laps hankeen hukkuu, unohtuu

 

Sinä jouluna Leenan ja Annin kotiin tulevat viettämään joulua myös piispa ja ammattiliiton puheenjohtaja sekä kansanedustaja, vasemmistoliittolainen. Kolme viisasta miestä.

Jo aikoja sitten isä ja äiti olivat sanoneet, että jouluna lasten kuuluu arvovieraiden iloksi vuoronperään seistä kuusen edessä ja lausua jouluruno tai lukea omakirjoittama joulukertomus tai laulaa. Pianon mustavalkoiset koskettimet, joita Anni hampaiksi kutsuu, odottavat paraatikuntoon kiillotettuina pienten sormien tanssia. Vanhemmat luottavat lapsiinsa; he saavat suunnitella esityksensä omin päin  joulusalaisuuden lailla.

Ensin esiintyy Leena. Hänen enkelinvaaleat hiuksensa heilahtavat kun hän lukee kirjoittamansa joulurunon:

meidän joulumme:

äiti tiskaa tiskit
isä juo viskit
"miksi tämän totuuden pöytään iskit?"
no kun isä käski ja otin riskit

Leena notkistaa polviaan. Silmät sädehtivät. Rusetti on punainen, samanvärinen kuin isän posket. Kuusi loistaa valoa yhtä kirkasta kuin ennen runoa ja runon jälkeen. Salin kattoon kohoavat vieraiden kohteliaat tap, tap; tip, tip.

- Annin vuoro, mitä sinä meille esität? isä kääntää lempeänlumpsottavat silmänsä Anniin eikä katso piispaan sen kummemmin kuin muihinkaan juhlavieraisiin.

Anni astuu kuusen lehvästön syliin, avaa raamatun ja lukee:

Jeesus istuutui vastapäätä uhriarkkua ja katseli, kuinka ihmiset panivat siihen rahaa. Monet rikkaat antoivat paljon. Sitten tuli köyhä leskivaimo ja pani arkkuun kaksi pientä lanttia, yhteensä kuparikolikon verran. Jeesus kutsui opetuslapset luokseen ja sanoi heille: "Totisesti: tämä köyhä leski pani uhriarkkuun enemmän kuin yksikään toinen. Kaikki muut antoivat liiastaan, mutta hän antoi vähästään, kaiken mitä hänellä oli, kaiken mitä hän elääkseen tarvitsi."

Anni paukauttaa raamatun kiinni, yhyttää kannet kansiin, kipittää piispan eteen, katsoa napittaa tätä silmiin ja tivaa:

- Minkä tähen piispasetä ei anna kaekkia rahojasa köyhille? Mittee varten työ suarnootta lesken rovosta ja käskettä muita tekemään niin ku leski tek', mutta jätättä  ihtenne opetuksen ulukopuolelle? Paljoko työ suatta palakkoo? Syötte ja juotte ja ostatte uuvven auton. Minä näin teijjät aatokaapassa ku olin siellä isän kanssa. Minä en ymmärrä.  Vastatkee!

- Nyt, nyt menet, Anni huoneeseesi miettimään, isä nousee tupakkatuolistaan persialaismatolle seisomaan ja osoittaa sormellaan ovea, jonne Anni kiltisti kiirehtii. Siellä hän vieläkin lapsen lailla istuu, miettimässä, koska kukaan ei ole tähän mennessä vastannut hänelle. (Hänellä olisi kysyttävää myös ammattiliiton puheenjohtajalta ja kansanedustajalta, ja hän kysyy kunhan ensin kasvaa isoksi. Häntä pelottaa kuitenkin kasvaa, sillä hän on kuullut, että lasten suusta tulee totuus ja sen mukaisesti käy niin, että mitä isommaksi hän kasvaa sitä kauemmaksi totuus hänen luotaan kävelee.)

Pakinaperjantai: Joulu