lauantai 18. syyskuuta 2010

hätä keinon keksii

Sisareni kertoo tyttärenpojastaan:

Nelivuotias istuu pitkän istunnon vessassa, ja kas, joskus käy niin, että kun pesueessa on paljon lapsia, saattaa vanhemmilta unohtua katraasta joku hetkeksi tai jopa kymmeneksi unohduksen tunneleihin kun lapset vilistävät silmissä ja välillä pois mielestä. Puuhaa on enemmän kuin aikaa: sinne tänne ravaamista jotta välttämättömimmät askareet  tulevat hoidetuiksi.

Kuopus ei osaa pyyhkiä itse. Hän kokee olevansa vessanpytyn vanki. Tarttis tehdä jottain. Kaikki on valmista, vain loppusilaus puuttuu.

Äkkiä vessasta kiirii huuto: www.pyyhkimään.fi!

Tiedosto:Pot de chambre 2.jpg

13 kommenttia:

Demetrius kirjoitti...

Netistä on apua monenlaiseen hätään.

arleena kirjoitti...

Naurua - niin totta meillä juuri tänä viikonloppuna. Olen vastannut pyyhkimällä jo kahteen kutsuun. Tosin kutsu kuului vain ytimekkäästi - pyyyyhkimääään.
Ja sitä kutsua on heti noudatettava.
Kerron huomenna meidän 4-vuotiaalle vieraallemme, että jossain on huudettu ihan nettiosoitteella.

Mk kirjoitti...

Hätä keinot keksii.
Pienessäkin päässä.

aimarii kirjoitti...

Nettiosoitteissa on usein niin tarttuva rytmi, että ne jää pienenkin päähän ja muistuvat mieleen näköjään myös hädän hetkellä.

Sirokko kirjoitti...

Netistä on apua moneen hätään. Nyt tässä minunkin harmaassa päivässäni raikuu melkoinen naurunhekotus vielä pitkään.

Anonyymi kirjoitti...

"Veeveeveepistepyyhkimäänpistefi" lapsen suusta on tätä tiki-aekoo. Lapset pannoo aekuiset naaramaa joskus ihan ileman mitää tolokun syytä. Ej tarvii ku pien silimän pilike tae jalan vipatus, ni aekueset jo pitelöö mahhoosa ihan kippurassa.
Myö ollaa vaemon kanssa läheltä suatu seurata ja nähty ja kuultukkii ku lapset on oppina käättämää luututtia tuosta vuan. Iänet ja kuvat vaehtaa kännykköö vaahilla.

Anonyymi kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Kaanon kirjoitti...

Nykylapset osaavat keksiä konstit moneen hätään.

Pellon pientareella kirjoitti...

Ei!? ;) Pitäiskö itkeä vai nauraa...

Kutuharju kirjoitti...

Hah haa, ei oo totta! Ehkä nykyaikuisen saa hereille vain nettiosoitteella ;D
Seuraava konsti: voisi ottaa kännykän mukaan vessaan (kaipa niillä kaikilla nassikoilla on jo kännyt lähes vaippaiästä asti...) ja pirauttaa äiteelle.. ;)

Lastu kirjoitti...

Demetrius,
pikkumies tietää, millä ilmaisulla viesti menee perille.

arleena,
jaettu ilo, moninkertainen ilo. Hauska sattuma että sinullakin on samanikäinen ”pyyhittävä” kuin sisarellani, tyttärensä perheessä.

Mk,
apu on yhtä lähellä kuin omintakeinen nettiosoite :).

aimarii,
niinpä: rytmin taikaa on lapsen oivalluksessa: veeveepistepyyhkimäänpistefi. Melkein kuin laulu.

Sirokko,
myös minua nauratti tosijuttu niin että pakkohan se oli täällä jakaa. Siksipä ajattelin perustaa blogiini uuden kategorian: lapsen suusta.

Sananjalka,
niin, eepä ollunna meijjän lapsuuvessa eikä nuoruuvessa nettiä eikä kännykkätä. PS Tyttö läks tännään Aastralijjaan, suattaapa olla että pittää opetella skypet. Mualima on mahollisuuksia täännä.

Hyvä kun sinulla ja vaemolla on uuvven sukukupoloven neuvonantajia ihan likellä. Kyllä ne ossoo vaekka mitä.


Kaanon,
lapset sopeutuvat hienosti siihen ympäristöön missä elävät: nykylapset nykyaikaan.

Pellon pientareella,
juu, ei, kyllä vaan, lapsen suussa pyörivät ihan uudenlaiset viestimet. Ja sanoma menee perille :)

Kutuharju,
loistoidea. Vessakännykkä! Sillä pirauttaa kaikkein tärkeimmät niin pienet kuin isot asiat ja oikein luomutasolta. Yks kakkaa, kaks kakkaa, muuta ei tarvitakkaa.

Pankin talkkari kirjoitti...

Hyvin keksitty.

Tuo pani etsimään esikoisen joskus kolme-neljävuotiaana lurittelemaa itsekeksimäänsä vee vee vee piste lastenohjelma piste fi - runoa. En millään enää muista enkä löydä - vaikka kaikki aina muka ylös laitan, niin tätä en sitten ole kirjoittanut.

Tämän ajan lapset on niin nokkelia ja jotenkin ajan hermolla - aikansa lapsia.
Aina hämmästyy ü

Ps. Linkissä meidän porukan sattuvia sanontoja.
Positiivareiden aamiaisessa tulee aina myös mukavia ü

Lastu kirjoitti...

Pankin talkkari,
oi kiitos, linkkivinkkisi saa suupielet kohti aamuaurinkoa ja pelkästä ajatuksesta. Olin töissä kolmessa eri kustantamossa työvuosinani. Eräässä toimitin Lasten suusta -kokoelman. Olen ikäni ihastellut lasten oivalluksia :)