Tämä on koala. Kannan sitä kaulassani. Se on oikeasti vihervä ja titaania. Minulla on titaanista hyvin vähäiset tiedot, mutta sain kuulla että titaani on erittäin väsymiskestävää. En tarkalleen tiedä, mitä väsymiskestävä tarkoittaa.
Entinen pomoni sanoi, että olen aivan koalan näköinen. Menin peilin eteen ja huomasin että hän puhuu totta. Luin koalasta sitten enemmän, kiinnostus heräsi.
Koala viettää noin 20 tuntia päivästä nukkumalla tai lepäämällä. Se etsii kotipuustaan sopivan oksan tai oksanhaaran, jossa se kykenee lepäämään mukavassa asennossa.
"No mutta koalahan on oikein mukava eläin", sanoin pomolleni ja hän katsoi minua merkitsevästi päin. Sitten jatkoimme töitämme kykyjemme mukaan.
Mustaa ja valkoista: Koru
14 kommenttia:
Olen lähtemättömästi yhtä titaanin kanssa: sitä on sekä leuassani että selässäni. Jos titaani on väsymätöntä, niin ehkä selkäni sen vuoksi tuntuu väsyvän meidän molempien puolesta. Lepääminen on tärkeää. Koala on oivaltanut elämästä oleellisen.
Ihana koala-koru! Ehkä sinussa on jotain sellasta mitä pomollasi ei ollut, siitä saattaa seurata moiset ilmeet yms. :)
Upea koru! Kunnon materiaalista tehtykin. Titaanistahan tehdään avaruusalukset ja sukellusveneetkin. Jos sinua uhkaa väsymys, niin ajattele koalaasi ja voimia löytyy!
Kivan näköinen koru ja kiehtova tarina siitä. Pomosi esimiestaidoissa olisi kyllä sanomisen varaa, mutta antoipa sinulle koalan :) Titaanista sait vielä kevyen ja lujan voimametallin itsellesi.
Koalakin on väsymiskestävä jos se kestää olla väsynyt 20 tuntia päivässä.
Koala on hellyttävän söpö niin koruna kuin elävänäkin. Kadehdittavat unenlahjat.
Titaani ja koala hyvä yhdistelmä.
Kukapa ei leppoisasti elämää eläisi koalan lailla, tosin nukkumiseen ei aivan 20 tuntia kannata tuhlata.
Täällähän on kiva sivu, lueksin blogeja ihan satunnaisesti. Jätän käynnistäni jäljen ja alan myös sinulle lukijaksi :)
Ihanan näköinen koalakoru!
Hesarissa on tänään pikkujuttu Hanna Kokosta. Reipas nainen tuo tyttäresi!
Olipas soma juttu...ja koala...
Ei ihan taida onnistua moinen nukkuminen, ainakaan oksanhaarassa...muuten hyvin leppoisanoloinen elukka.
Mulla on titaania paistinpannun pinnassa...
Syyspäiviä...somia...toivotellen.
(mun lapsen elokuva Rare Exports on voittanut palkintosuman Stigesin fantasiaelokuvafestareilla Espanjassa...)
Ina,
lastenlaulun mukaan uni paras lääke on, siitä nauttikaamme, nalleparan kuntohon, aamuksi jo saamme. Lepoa ja voimia sinulle ja selällesi, Titaani-Inalle, toivottaa Lastu.
savisuti,
leikimme joskus töissä kahvitunnilla mitä eläintä kukin muistuttaa -leikkiä ja kun minut koalaksi nimettiin, omin sen heti. Varsinkin kun opin tietämään sen elintavat.
aimarii,
tuon amulentin voimin toivon saavani peppipitkätossun asenteen, millä selättää tietyt sairaudet. Onpa hienoa kantaa kaulassa titaanikoalaa, kun saan kuulla, että samasta materiaalista tehdään avaruusaluksia ja sukennusveneitä. Alkaa sekä lennättää että sukelluttaa.
Ruska,
niin, ne pomot, ne pomot. Oikein kävin laskemaan kuinka monta pomoa minulla on ollut ja millaiseen järjestykseen ne pistäisin. Ehkä ylimpänä on (olisi hm...) semmoinen joka on intohimoinen asiansa osaaja ja kehittelijä, mutta jolla huumori leikkaa ja tärkeilemättömyys antaa vapaata tilaa toimia itsekunkin omin jaloin ja päin – sydämin. Eteenpäin mennään siten vailla turhia jarruja. Eläköön hyvä tahto, töissäkin!
Demetrius,
mitähän se koala neljän tunnin aikana minkä on hereillä, tekee. No ei ainakaan katso televisiota :). Muistelen kuulleeni, että koalan ruuansulaatusjärjestelmä uuvuttaa ja nukuttaa ja siksi sen on levättävä lepäämisen jälkeenkin...
Simpukka,
söpöläinen se on. Juuri nyt koalani on tässä vierelläni: katselee nappisilmillään, odottaa, milloin pääsee hyppäämään kaulaani.
arleena,
vahva, luja, pehmoinen, leppoisa ja söpö – sitä kaikkea koala on. Niillä on samat unenlahjat kuin vastasyntyneellä ihmislapsella.
PS
Moni lapsi ja nuori nukkuu liian vähän – taitaa sama vika olla vanhemmillakin ihmisillä. Olisi varmaan syytä kasvattaa unitunteja jos ei koalan määriin, niin sinne päin.
oman onnen seppä,
mukava saada uusi lukija. Lämmin tervetulotoivotus! Blogini päivittyy vähän epäsäännöllisesti: välillä olen saaressa netittömyydessä, toisinaan muissa puuhissa, mutta ei tämä portti helpolla sulkeudu, niin kivaa bloggaaminen on. Ja blogien lukeminen. Kiitos kaikille – myös kärsivällisyydestä.
Tansku,
kiitos. Sain sen tyttäreltäni, Australian tuliaisena.
anonyymi,
kiitos. Olen iloinen, että Hannan luvalla saan tuoda Australian kuvaterveisiä välillä blogiinikin. Yhteisyys on suuri ilo. Ja luonto. Sen arvon tajuaa päivä päivältä yhä syvemmin.
Kun etsimme Savon kotia, muistimme hiilijalanjäljen. Koti bussipysäkin vierestä oli eräs tavoitteemme. Julkiset kulkuneuvot alkavat olla yhä lähempänä sydäntäni. Käytän niitä aiempaa useammin. Linja-auto. Juna. Polkupyörä. Soutuvene (ai niin, se nyt ei ole julkinen): mieluummin silti soudan saareen kuin pöräytän bensaperämoottorin käyntiin.
PS -Meille ei tule Hesaria, mutta menemme kohta kirjastoon lukemaan mitä Hannasta lehti kertoo. Olimme, mies ja minä, nimittäin taas pari päivää saaressa netittömyydessä. Syksyinen saari paljastaa heinikosta koivuntaimet: ne ovat voimissaan ja kasvavat!
TuulisMumma,
ei taitaisi minultakaan luonnistua oksanukkuminen koalan malliin, vaikka käynkin tasapainojumpassa;)
Titaaninen paistinpannu antaa takuulla hyvät paistokset, maistuvat ja voimaannuttavat.
Onneksi olkoon lapsesi elokuvamenetyksestä! Huikeaa! Ihastuttavaa! Tähän täytyy tutustua lisää. Onneksi on netti ja tiedon lähteille pääsee kotoa käsin. Tunteekohan lapsenlapsi, 13 v., kyseisen fantasiaelokuvan.
Kaunis koru on sulla ja koala onkin varmaan aika viisas eläin, se osaa nauttia siittä!
Harakka,
kiitos! Korut ovat arvokkaita. Niihin kätkeytyy paljon vertauskuvallisuutta. Ovat ilon, kauneuden ja voiman lähteitä. Koala opettaa kiiruhtamaan hitaasti ja nauttimaan niin levosta kuin valveillaolon hetkistäkin.
Lähetä kommentti