tiistai 9. marraskuuta 2010

marraskuinen hetki

Mies  joutuu neljäkymmentä työvuottansa kärvistelemään Helsingissä, missä ei viihdy minuuttiakaan. Pellon ja metsän kaipuu ei hellitä. Kun eläkevuodet marraskuussa koittavat, mies karistaa pääkaupungin pölyt hartioiltaan ja kämmenistään ja ostaa ensitöikseen palan maata jota ei valmisteta enää ja  käytetyn traktorin. Saapa kaupan päälle laidallisen peräkärryn, pitkästä lautatavarasta kyhätyn.

Voi sitä onnen määrää kun ensiajolle lähtee. Tai ensiajolle ja ensiajolle; onhan hän nuorna poikana isänsä peltoja kyntänyt. Vaimo, joka jo ammoin - ja nyt - on luvannut myötä- ja vastamäet yhdessä kulkea, on valmis ikuistamaan ikuistamisen arvoisen.  Nyt on luvassa se hetki. Kamera nousee silmiin, moottorinsurina korviin, etusormi koukkuun. Klik.


PS Mies laskeutui traktorinpukilta, lähti suunnittelemaan turvakaaren rakentamista. Ja sitä miten Valmetin, vuosimallia 1960, saa marraskuisesta maasta ylös.

Kyllä tämä tästä. Eteenpäin! Marraskuun jälkeen tulee joulukuu.


 Pakinaperjantai: marraskuu

19 kommenttia:

Ina kirjoitti...

Ihan totta:kyllä se siitä ;) Ahkeruus kovankin onnen voittaa. Mutta onpa söpö traktori! Nekin kun tahtovat nykyään olla sellaisia talon kokoisia.

arleena kirjoitti...

On Valmetin eturattaat aika syvään uponneet, mutta vänkäämällä ne nousevat ylös kovemmalle maaperälle.
Niin tuttua minulle, monta kertaa vedettiin traktoria ojasta (toisella traktorilla) tai vängettiin lankkujen avulla.

Maan kaipuu on vahva, sitä pitää koskettaa, sen pintaan on ihana upottaa kädet. Vaikka kohta on joulukuu ja lumi peittää kaiken

Lastu kirjoitti...

Ina,
traktorin nimi on Petteri Punakuono. Sillä on nokassaan Suomen lippu. Tämä on erään miehen unelma. Vihdoinkin hän saa pörryytellä sillä päivät pitkät kun virkatyö ei enää vie leijonanosaa päivistä. Kovinhan se on vanha ja välillä väsynyt (se traktori) mutta niin kauan kuin kulkee niin kulkee :).

arleena,
ahaa, heureka, se onkin vänkäämistä, nyt ymmärrän tuon sanan. Ja vänkäämällä irtoaa :). Sopii kun mutaan uponnut traktori nostetaan kylätielle, sopii kun lapsi haluaa kassan luona suun makeaksi, sopii vaikka mihin. Ei muuta kuin vänkäämään!

Kuvasta kadonnut ja traktoreihin hurahtanut mies mietti, pitäisikö hankkia toinen traktori, yhtä vanha. Ne nostaisivat sitten toinen toisiaan milloin mistäkin. Mutta kuunteli sitten kun hänen vaimonsa toppuutteli.

Mies joka on maalla saanut kasvunsa alun, kaipaa sinne aina. Ainakin tämä mies. Ongelmat eivät ole hänelle ylivoimaisia vaan haasteita joihin vastataan.

Anonyymi kirjoitti...

Molempiin takarenkaisiin pittää ketjuila laettoo ropsi poekittaen kiinni ja sitten nousoo raktorj ylös vaekka minkälaesesta suosta. Jos ej yhellä kertoo nii suapha sitä vaehtoo ropsin paekkoo ja pyöräyttee uuvellee.

Ruska kirjoitti...

Siinäpä sitä onkin mukavaa traktoripuuhaa eläkepäiviksi. Kun nyt ei päntiöinään joutuisi kulkupeliä kuopista nostamaan. Ite en ymmärrä trktorien päälle, mutta taidampa hyvinkin ymmärtää tuon innostuksen =)

Anonyymi kirjoitti...

Kun haaveensa saavuttaa, ei ole väliä, vaikka joskus joutuisi hätäkonsteja keksimään. Siitähän homman arvo vain nousee.
Hieno juttu!

Lastu kirjoitti...

Sananjalaka,
no tuopa onnii kelepo neuvvo: ropsillahan luulis raktorin nousevan ylös onpa sitten jumissa ku jumissa. Raktorin pyörät ov vua kuluneet niin silleeks ettei pitova oo yhtää. Jos ne sukset oes ja latu aakeis, ni vaahtia piisais vua ku ei se mikkää järvinen oo, ei ies amfibioratkor, ni männöö välillä omille teilleen, koluaa ojan pohjattii. Siks just emäntä sano raktorin kimpussa pörreevälle, jotta nyt et ajele ennen ku turvakuar on suojanas.

Ruska,
no nytpä toppasit minulle sanojen rakastajalle uuden sanan: 'päntiönään'. Jopa oli ihan pakko guuglettaa ja nyt sen tiedän :). Oppia ikä kaikki. Aion viljellä sitä oikein olan ja ratkorin takaa. Että päntiönään, hih.

Intohimot on hirmu tärkeitä. Oikeaa elämän mahlaa.

Leijonainen,
totta. Liian helppo haaste lässähtäisi unohduksen suohon, mutta kun traktori uppoaa, se uppoaa myös luovuuskeskukseen ja ruokkii kekseliäisyyttä. Hyvät neuvot löytyvät kuten nyt täällä. Ropsia, lankkua, vänkäämistä, pöntiönään:)

Mk kirjoitti...

Joskus unelmille tuppaa käymään juuri noin.
Ehkä niiden kuuluukin juurtua tuolla lailla kunnolla ensi alkuun, ehkä niiden huikaisevan kirkkaaseen pintaan tuommoinen kurakylpy antaakin sen viimeisen, parhaan silauksen.

Taina kirjoitti...

Näin se on,että maaseudulle se on kaipuu,ihmisillä,siellä saa tehdä omaan tahtiin,ei olla kello kourassa vahtimassa.:D,kivan näköinen traktori,meillä on 76-vuosimallia oleva traktori,sillä isäntä vaan ajelee,linkoaa tiet talvella..♥,hups kun on eturenkaat menneet syvvään,noo mutta kyllä se sieltä nousee,kun laittaa puita ketjulla kiinni renkaaseen..

Lastu kirjoitti...

Mk,
hih, siinäpä se, unelmien äkkipyssäys - ja samalla sisupussihaaste: periksi ei anneta!! Unelma nostetaan taas ylös ja liikkeelle päästään jahka keinot keksitään. Tuleen eikä saveen kannata jäädä makaamaan.

Mudassa rypenyt ja sillä naamanasa pessyt traktori on jotain muuta - parempaa - kuin dollarihymy huoltamon automaattipesulinjan suihkutuksessa. Tällä traktorilla on ihan oma luonteensa, kuten sen isännälläkin. Semmoista luomumeininkiä.

Tansku,
teidän traktorinne on 16 vuotta nuorempi kuin tämän isännän. Paljon pirteitä elinvuosia ja tarmonpuuskia toivotan - varsinkin silloin kun lunta tupruttaa ja tiet sillä linkoaa. Miksi muuten ennen vanhaan koneet tuntuivat kestävän niin pitkään. Vai kaunistelenko / kauhistelenko vain, kun itse en osaa korjata mitään, päivitellä sitäkin enemmän.

Puiden sitominen ketjuilla renkaisiin kuulostaa hyvältä niksiltä. Kiitos!

Demetrius kirjoitti...

Neljäkymmentä vuotta on kovin monta tuskaista minuuttia, kun siitä selviää on traktorin hiissaaminen ylös allikostakin varmasti silkaa nautintoa =)

Lastu kirjoitti...

Demetrius,
sanotpa asian just jetsulleen. Aina sitä yhden traktorin suosta kippasee maaseudulla kun muistaa mitä oli tämän isännän mielestä keinoelämä Helsingissä. Hii-op, kyllä nousee nyt vaikka olis kuinka vanha ja väsynyt :)

Heikki Lappalainen kirjoitti...

Traktorit ne pitävät edelleenkin tämän maan tärkeää perustaa käynnissä. Ja miehet pysyvät terveinä kun saavat puuhailla. toinen traktori nostaa ensimmäisen ojasta.
Ikuinen maallekaipuu on meilläkin täällä Hesan Pihlajistossa; maalla, mökillä pysyy luonnostaan virkeämpänä kun on mukavaa puuhailtavaa. Veden ja puiden hommaamisessa tai ihan vain kuistille menemisessä mieli virkistyy.
Korjattavat käyttöesineet ja ojaan menneet traktorit pitävät miehen pois pahanteosta ainakin hetken aikaa.

Heikki Lappalainen kirjoitti...

Traktorit ne pitävät edelleenkin tämän maan tärkeää perustaa käynnissä. Ja miehet pysyvät terveinä kun saavat puuhailla. toinen traktori nostaa ensimmäisen ojasta.
Ikuinen maallekaipuu on meilläkin täällä Hesan Pihlajistossa; maalla, mökillä pysyy luonnostaan virkeämpänä kun on mukavaa puuhailtavaa. Veden ja puiden hommaamisessa tai ihan vain kuistille menemisessä mieli virkistyy.
Korjattavat käyttöesineet ja ojaan menneet traktorit pitävät miehen pois pahanteosta ainakin hetken aikaa.

Heikki Lappalainen kirjoitti...

Traktorit ne pitävät edelleenkin tämän maan tärkeää perustaa käynnissä. Ja miehet pysyvät terveinä kun saavat puuhailla. toinen traktori nostaa ensimmäisen ojasta.
Ikuinen maallekaipuu on meilläkin täällä Hesan Pihlajistossa; maalla, mökillä pysyy luonnostaan virkeämpänä kun on mukavaa puuhailtavaa. Veden ja puiden hommaamisessa tai ihan vain kuistille menemisessä mieli virkistyy.
Korjattavat käyttöesineet ja ojaan menneet traktorit pitävät miehen pois pahanteosta ainakin hetken aikaa.

Heikki Lappalainen kirjoitti...

Traktorit ne pitävät edelleenkin tämän maan tärkeää perustaa käynnissä. Ja miehet pysyvät terveinä kun saavat puuhailla. toinen traktori nostaa ensimmäisen ojasta.
Ikuinen maallekaipuu on meilläkin täällä Hesan Pihlajistossa; maalla, mökillä pysyy luonnostaan virkeämpänä kun on mukavaa puuhailtavaa. Veden ja puiden hommaamisessa tai ihan vain kuistille menemisessä mieli virkistyy.
Korjattavat käyttöesineet ja ojaan menneet traktorit pitävät miehen pois pahanteosta ainakin hetken aikaa.

Lastu kirjoitti...

Heikki,
totta, traktori vastaa monelle miehelle entisajan hevosta, Pollea, josta Tapio Rautavaara niin hellyttävästi laulaa.

Ja jos traktori "vikuroi" ja pehmeään maahan uppoaa, isäntä ottaa sen haasteena eikä hellitä ennen kuin sen on saanut nostetuksi ylös - usein toisen traktorin voimalla.

Maallekaipuu on vahva. Maalla on tilaa hengittää vapaasti. Elää ja antaa toistenkin elää.

Torsti kirjoitti...

Toivottavasti saitte traktorin taas liikkeelle. Onhan aina noita hinauspalveluita jotka sitten voivat tulla apuun. Itse emme ole joutuneet sellaista ikinä vielä täällä Lappeenrannassa soittamaan hätiin kuitenkaan. Meillä myös traktori oli vähällä jäädä jumiin viime syksynä, eli lähellä käytiin.

Sara kirjoitti...

Aika syvällä näytti olevan tuo traktori. Miten se saatiin tuolta lopulta ylös, pitikö soittaa hinaus vai riittikö traktorin omat voimat? Meidän tutulla myös on traktori, joka välillä on käynyt ojan kautta. Saatu se kuitenkin toisen traktorin avulla ylös.