- Takkuulla on hyvvee jiätelöö, luppoo lupsakka kaappias Kämäräenen vuonna 1959 serkulleni kyläkaapassa. Pakkasallas - keskellä kessee kirkonkylän kuppeessa - olj ensnäkemältä täättä ihmettä! Ennee ei tarvihe männä Kuopijjoon jiätelöostoksille.
Kaapat lyyvvään lukkoon. Eipä tarvihe kaavvaan kaappiaan kuapitella.
Kaappias Kämäräenen kiärii jiätelöpaketin ympärille Savon Sanomia monennii päevän sualiin ja sisälle sujjaottaa hiilitioksiijit, vae mitkä lie höyryt, sulamista pijättelemään. Suareen myö, minä serkku, kaapparannasta souvvetaan ja laoloo luritettaan. Kassissa venneen pohjalla köllöttää tuo kyläkaapasta ensmäestä kertoo mukkaan tullu kylymä litran kermanen herkku. Melekonen sualis. Lähiruokoo, tekis mielj nyt sannoo. Aenae maeto (ja meijerj) on melekosen lähellä: silimissä siintelöö lehmät ja vihreet niityt.
Voe sitä aatuuvven miäree mikä kieleen ja mieleen nousoo ku suap lusikoijja kermajiätelöö suaren kuistilla. Lurps, lurps. Ei ollu luiruva velliä se, ei. Eikä ollu turha luppaus Kämäräeseltä, sanasa pit: jos kielin voes kertoa ja miks ei voes m.o.t.
ALkukirjaimet-haaste: LU.
20 kommenttia:
Olikos Kuopion meijerin jäätelöä? Sieltä sain isäni serkulta, joka oli johtajana, kerran 5 litran annoksen mukaan tätini kanssa, kun lähdimme laivalla Savonlinnaan...
Kauppiaat on kovia lupailemaan!
Makea on LUppaus!
Olispa jädeä just nyt.
hahah hauska tämä (: erilainen kiva
Heheeh, hauska on (pakko myöntää, vähän hankala lukea tuota murretta) ja todella erilainen.
Jäätelö oli tuolloin harvinaista herkkua ja se maistuikin todella hyvältä. Ei kai silloin edes ollut lisäaineitakaan niin paljon kuin nyt, taisi olla kuin kotona tehtyä.
Maku tulvahti minunkin mieleeni. Ja muistoja, pitää niistä kertoa joskus.
HAUSKA! =)
Hauska idea! Kuvasta selvästi näkyy miten luppaillaan vaikka mitä, onneksi ei turhia sentään.
pappilan mummo,
suattopa hyvinnii olla Kuopijon Ossuumeijerin jiätelöö. Lähellä olj kanssa Tuussniemen meijerj eikä Lapinlahtikaa yhtää jätskikilivassa häppeeseen joutuna.
kiirepakolainen,
yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista lupaavat. Ostaja saa olla tarkkana kun kauppiasta kuuntelee.
aimarii,
samat sanat, mieli käynnistyy. Pitänee pistää töppöstä töppösen eteen ja lähteä liikkeelle.
hheidi,
:)
maiju,
en aena itekkää sua selevee, mittee huastelen, mittee uattelen, mittee kirjottelen :)
arleena,
kiva jos kuva inspiroi sinua muistelemaan omia jätskitarinoitasi.
Niin, ehkä vain kotona saa tehdyksi lisäaineetonta luomujäätelöä.
Katjusha,
lystinpito tarttuu, siirtyy kuvasta kuvankatsojaan. Itse tuon kuvan nuorena tyttönä kauppiaasta ja serkusta otin. Tuskin he edes sitä huomasivat :), niin olivat jätskistä tohkeissaan.
Sirokko,
kyläkauppias oli legenda jo eläessään. Osasi puhua tuotteittensa puolesta pään pyörryksiin, mutta yleensä ei suotta. Kauppa oli pieni mutta siellä oli kaikki tarpeellinen ja tarpeeton. Pakastimet tekivät vasta tuloaan - ja jäätelöt maalaiskaupan valikoimiin.
Ka mikset vois. Voitpa hyvinkii ja kerroitkii. Nam.
Demetrius,
jätski maistui, kiva. Se oli tarkoituskin :D
Kiva vanha valokuva. Näistä tykkään.
Unelma,
kiitos samoin. Vanhoissa valokuvissa on taikaa. Niissä on tarina. Mennyt maailma kaipaa ylöskirjaajaa. Kun kutsu kuuluu, kynä taipuu mennyttä maailmaa päin.
Ootko kuullu kenenkää koskaa maenostavan pahhoo jiätelöö? Tuoho aekaan olj aeka vähä erilaesija lajiloeta, olj siis vuan hyvijä. Mitenkä oesitte vienä takasi jiätelönne, jos ne oesj suaressa maestuneetkii pahale?
Minun äeti pitj sotaivaliitiloehe kijoskia ja minä saen kuapija metallisista jiätelölouvista sisäkulomii jiäneet rippeet. Kappeekärkiselä lusikala sae tarkaa poesj kaeken tarpeellisen.
Kaekki lajit olj hyvijä. m.o.t.
Melkein pyydän anteeksi. Käytin samaa sanaa, mutta en aamulla ehtinyt käydä läpi kaikkia muiden haasteita, kun tuli kiire. Onhan niissä kuitenkin kulttuuriero : )
Sananjalaka,
voe mahoton, oot ollunna onnenpoeka, suanu kuapija jiätelönrippeet, hyvän osan äet sinulle tarjos. Ja mitenkä olit tarkka poeka makunystyröettes kanssa: kaekk' olj hyvvee. Oeskoon noeta jiätelön maestelijan pestiä vieläe tiällä Kuopijossa tarjolla. Tässä oes yks vappaaehtonen. Ihan ilimaseks nuoleskelisin. Ja varmana sanosin tottuuvven. Pyytämä, käskemätä, nyt tulloo mieleen Annelj Jiättenmäk. No ei se mittää. Tulloo ja männöö, mutta jiätelön maku pyssyy. Vieläköhän ässämarketti on aaki. Pittää lähtee koht'sillään kaappaan.
Mayo,
no nytpä kipitän luoksesi, luppoon, luppoon sen :).
Ihastuttava kuva ja sitäkin lupsakammin muisteltu!
Kiitos kun kirvotat kanssabloggaajissakin hyviä muistoja! Tämä lennätti mut takaisin kaukaiseen mummolaan, josta maitotongat haettiin aamusella ja iltapäivällä tuotiin tyhjinä takas, paitsi silloin kun mummi tilasti juustoa tai jätskiä! Se höyryävä hiidioksidijää(?) piti jätskin kiinteässä olomuodossa vaikka kuinka kauan, ja meijeristähän oli matkaa mummolaan..
Se jää poltti! Silloin tajusin että jos vastakohdat menevät kyllin kauas toisistaan, ne alkavat taas kummasti lähetä..
Kutuharju,
miten soma on Soma ja muistosi oma :).
Ajattele, jos ei olisi lehmiä, ei olisi jätskiä. Jos niitä ei enää kovin niityillä eikä navetoissa näy ja maitotonkissa kesäkukat hulmuavat, niin ovatpa muistot. Ja niitä ei minnekään poiskuljeteta. Ovat ja pysyvät ja kun vielä ne itsekukin talteen kirjoittaa niin lehmillä ja jätskillä ja hiilihappojäällä on ikuinen elämä edessään, kuolemattomia ovat :).
Minäkin muistan kuin sai varoa ettei hiilihappojäähän pistä uteliasta kieltään. Oli outoa. Höyry nousi, mieli teki. Mutta jäätelöön ei kieli jäänyt kiinni.
Hiihtoputkia (niitä turhakkeitako) jäädytetään hiilidioksidilla(kin), kävin guuglettamassa.
Nyt pitäisi saada kiiruusti maistaa jäätelöä, niin kovasti alkoi tekeemään mieli....
kaanon,
nyt vuan juhlat pystyyn ja jätskiä suukkuun :).
Lähetä kommentti