torstai 16. joulukuuta 2010

aloittamista vaille valamis



Makoilen sohvalla ja kyselen, mitä on tullut luvatuksi ja mitä tehdyksi kun nyt on aikaa.

Kovin olen mainostanut kalastustaitojani, kalakukon leipomistani, terveysliikuntaa, kirjoituskurssia ja kuinkas onkaan  käynyt.

Viime kesänä kalasaalista verotti se, että naapurimiehen  hukkunut ruumis oli teillä tietymättömillä, kalavesillä parhailla, kuukauden päivät. Ei tehnyt mieli uiskennella eikä uistella. Tämä on perin itsekkäästi omalta kannalta asia, murhe, nähtynä. Surin kyllä hukkuneen kesken katkennutta elämää ja  hukkuneen omaisia, mutta niin vain on, että ihminen on ihminen, itseään lähinnä aina, ja se tekee elämästä hyvän ja vähemmän hyvän. Luuppinäköisen.

Kalakukon tarpeet puuttuvat siis. On pakkomielle tunkea kukon sisuksiin omin voimin ja taidoin pyydetyt ahvenet. Mitäs teen? Yritän pilkkiä, mutta en osaa. Ilmoittaudun pilkkiseuraan, mutta kuulen, ettei siellä niinkään pilkitä vaan kokoonnutaan kerta kerran jälkeen syömään, laulamaan ja juttelemaan  mukavia. Ei kukaan pilkkimästä estä, muttei se ole pilkkikerhon tärkein tavoite. Pääasia on saada avustusta ja siksi teoria on yhtä kuin hienosti laaditut kerhosäännöt, mutta käytäntö on asia erikseen.

Itse on siis opittava kalastuksen kujeet. Demetriukselta onneksi sain muutaman hyvän vinkin. Ja eilen kävi visiitillä entinen naapuri aikojen takaa, ja hän opasti: "Elä nyt hyvä immeinen nyvi sitä pilikkiä kaeken aekoo ylös alas, eihän tuommosessa temmellyksessä kala kerkii napata kiinni ensinkään. Anna tok' kalalle aekoo tuumata, ottaako vae jättääkö."  Kuivaharjoittelimme olohuoneessa oikealla pilkillä ja keinokärpäsen toukilla.  Ensin syötti matolle, sitten kakskymmentä senttiä ylös. Kaekessa raohassa. Olj kivvoo.

Olen yrittänyt opetella myös hauen fileoimista, niin, olen yrittänyt opetella hauen fileoimista… Eikös rivien välissäkin tule olla tyhjää, jotta lukija saa mielikuvitella mitä lystää.

No, armahdan ja kerron: olen harjoitellut teoriassa hauen fileoimista ja ilmoittautunut hauen fileoimiskurssille. Kotoa on syytä lähteä pois käytännön harjoituksiin, sillä elämäni valittu ei kestä nähdä, että lihaa menee fileoidessa hukkaan. Kun tuon opetuskeittiöstä  valmiit haukifileet hälle, paistamme ne ja nautimme. Niin, tämä on vielä teoriaa (kurssi on helmikuussa),  mutta tämä ei:

Ruisleivän tekaisin. Ihan ite. Siitä tuli kivikova. En uskalla syödä, etteivät hampaat katkea. Tulee mieleen kouluhammaslääkäri Tulikoura mutta säästän itseäni enkä käy niitä käyntejä tässä kuvailemaan. Silloin jos milloin teki mieli häipyä olemattomiin, mutta niin vain punainen pahvilappu kädessäni marssin kiltisti kauhu sydämessäni  eteenpäin Tulliportinkadulla kohti tuomiota, Tulikouran jalalla poljettavaa poraa.

Ruisleipäkurssille  ilmoittauduin juuri  ja ruisleipäopettaja ottaa minut mielihyvin keväällä vastaan. Neuvoo ja opastaa. Ei jää minkään valtakunnan mahdollisuutta epäonnistumiseen. On tämä kiva kaupunki. Kannatti muuttaa.

Syksyinen terveysliikunta meni hyvin niin kauan kuin ASHI eli Aamun Sarastaessa Hoida Itseäsi -kurssia kesti. Se oli tarkoitettu hyvin kuluneille ihmisille. Niin kuin minulle. Opettaja oli koko ajan kimpussani, asetteli jalkojani suoraan ja käsiäni  vinkuraan, puhui  myös häntäluusta, joka laskeutuu maata kohti, ja minäpolo  olin koko omituisen eläinkunnan jäänteen unohtanut. Löytyihän se kun oikein tein töitä, keskityin. Häntäluu alas, oikea käsi ylös, vasen jalka eteen…

Seniorin kuntokurssi, joka pidettiin kuntosalilla, on myös ohi. Sitä pitäisi jatkaa omin neuvoin kaksi kertaa viikossa. Nyt juuri oli tarkoitus mennä salille, mutta muistin, etten ole vielä osallistunut Pakinaperjaintahin, joten ei sovi livahdella tältä velvollisuudelta kun näin innostava aihekin on. Hyvä kun muistin! Onneksi en mennyt kuntosalille. Sali on tosin auki kello 21 asti: venyttäisinkö pakinaa etten ehdi enää vai ilmoittautuisinko selkokielikurssille. Ulkona on pimeää ja kylmä, mutta on minulla huopatöppöset lämpimät. 

Ilman kirjoituskurssia en osaa elää. Ei sanojen leipomisesta valmista tule, mutta lystikseni niitä letitän ja pyörittelen. Syksyllä olen lähettänyt materiaalia eräälle opettajalle - on nääs yhdenlainen etäkurssi menossa taas - mutta vastauksena on hiljaisuus. Kuukausi sitten tuli viesti: annan palautetta hyvin pian. En tiedä, millainen aika kirjoituskurssin opettajalla on 'hyvin pian'. Ei tämä hiljaisuus minua haittaa. Sitä vaan ihmettelen, että suku meni hiljaiseksi kun kerroin, että ilmoittauduin jälleen yhden sortin kurssille:

Aiheesta näytelmäksi -draaman kirjoituskurssi:
 Kiinnostaako käsikirjoituksen tai näytelmän kirjoittaminen? Miltä näyttäisi oman sukusi tarina näytelmänä? -Opettajana on Miko Kivinen. 

Miksi ihmeessä siskot vaikenevat? Minulle, pikkusiskolle, tulee pitkäksi venyneen hiljaisuuden aikana myötätuntoinen olo. -Kirjoitan vain vainajista, ehätän täsmentämään itsellenikin yllätykseksi. He huokaisevat kuin olisivat päässeet pitkältä matkalta kotiin.  -Semmoista on Kuopiossa kun alamäessä pääsen vauhtiin.  Nousen sohvalta. Teoria kalpenee. Kurssilainen lämpenee.

Immeinen - kyllä ehkä kai iliman muuta - onnistuu ku muistaa vuan tehhä matkoo minne tahhaan etupiässä takapiässä alamäeissä ylämäeissä.

Pakinaperjantai: Alamäki

18 kommenttia:

Ellinoora kirjoitti...

herrahyvästsiunakkoo, sanoisi Pissismummon Ikimuori - tuo kurssituksen määrähän ylittää jo seniorikansalaisen harrastajaennätyksen! Kerkiääkö tuo henkee vettää välliin kurssilta toiseen juostessaan..

Demetrius kirjoitti...

Ihmettelinkin aiemmin että miksi ne on perustaneet pilkkikerhon jos eivät tahdo pilkkiä mutta nythän se selvisi: sille saa avustuksia paremmin kuin syömäkerholle. Viksuja ovat =)

hanne virtauksesta kirjoitti...

Moneen olet ehtinyt, mahtanut, ajatellut..
Joulun odotusrauhaa sinulle!

arleena kirjoitti...

Minäkin olen ajatellut monenlaista kurssia. Nyt on käyty sanataiteen kurssi ja helmikuulla jatketaan proosan kurssilla.
Ja kuten sinä monta muuta olen tuumannut ja aikonut.

Kerrassaan mukava alamäki, mutta sieltähän noustaan vain ylöspäin. Jos pohjaan on jo ehditty.

Mukavia kursseja toivottelen. Ruisleipä ei varmaankaan ole se helpoin leipä aloittaa.

Mk kirjoitti...

Eipä tuommoista kurssitahtia ja -matkaa ylämäkeen kykenisikään.
Huh, hengästytti jo lukiessa.
Vaan eipä nuo hullumpia taitoja olisi mitkään.

mm kirjoitti...

Nyt täytyy suositella, jos et vielä itse ole löytänyt... Ostin kirjan "100 haukireseptiä" ja hyvän fileoimisveitsen kesämökille. Siellä ne odottavat haukea. Tuo kirja on hauki-ihmisille aarre.

Toinen asia. Kommentoin Kari Rydmanin blogissa hänen muistojenkeruutaan ja salapoliisityötään siinä asiassa. Sama sopii sinulle: "Vaikka palapelistä puuttuisi paljonkin paloja, jokainen löydetty pala täydentää kokonaiskuvaa."

Ina kirjoitti...

Pihiä elämänkumppania ehkä ilahduttaa jos keität hauen fileoinnissa ylijääneet rippeet (ruodot, evät, pään ja pyrstön) keitoksi tai kastikkeeksi. Näin tein itse silloin kun lohi vielä fileoitiin kaupassa ja pyytämällä sai perkeet mukaansa. Nythän fileet tulevat kaupan tiskille valmiina.

Silloin ei haittaa, vaikka fileoinnissa näyttäisi menevän jotain hukkaan.

Kurssiaktiivisuutesi on kadehdittavaa! Hengästyin jo lukiessani ;)

Ruska kirjoitti...

Voi ihanuus :D Mieki tässä menin alamäkeä tosi hauskalla tavalla ja hymyillen nyt kaivaudun esiin ison lastukasan alta :) Kylläpä sinä olet moneen ehtinyt ja monta hienoutta odottamassa. Jännityksellä seuraan tilanteiden ja valmiusasteen kehittymistä.

Pilkkisaaliita minäkin haluaisin, vaan ei riitä kärsivällisyys reiän äärellä. Kalastusvermeitä on vaikka toisille jakaa - vain kalat edelleen puuttuvat. Ehkä pitäisi siirtyä pois tästä "tyhjän saa pyytämättäkin" -linjasta. Sie ainakin esimerkilläsi innostit minua. Niin, ja tarjoatko mulle ruisleipääsi, jos kevätpuolella tulen niille kulmille pilkkimään? Ihan oikeasti olen kaavaillut niille kulmille pientä talviretkeä.

Sirokko kirjoitti...

Jestas, onpa mäet on suuret ja monimuotoiset siellä Savon sydämessä, kelpaa lasketella. Minä laskin alas ja kiipesin hengästyneenä takaisin ylös, jäin soffalle lepäämään ja odottamaan aloitusten valmistumista.

Famu falsetissa kirjoitti...

Lastu!!! Kirjoituskurssin voit jättää pois ohjelmasta. SINÄ OLET KERTAKAIKKISEN HYVÄ KIRJOITTAJA!
Minulla on kokonainen hauki pakastimessa. Ehkä laitan siitä ruokaa joulun jälkeen. Kevennykseksi:))

Harakka kirjoitti...

Voi jestas sentään, kun jaksat käydä noin monia , kursseja!
Mutta tietenkin niistä aina hyvääkin sitten seuraa..
Mulle tulee sun hammaslääkäristäsi Tulikourastra mieleeni oma lapsuusajan hammaslääkäri Simula!
Se oli ihan tosi ilkee hammaslääkäri!
Se vihasi lapsia, ja me jouduttiin sinne menemään kidutettavaksi!
Mutta mulla on sua oikein ollut jotenkin ikävä... mutta kiva kun nyt taas olet täällä paljonkin.
Mä taas en olekkaan.
Mutta mä toivotan sulle hyvää joulun odotusta oikein todella paljon!!

kaanon kirjoitti...

Jos kirjoittaisin kuten sinä, jättäisin kirjoituskurssit,kalan fileoimisen ja häntäluun ajattelun muille immeisille. Inspiraatiota(vaikka et sinä sitä tarvitse) hakisin lähijäältä pilkkimällä ja funtsimalla uusia aiheita vaikka kirjoitetusta kuivapilkkimisen iloista ja saloista.
Ruisleivän teko ON vaikeaa.

Lastu kirjoitti...

Ellinoora,
hih, Pissimummo on maan mainio! Tulehan mukkaan Pakinaperjantain karkeloihin. Paistetaan kalat ja särpimet ja mennään vaeikka pyllymäkkeen niin ku lapsena silloin "vähän" aekoo sitten. Pissimummo suap toppuutalla Lastuva, jotta pystyssä pysyn enkä tölvälehhi ihan minne sattuu :). Mikähän oeis se kurssi, jonneka ei kantsi männä :D

Demetrius,
viksua väkeä, toden totta. Minä hölömö luulin, että jos kerhon nimi on pilkkikerho, niin sitten siellä pilkitään. Mutta hui hai. Nimi ei ole enne, ja miten unohdinkaan, että Savonmaassahan minä, paluumuuttaja elelen. Tiällä suattaa olla mikä tahhaa asija niin, vuan suattaa olla toesellakkii tavalla.

hanne,
onneksi sain Savon Sanomilta ensi vuoden kalenterin. Merkkaan sinne menojani, jottei tule päällekkäisyyksiä. Unohdin mainita pakinassa Pilateksen. Se tekee varmaan hyvää uniapnealleni. Opettelen hengittelemään kunnolla.

arleena,
voi jee, miten kiva kuulla. Olet ollut sanataiteen kurssilla ja jatkat proosakurssilla. Ihanaa. Kun kirjoittamisen vauhtiin pääsee, ei malta lopettaa, eikö vain :) Sormenpäissä käy liikehdintä; ne eivät rauhoitu, ennen kuin hakeutuvat napsuttamaan näppäimille.

Kurkistan KOTONA-blogiisi, onko sinulla siellä ruisleivän teko-ohje.

Mk,
totta, alamäki antaa hyvän tuntuman siitä, mitä vauhdin hurma on. Ylämäessä voi kasvattaa sisua. Tai testata voimiaan :).

mm,
oi kiitos, tuo kirja täytyy onkia kirjastosta tai kirjakaupasta. Mutta hei, minähän ostan haukikirjan miehelle joululahjaksi. Tai siis meille :D.
"Vaikka palapelistä puuttuisi paljonkin paloja, jokainen löydetty pala täydentää kokonaiskuvaa." Tämän otan motokseni kun näytelmänkirjoituskurssi 17.1. alkaa. Kiitos!

Ina,
perkeet on syytä ottaa mukaan. Elämänkumppani on pihi ja ihana. En tahdo pahoittaa hänen mieltään milloinkaan. Nyt tiedän myös mikä häntä ilahduttaa: ruodot ja perkeet vaimon kainalossa kun kurssilta kotiin palajan :D.

Ruska,
ai ja oi, miten ilahdun, jos saan sinulle omatekemää ruisleipää tarjota. Ja kun sen Saaristokaupungissa leivon, sen voisi nimetä Ruskan Erikoiseksi Saaristolaisleiväksi a la Lastu. Ihan tosi: elämä on järjestelykysymys. Ja kohtaamiset. Oi että, tervetulloo Kuopijjoon, tiällä on kivvoo. Tuoksuu ja maestuu. Ja aenae yritystä piisoo mitä ruisleipään tulloo. Ja pilikkimmisseen.

Lastu kirjoitti...

Sirokko,
kiva jos leppuutustuokio maistuu. Kuva tuli tyttäreltä Australiasta. Hän osallistui taidekurssille ja vuoli kalkkikivestä futonsohvan. Kelpaa siinä kelliä. Itseänsä helliä.

Famu falsetissa,
oi, kiitos innostavista sanoistasi. Kun suomen opettaja vuonna saaren savusauna ja laituri sanoi kerran samaa, hän sai seuraavaksi kaksi ainevihollista luettavaa ja totesi: jospa pikkaisen hillitsisit vuolauttasi. Yritin kovasti, mutta…. :D.

Sinulla köllöttelee jo hauki valmiina pakastimessa. Kiinnostukseni heräsi. Tykkääkö Amanda hauesta? Mitähän Tarja Halonen jouluhauestaan vässää? Tai joku siellä Mäntyniemessä...

Harakka,
kiitos hyvän joulun toivotuksesta! Ja sitä samaa sinulle! On aina ilo kohdata :).

Hui, sinullakin on kamalia muistoja kouluhammaslääkäristä. Hammaslääkärit ovat "arkoja paikkoja". Toivottavasti sinulla on nyt mukava hammaslääkäri, inhimillinen ja potilaan pelkoa kuunteleva. Eräs työtoverini aikoinaan kertoi, että rakastaa käydä hammaslääkärillä. Mitä enemmän koskee, sitä enemmän nauttii. Taisi olla masokisti tämä Marja-Leena :).

Ihanaa joulunodotusta sullekin!

kaanon,
kiitos kannustuksesta!

Kun kerroin siskoille tästä tulevasta kirjoituskurssistani (kirjoita suvustasi näytelmä), toinen vaikeni, toinenkin vaikeni mutta piiitkän tauon jälkeen rupesi nauramaan. Tämä oli se sisko, jonka tanssiinlähdöstä kirjoitin pakinan Savon Sanomien lastensivuille. Ihan pikkasen tuli sanomista kun se julkaistiin ja kaikki peilisalin salat paljastin :D.

No, elämä opettaa ja sisko tietää, etten millään pahalla kirjoittele. Kunhan kuvailen mitä näkymiä ja aivoituksia elämä tuo eteen.

Tänään oli pilkkijöitä jäällä. Minua syyhytti, mutta jäi vielä tuumailun asteelle…

Oletko sinä tehnyt ruisleipää ihan itse?

aimarii kirjoitti...

Miten sä ennätät noille kaikille kursseille? Aivan huikean hervotonta kerrontaa. Kyllä minä energisyytäsi ihailen, kun itse olen luopunut kaikista kursseista.
Olen muuten myös sitä mieltä, kuin joku kommentissaan, miksi et keittäisi hauen päitä ja muuta fileoinnin jälkeen poisheitettävää kalakeiton liemeksi. Sitä voi keittää pakkaseenkin ja on muuten miljoona kertaa parempaa, mitä kalaliemikuutio. (muistatko ahvenkeittoni reseptin?)

Lastu kirjoitti...

aimarii,
juu, ohjeesi mukaista ahvenkeittoa olen saaressa keitellyt ja hyvältä maistuvat niin. Ne perkeet on kyllä hyvä ottaa talteen, ei ole lisäaineita eikä mitään muutakaan mutkallista, vaan sitä aitoa luomuruokaa mitä "oma" järvi tarjoaa.

Kurssit pistin tänne tapetille, jotta varmasti ne suoritan, nyt kun olen julkisesti ne listannut. Enhän muuten enää kehtaisi omaan blogiin tullakaan. Pakko käydä ne kaikki läpi :). Oikeasti kiehtoo. Samalla suan kuunnella ihanoo savon murretta. Se on eräs motivaation syy. Jollonnii mään torille huviksein kutvalehtimmaan, jotta korvat ja mielj suavat mitä ne tahtoovat.

Kutuharju kirjoitti...

Voi mikä pakinamestari meillä täällä on! Tämä on niin täyttä pakistusta ja yhtä naurua ruudun tällä puolen (tämän ruudun tällä puolen), että hyvä ku tuolin reunalla keikkuen pysyy.
Ja herttinen miten monta hyvää niksiäkin annoit: pilkin kuivaharjoittelun aloitan olkkarin matolla heti huomenissa, pitäisikö kurkata onko joulutähden mullassa yhtään masia, vai onko se niin myrkyllinen ettei madot viihdy..? ;)

Kiitos tästä mainiosta pakkauksesta; joululahjaksi sanoja oikeassa järjestyksessä.

Lastu kirjoitti...

Kutuharju,
kiitos.
Onpa hyvä että luit mitä kevään varalle olen luvannut. Kahta suurempi syy pistää sanat elämään. Kutiskin vahtii, kuis kurssien kanssa käy. Johan tässä on kumma jos saduksi suuret urotekoni kääntyvät. Nyt on faktan vuoro :D. Jos se kalakukko ei ensi keväänä synny, niin (millähän nyt uhkaisin itseäni), niin... niin... syön yhden sintin elävältä. Oho. Nyt kypsyy.