Kaunis ja nostalginen talvikuva. Olisinpa nyt tuolla reessä. Muistuivat lapsuuden varhaisimmat vuodet mieleen, sain istua jonkun kerran vällyjen alla kirkkoreessä ja tierat lensivät hevosen kavioista lumisilla teillä.
Kyllä lyhtykin on kuvassa, opastaa valollaan hyvin rekiretkeltä palaavia.
Tuohon kuvaan voisin astua sisään. Puoleensavetävä tunnelma, puhdasta lunta, koira ja hevonen! Lyhtyä ei heti huomaa, mutta siinähän se seinällä kutsuvasti valaisee tietä kotiin.
Nohna, koiran haukahdus, hevosen hirnahdus, lumen narskahdus - ja hiljainen lyhty tallin seinällä osoittamassa tietä perille.
Jarno, Lyhty olisikin kiva hevosen nimi. Tähti-hevosen muistan kyllä: luokkatoverini kotona maalaistalossa senniminen oli.
arleena, miten hyvin kuvasit lapsuutesi rekimuiston. Pääsin tunnelmaan mukaan:). Minulle tiera-sana oli tuntematon. Nyt tiedän mitä tiera on. Kiitos.
Obeesia, mukavaa, lähdit rekiretkelle sinäkin. Lumen kosketus on pehmeä.
Demetrius, Musti seistä nökötti hiirenhiljaa ja katsoi tarkkaavaisesti, tuleeko heppa pihalle ensinkään.
Ina, Konttilassa on vanhan ajan tunnelmaa. Ei mene kuin sekunti tai kaksi kun on siirtynyt ajassa taaksepäin - kuulee kuinka lumi puhuu ja taivas ottaa vastaan hämärtyvän illan ja laskee kuunvalon vapaaksi. Pikkulyhty vähän avittaa :).
kaanon, nostalgia on nosteeksi. Hyvät muistot on hyvä uudestaan ja uudestaan nostaa mieleen. Ja aina yhtä hyvältä tuntuu. On vällyn alla lämmin, kun lunta tuiskuttaa :).
Noora, niin, minäkin ilahduin kun lyhtysen kuvatiedostoistani bongasin. Sain laittaa koko talven ihmemaan kyytipojaksi mukaan :).
pappilan mummo, niin, oi kun se lyhty olisikin ollut kynttilälyhty. Tunnelma olisi ollut täydellinen.
tanssiva harmaa pantteri, hauskaa olla yhteisellä lyhdyn löytöretkellä :)
Tämä oli kuin semmoinen piilokuva. Ensin eksyin kuvan tunnelmiin ja muihin yksityiskohtiin, sitten muistin, että lyhtyhän se homman nimi olikin. Itse asiassa mukavaa tällainen kuvan katsominen, jossa saa tehdä vähän töitä :) Ilta pimenee, menenkin tästä sytyttämään lyhdyn ja muutaman kynttilän. Lyhtyjen tuiketta sinullekin!
Ruska, no niinpä onkin piilokuva: missä lyhty luuraa, missä. Itsekin kahtoo tihrustelin, löytyisikö kuvieni joukosta lyhtyä ja kun sen huomasin, niin ei nokka kauan tuhissut kun piti laittaa blogiin näkösälle. Aattelin että samalla tulee silmäjumppaa kun pupillit vaeltavat pitkin mantuja. Silmäjumppa on kuulema terveellistä. (Heurekassa on laite joka piirtää viivaa ja kertoo missä katse viivähtää kun kuvaa katselee.)
Ilta on tullut. Talvi on kaunis. Tähdet syttyvät taivaalle. Lumi hehkuu ja arvaas: näen kuinka järvi jäätyy:).
Marjattah, hevonen, niin, kaupungissakin se oli ennen vanhaan tuttu näky. Muistan hyvin hevosen kulkusen kilinän kun se kopsutti rännikatua (Sepänkatua) pitkin Snellmaninkoulun vieritse kohti rantaa.
Pieni lintu, kiitos. Kuva on vasta viikon vanha :), mutta aihe on iätön. Onneksi meillä on paikkoja joita suojellaan ja missä aika pysähtyy. Puijon Konttilassa on eräs keidas. Siellä kello raksuttaa mennyttä aikaa.
kiirepakolainen, tallilyhty juuri. Ja kun tuonne perinne- ja luontokeskukseen illan lähestyvässä hämärässä sauvakävellen saavuimme, lyhtyyn syttyi valo ja kuvan otin, koska etiäinen sanoi, että sillä on varmaan käyttöä. Ilo on jaettavaksi "keksitty".
No jo löytyi lyhty kun pikkuisen pinnisti ja vähän syynäsi! Ensin mietin että onko lumilyhty, vai joku yllätys, mutta siinähän se seinällä. Hyvä kuva-arvoitus ;) Uskomattoman idyllinen kuva, huoh, kunpa pääsisi taas tuohon aikaan, jonka hämärästi muistan (kun vaarilla oli vielä heppa).
Kuvassa on niin paljon nostalgiaa, että aivan herkistyy. Hetkessä tulee mieleen oman kodin hepat ja koirat ja lumen narinat jalkojen alla. Toki lyhtykin löytyy.
21 kommenttia:
Pikkuinen lyhty ja paljon toimintaa.
En heti nähnyt, että siellä tosiaan on lyhty. Arvelin, että onko se hevoisen nimi.
Kaunis ja nostalginen talvikuva. Olisinpa nyt tuolla reessä. Muistuivat lapsuuden varhaisimmat vuodet mieleen, sain istua jonkun kerran vällyjen alla kirkkoreessä ja tierat lensivät hevosen kavioista lumisilla teillä.
Kyllä lyhtykin on kuvassa, opastaa valollaan hyvin rekiretkeltä palaavia.
On tunnelmaa tässä kuvassa.
Talven ihmemaa tunnelmaa täynnä. Musti vaan katselee sen näköisenä että olisi mieluusti lähtenyt mukaan.
Tuohon kuvaan voisin astua sisään. Puoleensavetävä tunnelma, puhdasta lunta, koira ja hevonen! Lyhtyä ei heti huomaa, mutta siinähän se seinällä kutsuvasti valaisee tietä kotiin.
Ihana.
Tästä tulee niiin lapsuus mieleen, että.. Joulukirkkoon, vällyt ympärillä reessä ja aiasakellojen kilinä. Nyt pukkaa nostalgiaa pintaan.
Tässä pitikin vähän tutkiskella,että missä se lyhty oikein on.Ihanan talvinen kuva!
sähkölyhty löytyi, muuten olikin voinut olla kuva ajasta paljon kauempaa
Onhan siellä lyhtykin! Hieno talvinen kuva.
Nohna,
koiran haukahdus, hevosen hirnahdus, lumen narskahdus - ja hiljainen lyhty tallin seinällä osoittamassa tietä perille.
Jarno,
Lyhty olisikin kiva hevosen nimi. Tähti-hevosen muistan kyllä: luokkatoverini kotona maalaistalossa senniminen oli.
arleena,
miten hyvin kuvasit lapsuutesi rekimuiston. Pääsin tunnelmaan mukaan:). Minulle tiera-sana oli tuntematon. Nyt tiedän mitä tiera on. Kiitos.
Obeesia,
mukavaa, lähdit rekiretkelle sinäkin. Lumen kosketus on pehmeä.
Demetrius,
Musti seistä nökötti hiirenhiljaa ja katsoi tarkkaavaisesti, tuleeko heppa pihalle ensinkään.
Ina,
Konttilassa on vanhan ajan tunnelmaa. Ei mene kuin sekunti tai kaksi kun on siirtynyt ajassa taaksepäin - kuulee kuinka lumi puhuu ja taivas ottaa vastaan hämärtyvän illan ja laskee kuunvalon vapaaksi. Pikkulyhty vähän avittaa :).
kaanon,
nostalgia on nosteeksi. Hyvät muistot on hyvä uudestaan ja uudestaan nostaa mieleen. Ja aina yhtä hyvältä tuntuu. On vällyn alla lämmin, kun lunta tuiskuttaa :).
Noora,
niin, minäkin ilahduin kun lyhtysen kuvatiedostoistani bongasin. Sain laittaa koko talven ihmemaan kyytipojaksi mukaan :).
pappilan mummo,
niin, oi kun se lyhty olisikin ollut kynttilälyhty. Tunnelma olisi ollut täydellinen.
tanssiva harmaa pantteri,
hauskaa olla yhteisellä lyhdyn löytöretkellä :)
Tämä oli kuin semmoinen piilokuva. Ensin eksyin kuvan tunnelmiin ja muihin yksityiskohtiin, sitten muistin, että lyhtyhän se homman nimi olikin. Itse asiassa mukavaa tällainen kuvan katsominen, jossa saa tehdä vähän töitä :)
Ilta pimenee, menenkin tästä sytyttämään lyhdyn ja muutaman kynttilän. Lyhtyjen tuiketta sinullekin!
Viehättävästi vie kuvasi aikaan entiseen, jolloin valokuvat olivat mustavalkoisia, ja hevonen kärryineen oli tavallinen näky maalla ja kaupungissa.
Tosi ihana kuva - vanhaa aikaa!
Tallilyhtykö se siinä ovenpielessä kulmottaa. Kuvasi on todella kaunis, nostalginen!
Ruska,
no niinpä onkin piilokuva: missä lyhty luuraa, missä. Itsekin kahtoo tihrustelin, löytyisikö kuvieni joukosta lyhtyä ja kun sen huomasin, niin ei nokka kauan tuhissut kun piti laittaa blogiin näkösälle. Aattelin että samalla tulee silmäjumppaa kun pupillit vaeltavat pitkin mantuja. Silmäjumppa on kuulema terveellistä. (Heurekassa on laite joka piirtää viivaa ja kertoo missä katse viivähtää kun kuvaa katselee.)
Ilta on tullut. Talvi on kaunis. Tähdet syttyvät taivaalle. Lumi hehkuu ja arvaas: näen kuinka järvi jäätyy:).
Marjattah,
hevonen, niin, kaupungissakin se oli ennen vanhaan tuttu näky. Muistan hyvin hevosen kulkusen kilinän kun se kopsutti rännikatua (Sepänkatua) pitkin Snellmaninkoulun vieritse kohti rantaa.
Pieni lintu,
kiitos. Kuva on vasta viikon vanha :), mutta aihe on iätön. Onneksi meillä on paikkoja joita suojellaan ja missä aika pysähtyy. Puijon Konttilassa on eräs keidas. Siellä kello raksuttaa mennyttä aikaa.
kiirepakolainen,
tallilyhty juuri. Ja kun tuonne perinne- ja luontokeskukseen illan lähestyvässä hämärässä sauvakävellen saavuimme, lyhtyyn syttyi valo ja kuvan otin, koska etiäinen sanoi, että sillä on varmaan käyttöä. Ilo on jaettavaksi "keksitty".
No jo löytyi lyhty kun pikkuisen pinnisti ja vähän syynäsi! Ensin mietin että onko lumilyhty, vai joku yllätys, mutta siinähän se seinällä. Hyvä kuva-arvoitus ;)
Uskomattoman idyllinen kuva, huoh, kunpa pääsisi taas tuohon aikaan, jonka hämärästi muistan (kun vaarilla oli vielä heppa).
Kuvassa on niin paljon nostalgiaa, että aivan herkistyy. Hetkessä tulee mieleen oman kodin hepat ja koirat ja lumen narinat jalkojen alla.
Toki lyhtykin löytyy.
Kutuharju,
siellä se lyhty olla nöpöttää, valohoitovirkoo tohkeissaan hoeteloo.
Kun mielen pohjalla on kuvan kaltainen muisto, se herää henkiin. Kuvissa on voimaa :).
Mikähän mahtoi olla vaarisi hepan nimi, muistatko?
aimarii,
tervetuloa muistojen matkalle. Muistot ovat elämäksi eteenkin päin. Taas kaikki kauniit muistot, mun tulee mieleeni...
Isäni harrasti sivutoimisena jossain vaiheessa maanviljelystä. Tallissa oli hevonen ja navetassa kaksi lehmää, Ebba ja Emma. Ja kanoja kanalassa.
Kuvaa kun katsoo niin haluaa maalle ...
Lea,
kiitos. Niin käy minulle myös. Kaipuu herää. Onko ihmisen geenistössä ikiaikojen maaseutumaisema :).
Lähetä kommentti