tiistai 28. joulukuuta 2010

vuosisata vuosisadalta ja niin edes päin

Paluumuuttaja on liittynyt Savon kielen seuraan, joka julkaisee Aakustia, savolaisuuven iänenkannattajjoo. Liittymislahjaksi hänen postiluukustaan kolahtavat vuoden 2010 numerot kertaryssäyksellä. Hän lukee silimät höyryten Matti-Juhani Töyräksen kirjoituksen Juho Korhosesta, jonka vuonna 1901 kirjoittama kirje pysyi suljettuna sata vuotta. 

Matti-Juhani Töyräs:

"[Nilsiäläinen kansakoulunopettaja] Juho Korhonen kirjoitti 25.3.1901 kirjeen omaisilleen, sulki sen sinettilakalla ja kirjoitti päälle toivomuksen, että se avattaisiin vasta sadan vuoden kuluttua. Hän vakuutti ettei kirjeessä ole mitään niin erikoista tai arvokasta etteikö se jaksaisi odottaa tuollaistakin aikaa.

Kirje säilyi kuin ihmeen kaupalla kohtalon monissa käänteissä ja joutui lopulta pojanpojalle Juhani J. Korhoselle Jyväskylään. Kirje avattiin 44:n jälkeläisen läsnä ollessa Uutena Vuotena 2000.

Kirjeessä Juho kertoi itsestään ja perheestään ja toivoi onnea ja menestystä myös tuleville polville. Tämän lisäksi hän oli laittanut mukaan Englannissa alun perin ilmestyneen ennustuksen yhteiskunnan tilasta sadan vuoden kuluttua eli vuonna 2001.

Alla osa lehden kirjoituksesta.

Maailma sadan vuoden kuluttua
[kirjoitettu vuonna 1901]

Muuan englantilainen aikakauskirja on kääntynyt eri aloilla työskentelevien huomattujen miesten puoleen kysymyksellä, millaiseksi he otaksuvat maailman 100 vuoden kuluttua. Saapuneista vastauksista julkaisemme tässä muutamia.

Amerikan väkiluku on mainitussa ajassa kohonnut 500 miljoonaan. Amerikkalaiset ovat terveydenhoidon parannuttua keskimäärin kaksi tuumaa pitempiä kuin nyt ja elämäniän keskiluku, joka nyt on noin 35 vuotta, on silloin 50 vuotta.

Englannin kieltä puhuvat useimmat ihmiset maan päällä, toisessa sijassa on venäjän kieli.

Tulevaisuuden taloissa ei ole lainkaan savupiippuja. Huoneisiin näet johdetaan lämpö keskuslämmityslaitoksesta. Taloihin johdetaan erityiset lämpöputket samoin kuin nyt kaasu- ja vesiputket.

Valmiiksi laitettu ruoka noudetaan suurista ruuanlaittolaitoksista aivan kuin nykyään leipä leipurilta. Nämä ruokatehtaat ostavat ruokatarpeita niin paljon ja sähkön ja kaikenlaisten koneiden avulla tulee ruuanvalmistus niin halvaksi, että ei kotona kannata enää ruokaa laittaa. Ruoka tulee ilmaputkien kautta koteihin, ruoka-astiat noutaa, pesee ja kuivaa erityiset pesu- ja kuivauskoneet. Oma keittiö on ylellisyys, jota ei kukaan enää käytä.

Hiiltä ei käytetä enää polttoaineena. Sen sijaan on sähkö hyvin halpaa. Pieninkin vesiputous käytetään sähkön valmistukseen. Pitkin meren rantoja on rakennettu suuria vesisäiliöitä, jotka täyttyvät vuoksen aalloista ja joiden vesi käyttää suuria vesirattaita.

Junat kulkevat 200 englannin peninkulmaa tunnissa New Yorkista San Franciscoon.



Lehtileikkeen sivuun Juho on kirjoittanut: ”Olisipa hauskaa jos tämä ennustus säilyisi vuoteen 2001 asti." Päätarkoituksena Juholla on varmaankin ollut lähestyä jälkeläisiään Tuonen Tuvilta, kuoleman takaa, haudan mykkyydestä...

Juho Korhosen sata vuotta odottanut saatekirje jälkeläisilleen:

Rakkaat jälkeläiseni tulevan vuosisadan alussa!


Pienoiseksi huviksi piirrän tämän kirjeen Teille antaen tietoja itsestäni ja perheoloistani. - Olen syntynyt Nilsiän pitäjän Kangaslahden kylässä, Kantolan talossa 6.4.1847. Waimoni nimi on Eeva Karoliina Hollender, synt. 2.3.1856 Nilsiän pitäjän Kaaraslahden kylässä ”Holanderin” saarella. Molemmilla meillä oli aivan köyhä koti. Häitämme vietimme 21.7.1874 Kuopion kaupungissa. Silloin olin jo kansakoulunopettaja Seinäjoella, josta muutettiin Padasjoelle, sieltä taas Teiskoon ja sieltä Nilsiään. Tällä erää on meillä lapsia 12 joista kuollut on 4. Elossa on Aina Karoliina.........
.....mikä lauma lieneekään näiden jälkeläisiä sadan vuoden perästä ja minkälainen lienee silloin tämän maailman meno ja varsinkin rakkaan Suomemme elo! Sinä suuri Jumala sen tiedät! Nykyään on rakas isänmaamme ahdinkossa Wenäläisten sorron takia. Wenäläisten suuruus on varmaan mennyttä sadan vuoden perästä ja Suomi on silloin itsenäinen...


Sinä olet Jumala, minua ihmeellisesti auttanut ja siunannut, tee niin jälkeläisillenikin!

Nilsiässä 25.3.1901 Juho Korhonen

kansakoulun opettaja"

Lähde: Aakusti, savolaisuuven iänenkannattaja 2/2010, s. 16-17

******************************************************************************

Tuumailen, kirjoittaisinko tänään kirjeen, jonka jälkeläiset saavat avata vuonna 2111. Siitä syntyisi myös ylistyslaulu Kuopiolle, mutta haetanneeko tuo mittää. Kasvattaisin ennustuksessani Kuopion onnellisten ihmisten onnelliseksi kaupungiksi, missä vauvat syntyvät onki kädessä ja sukset jalassa. Lähiruoka on arvossaan, kun jokaisella on onki omasta takaa ja rannoilla ilmaiset soutuveneet soudeltaviksi, kalat Kallaveden puhtaista aalloista nostettaviksi. 

Ja mitäpä muuta kirjeeseeni kirjoittaisin? Kirjoittaisinko, että kun tarpeeksi kauaksi eteenpäin (tai helikopteriamallin mukaisesti: ylhäältä käsin)omaa elämäänsä katsoo, surujaan ja ilojaan, tietää hitusen enemmän, mitä tarkoittaa perspektiivioppi. Ei niin pahaa, jossei jotain hyvääkin. Ei niin hyvää, jossei jotain pahaakin. Ja sitten on puhdas hyvä: ilo ja onni, onhan. Suattaapa hyvinnii olla niinnii.    

9 kommenttia:

hanne virtauksesta kirjoitti...

...ja siellä on niin kaunistakin..

Ruska kirjoitti...

Mielenkiintoinen tuulahdus vuosisadan takaa. On varmaan ollut jälkeläisillä jännittävä tapahtuma tuo kirjeen avaamisen tilaisuus.

Onnittelut aakustilaisuudesta! Hienon tulevaisuudenkuva se sinunkin mielessäsi kirvoitti :) Kyllä Savossa ja Kuopiossa on varmasti sitä jotakin!

arleena kirjoitti...

Olipas mielenkiintoinen kirje. Ja hyvin säilytetty. Voin vain kuvitella avaamishetken jännitystä.

Hieno idea on tallettaa tänään 2011 kirje ja ennustaa tai kertoa unelmansa, millaista on sadan vuoden päästä.

Demetrius kirjoitti...

Kuulemma kaikki mitä ENTERin painalluksella maailmalle päästämme, säilyy ikuisesti internetin syrjäpoluilla. Kaipa ne sitten sadan vuoden kuluttua bloginsirpaleitamme lukevat, youtube-tallenteillemme hirnuvat ja facebookista päiväkirjamme hahmottelevat.

Tai sitten eivät, tuskastuvat informaation paljouteen ja ronttaavat koko roskan sukkulalla aurinkoon että pääsevät siitä lopullisesti. Molempi parempi.

Lastu kirjoitti...

hanne,
kiitos. Kuvan otin joulupäivänä Puijolta.

Ruska,
juu, minusta Kuopio on euforian lähde. En lähde täältä ikuna pois, kun vihdoin sain palata vielä ihanammalle paikalle (Kallaveden rannalle) kuin lapsuuden ajan juurille (torin kulmalle).

arleena,
niin, voisihan kirjoittaa ihan pienen kirjeen ja "tavanomaisen" arkisen kuvauksen: ehkä se olisi eksotiikkaa vuonna 2111 kirjeen lukijalle.

Demetrius,
oi mikä huojennus, kaikkihan tallentuu kuin itsestään kun muistaa eetteriin singota tavaraa jos minkälaista. Turha hosua erilaisten tallenteiden kanssa ja kuormittaa sillä elämäänsä nyt ja jälkipolvia sitten kun aika on jättänyt :).

Tuo aurinkoon sinkoottuminenkin on kiehtova ajatus. Ähky mikä ähky ja rajansa kaikella. Puhdas pöytä ilman minkäänlaista liinaa on hyväksi aluksi, uusien muistipolkujen lähtöpisteeksi. Tai sitten ei sitäkään. Silkkaa eloa kuin ellulla pellossa, ilman mitään jälkien jättämisen kaipuuta :).

Pankin talkkari kirjoitti...

Minnekähän asti avaruuteen meiltä koko ajan lähtevät lähetykset ovat jo ehtineet..

Mutta harmi ettei juho ole itse näkemässä, että lehtileike tosiaan säilyi, ja että siitä täällä blogimaailmassakin kirjoitetaan - tätä ei ollut ennustuksessa ü

Mielenkiintoinen juttu. Pitäisiköhän tosiaan..ü

Lastu kirjoitti...

Pankin talkkari,
juu, "kynä" vain käteen ja kirjoittamaan, miltä maailma näyttää sadan vuoden perästä. Minulla on tytinä, että osuisit moessa prikulleen oikeaan. Ai niin, minnehän nämä sinetöidyt ennustukset pitäisi tallettaa? Tuuminkia, tuuminkia. Ja kuka vahtii, ettei joku utelias aatu tai iita ennen aikojaan käy kurkkimaan :)

Pankin talkkari kirjoitti...

Niinpä! Onko kukaan keksinyt vielä sähköistä sinettiä? Sitä kun nykyihminen istuu kirjoittamaan, sillä on sormet automaattisesti näppiksellä..

Pitäisi ihan oikeasti ottaa se kynä käteen..ü

Lastu kirjoitti...

Pankin talkkari,
sähköinen sinetti, jopas on tarpeellinen uudissana ja keksinnön haaste. (Minun mies kun jäi eläkkeelle, haluaisi tulla keksijäksi :D.)

Aatteles miten lähellä on se aika, jolloin Lönnrot kävi tuvasta tupaan kirjoittamassa muistiin, mitä kansa lauleli ja tarinoi ja runoili. Silti 99 prosenttia sen ajan ihmisten ajatuksista ja elämänmenosta (heidän itsensä kertomana) meni hautaan kun eivät osanneet kirjoittaa. Tänään netissä kenellä tahansa on mahdollista jättää jälki. Mutta jotta tarinat eivät hukkuisi bittiavaruuteen, ne tärkeimmät, ne mitkä haluaa jälkipolville säilyttää, lienee paras ottaa kynä käteen ja piirtää wanhanaikaisesti, piirtää ja kirjoittaa. Ja viedä tuotokset vaikka pankin tallelokeroon. Tai sujauttaa sukanvarteen :D.

Vai onko sekään niin tärkeää? Ehkä eläminen itsessään on tärkeää. En tiijjä. Mutta ainakin bloggailu on kivaa :D, sen tiijjän. Teidän joulunnekin on niin, niin ihanaa luettavaa ja katsottavaa. Elämykset lisääntyvät kun ne jakaa. Se olkoon bloggailun eräs filosofia.