopion kirjastosta nettiajan ja päästä lukemaan blogeja ja lykkimään jotain saaren taigasta, jos ei kalakukkoja niin haaveita.
Tuttu paikka, ei sairastamisen takia, mutta muuten. Vanha kasvihuonekin taitaa olla jäljellä. Olisihan mukavaa, jos sairaalatoiminnot isossa Tarinassa jatkuisivat. Pikku-Tarina taitaa olla matkailukäytössä. Tarinaharjuun tuli muistaakseni nuorisopsykiatrian osasto, kun Harjula ajettiin alas. Sairaala liittyy nuorena kehkotautiin kuolleen runoilija Jaakko Tikanojan elämäntarinaan. Runoilija Pekka Kejonen oli latautumassa "Humisevassa Harjussa". Ennen parantolat elivät jotakuinkin omavaraistaloudessa, mutta nyt Tarinan maat ovat golfkenttänä. Harjulassakin oli kukoistava puutarha, mutta en tiedä, onko enää.
20 kommenttia:
Käsitinkö väärin. Onko tämä on viesti sairaalaan tai sairaalasta.
Viestiäkö kuljettaa huilua soittava poika.
Tuli kysymyksiä vain. Mutta ne nousivat mieleeni ensimmäisinä kuvistasi.
Kryptattu on tämä viesti, tehokas kuitenkin, jäi mieltä askarruttamaan. Kysyin kuukkeliltakin, se tunsi Tarinaharjun ja huilupojankin, ei kuitenkaan viestin sisältöä ilmoille livertänyt.
arleena,
totta, sairaala herättää kysymyksiä, huilua soittava poika, toivottavasti, toivoa. Tuo Siilinjärvellä sijaitseva Tarinaharjun sairaala (nyk. Tarinan sairaala) oli minulle tuttu jo lapsuudesta. Se toimi aiemmin keuhkotautiparantolana. Eräs luokkatoverini sairastui tuberkuloosiin ja joutui viettämään parantolassa, petäjien keskellä korkealla harjulla, pitkät ajat. Kävin häntä tervehtimässä usein.
Nykyisin sairaalan toimintoihin kuuluvat kirurgia, kuntoutus ja psykiatria.
Kävimme pari viikkoa sitten, Savon taloja yhä katsastaessamme, hetken mielijohteesta päivittämässä nuoruuteni sairaalamuistot ja ajelimme Tarinaharjullekin.
Isä epäili läpi nuoruusvuosieni että minulla on "tuberkkeli" ja ei kerran vaan kymmeniä kertoja hän tutkitutti keuhkoni. Pelkäsin. Luin Saima Harmajan päiväkirjan: sydän hakkasi ja silmissä läikehti.
Demetrius,
huilupoikaa en ollutkaan nähnyt nuoruudessani, se on ilmaantunut vuonna 1965, tekijänä Raimo Utriainen. Sairaaloiden toiminnat muuttuvat, niin on käynyt Tarinaharjunkin tarinan. Toivottavasti jokainen sairastunut voisi ajatella: ollakseen terve ei tarvitse olla terve. Päällimmäiseksi nousisi elämä ja sen mahdollisuudet - ilokin.
Tämä aiheutti mietintää. Oletin, että olet lisännyt kuvaan tekstin "tarinan sairaala" ja tarinan sisältyvän runoon "Tein minä pajusta hilpeän huilun". Nyt luin jo selityksesikin. Aivovoimistelu tekee hyvää aivoille:)
Minulle tulee mieleen huilua soittavasta pojasta Pan. Oiva Paloheimon runoissa Pan kaihtaa kaupunkeja.
Terveys asuu siis vapaudessa, nimen omaan maalla.
Musiikki on aina vahva viesti...
huilupoika on ennenkin johdattanut ihmisiä...
Vahva viesti, huilistista tuli mieleen loppusoitto, mutta ehkä se ei oikeasti ole tarkoitus.
Minulle henkilökohtaisesti viesti muistutti ystävästäni, paikankin tunnistan. Viime kesänä kiertelin Tarinaharjun maisemissa ja mietin mistä niin kaunis nimi on keksittykin.
Minä jo säikähdin, että mitä nyt ja odotin kuvien jälkeen kauhukertomusta, mitä on sattunut, mutta onneksi tämä ei ole sellainen viesti.
Tehokas kuvapari kyllä.
Laitahan nyt muutakin viestiä, mitä kuuluu, miten laineet liplattaa ja Lastu keinuu.
Tämä viestii minulle monella tapaa. Tuttu paikka. Ei kyllä golfista. :)
Famu falsetissa,
niin, ensin ajattelin lisätä mukaan Larin-Kyöstin runon itkevästä huilusta, mutta ajattelemisen jälkeen ajattelin (mitähän niin kova fundeeraus on), että siitä voisi luulla, että viestini on henkilökohtainen: olen noiden seinien sisällä ja sairastunut, joten napsin runon pois.
Sairaalat kätkevät paljon tarinoita sisälleen. Kuolemaa, elämää. Parantumista, parantumattomuutta. Ennen kaikkea toivoa niin kauan kuin on elämää :).
Obeesia,
kuinka osuvaa: juuri nyt Pan meille soittaa saa. Pähkäilemme minne menemme, maalle vai kaupunkiin, kun on vihdoin vapaus valita eikä työ sido enää jäämään etelän ruuhkiin. Siis Savossa: maalle vai kaupunkiin? Kyllä me tiedämme vastauksen: kaihdamme kaupunkeja, miksi siis epäröimme... Se ikä, se ikä.
hanne,
huilunsoitto on taivaallista. Sitä kuunnellessa ei murheita ole lainkaan. On vain kirkkautta. Nyt tajuan: olen viime aikoina kuunnellut liian harvoin huilumusiikkia.
Sirokko,
sinäkin olet nimien pohtija, kauniiden nimien rakastaja. Savossa on yllättävän paljon rumia nimiä – kauniillakin paikoilla. Liekö mustan huumorin kukkaa vai mitä lie, vaikea sanoa.
Mutta Tarinaharju on minunkin mielestäni kaunis nimi: herättää kiehtovia assosiaatioita. –Tunnen erään graafikon jonka etunimi on Tarina.
Uuna,
niin, näistä haastekuvista ei aina tiedä, lähtevätkö vastaukset henkilökohtaisesta elämästä vai yleiseltä tasolta. Nyt oli mukana henkilöhistoriaa kaukaisesta nuoruudesta mutta ennen kaikkea yleistä mietintää, mitä viestejä voi sairaalasta saada: milloin surua, milloin paranemisen iloa.
Yritän laittaa viestiä, missä keinun, jos vain ehdin ja pääsen muuton jälkeen nettiin. Saaressa mokkula ei välttämättä toimi – mutta Kuopiossa voin käydä siirtämässä saalista blogiin. Niin toivon. Mutta yhteys ei katkea tauonkaan aikana!
Liisa,
Tarinaharjun äänimaisema yllätti minut yli neljänkymmenen vuoden tauon jälkeen. Moottoritien melu kantautui korviini – ja nuoruudessa muistelen paikan olleen rauhan tyyssija. Hiljainen, mäntyinen Tarinaharju.
Meillä on ollut samoja polkuja kuljettavana, huomaan.
Huilua soittava poika ja Tarinaharju ovat kertoneet moniaita viestejä.
Mistähän sairaala on saanut kiehtovan nimensä?
Sairaalan kuva on kyllä tehokas viesti. Tosin ei onneksi nyt sitten omasta sairastumisestasi.
Tarinan sairaala on saanut nimensä arvoisen patsaan. Onneksi tuollainen, eikä mikään moderni möykky.
Tarinan sairaalasta tuli kyllä heti mieleen ne erilaiset tarinat joita tuo laitos seiniensä sisällä pitää. Hyvin keksitty!
Näyttää vähän siltä kuin tuo soittaja nuuskisi jotain keppiä :D
Uskotko että olen ollut R. Utriaisella yötä, nukkunut hänen lukaalissaan nuorena tyttönä? Katajanokalla päin se 'palatsi' sijaitsi. -- Ei, ei siitä ollut kyse.. (Vaan poikakaverini oli hänellä vuokralaisena. Oli niin valtava kämppä että siitä jouti osa vuokralle)..
Viestisi vie ajatukset kauas lapsuuden päiviin. Oli Tarinaharjun sairaala ja Harjamäen sairaala. Salaperäisiä ja kiehtovia nimiä sen ajan lapselle. Keuhkotautiset ja hullut olivat yhtä pelottavia kuin mustalaiset ja ryssät. Kuiskaten heistä aikuiset puhuivat.
"Jos iltatuuli,
viestin viedä vois.
Taa maitten merten,
kauaksi pois...",
-tuli mieleeni. =)
Monia viestejä on kulkenut pojan ohitse niin pois sairaalasta kuin sinne sisäänkin.
Aina niitä hyviä viestejä kuitenkin eniten oottaa..
Kaanon,
Tarina: kaunis nimi istuu niin ihmiseen kuin sairaalaan. Oman elämänkin voi alkaa nähdä tarinana kun taakseen katselee. Vuosirenkaat puhuvat :).
Anskukka,
olisi hauskaa, jos huilu soisi kirkkaita sointuja ilmoille Tarinaharjun korkeuksista alas laaksoon. Kuinka monta ”soivaa” patsasta Suomesta löytyy?
Kutuharju,
tuotapa en Kutiksen elämänvaiheista tiennyt mutta uskon heti :). Oliko komia koti? Vai näitkö tuolloin lähinnä poikakaverisi silmät jne. :)
Simpukka,
niin, Siilinjärvi oli ennen tunnettu Harjamäen hulluista ja Tarinaharjun sairaalan keuhkotautipotilaista – nyt lähinnä Jyrki Kataisesta. Niin muuttuu maailma – ja Siilinjärvi.
Una,
huilupoika inspiroi sinut laulamaan. Musiikki hoivaa. Kiitos.
Harakka,
terveydeksi! Sitä toivomme aina ja jokaikiselle.
Hyvää juhannusta kaikille!
PS
Muutto on tehty, mutta vakikotia ei vielä ole löytynyt.
PS 2
Olen vailla nettiä vielä heinäkuun alkuun (nyt lainakoneella). Saaressa netti ei näy.
Mutta yritän silloin tällöin varata Kuopion kirjastosta nettiajan ja päästä lukemaan blogeja ja lykkimään jotain saaren taigasta, jos ei kalakukkoja niin haaveita.
Tuttu paikka, ei sairastamisen takia, mutta muuten. Vanha kasvihuonekin taitaa olla jäljellä. Olisihan mukavaa, jos sairaalatoiminnot isossa Tarinassa jatkuisivat. Pikku-Tarina taitaa olla matkailukäytössä. Tarinaharjuun tuli muistaakseni nuorisopsykiatrian osasto, kun Harjula ajettiin alas. Sairaala liittyy nuorena kehkotautiin kuolleen runoilija Jaakko Tikanojan elämäntarinaan. Runoilija Pekka Kejonen oli latautumassa "Humisevassa Harjussa". Ennen parantolat elivät jotakuinkin omavaraistaloudessa, mutta nyt Tarinan maat ovat golfkenttänä. Harjulassakin oli kukoistava puutarha, mutta en tiedä, onko enää.
a-kh,
kiitokset mielenkiintoisista tiedoista. Tarinan sairaala kätkee monta tarinaa ja elämänkohtaloa.
***
Tänään(kin) suositaan lähiruokaa: hyvä käytäntö omavaraistaloudesta on arvossa arvaamattomassa.
Lähetä kommentti