Pekan paras kaveri Lauri muuttaa ulkomaille. Ennen kuin laiva irtoaa satamasta, Pekka ja Lauri lupaavat verivaloin pitää yhteyttä kirjeiden avulla. (Tuohon aikaan netti uinui jossain syvällä ihmiskunnan keksintöjen alkutilassa, missä lie kallion uumenissa.)
Pekalle kirjoittaminen on vaikeaa, reilu kaveruus helppoa. Hän puree lyijykynän päätä, mutta ei saa kynään silläkään konstin liikettä. Paperin kulma kääntyy hiirenkorvalle, kun Pekka sitä ajatuksissaan hypistelee.
Aikaa kuluu kirjoituspöydän äärellä tunti ja hyvän matkaa toista. Pekka tahtoo yhä. Lopulta kirje on valmis. Pekka taittaa sen huolella ja taiten, sujauttaa kuoreen, johon kirjoittaa kirjain kirjaimelta Deutschland. Se on vaikea sana, mutta oikein menee kun Pekka kirjaimet laskee. Täsmää: kymmenen kirjainta. Varmuuden vuoksi Pekka laskee toiseen kertaan. Nyt vasta täsmääkin: yksitoista kirjainta. Äsken unohtui c, se on toiseksi vaikein kirjain; vaikein on ensimmäinen D. Mitenkähän monta kertaa Laurin pitää D:llä alkavassa ulkomaassa kirjoittaa tuo tosi vaikea sana, Pekka miettii, nuolee Suomileijonapostimerkin kuoreen ja kiikuttaa kirjeen Porvoon postikonttoriin. Pekka on hyvin iloinen kun hän ajattelee Lauria ja kaveruutta. Tämä kaveruus kyllä kestää.
***
Postiluukku Laurin kotona Heidelbergissä kolahtaa. Lauri lukee Pekan kirjeen.
Lauri lähtee heti huoneeseensa ja alkaa kirjoittaa vastausta parhaalle kaverilleen.
Pekalle kirjoittaminen on vaikeaa, reilu kaveruus helppoa. Hän puree lyijykynän päätä, mutta ei saa kynään silläkään konstin liikettä. Paperin kulma kääntyy hiirenkorvalle, kun Pekka sitä ajatuksissaan hypistelee.
Aikaa kuluu kirjoituspöydän äärellä tunti ja hyvän matkaa toista. Pekka tahtoo yhä. Lopulta kirje on valmis. Pekka taittaa sen huolella ja taiten, sujauttaa kuoreen, johon kirjoittaa kirjain kirjaimelta Deutschland. Se on vaikea sana, mutta oikein menee kun Pekka kirjaimet laskee. Täsmää: kymmenen kirjainta. Varmuuden vuoksi Pekka laskee toiseen kertaan. Nyt vasta täsmääkin: yksitoista kirjainta. Äsken unohtui c, se on toiseksi vaikein kirjain; vaikein on ensimmäinen D. Mitenkähän monta kertaa Laurin pitää D:llä alkavassa ulkomaassa kirjoittaa tuo tosi vaikea sana, Pekka miettii, nuolee Suomileijonapostimerkin kuoreen ja kiikuttaa kirjeen Porvoon postikonttoriin. Pekka on hyvin iloinen kun hän ajattelee Lauria ja kaveruutta. Tämä kaveruus kyllä kestää.
***
Postiluukku Laurin kotona Heidelbergissä kolahtaa. Lauri lukee Pekan kirjeen.
Hei Lauri!
Kello on täällä 13:58. Paljonko kello on siellä?
Terveisin Pekka.
Kello on täällä 13:58. Paljonko kello on siellä?
Terveisin Pekka.
Lauri lähtee heti huoneeseensa ja alkaa kirjoittaa vastausta parhaalle kaverilleen.
19 kommenttia:
Ihana juttu: perhana, ei siihen ystävyyteen niin kummallsia viestejä tavita, ystävä kyllä ymmärtää. Mutta vaivaa on nähtävä siihen, että kaveri kaverina pysyisi: ja oppihan sen D:nkin kirjoittamaan vihdoin ja viimein. - Oli ilo lukea!
Kiitos, Lastu! Taas sain sinulta päivän nauruannoksen :D
Ihana juttu on kuin elämän kumppanin muutama mies kaverin skype viestit. Joka vain kertoo ilmoista. Ystävyyttä sekin.
Aivan ihana kerrassaan.
Enne vanhaan, silloin muinoin ennen nettiä, kirjekaverit ympäri maailmaa olivat tärkeitä.
Nykyisen netti-skypen aikaan tuskin saisi noinkaan pitkää kirjeviestiä aikaiseksi. Hauska juttu kerrassaan, totista työtä se ystävyyden säilyttäminen vaatii, välittäminen on luettu tässäkin rivien välistä.
Aivan mahtava juttu! Siitä tuli mieleen, kun vihdoinkin sain käteeni paljon puhutut vaarini saamat Amerikan kirjeet. Minä en saanut siitä käsialasta mitään selvää ja melkein pelkään, että eipä tainnut saada paljon vaarikaan : D
Niin valoisa ja hyvänmielinen. Hieno. :)
Kiitos. Onni on saada nauraa, jo hymyilemisestä on sanottu, että se lisää onnellisuutta. Voin vain arvailla kuinka paljon enemmän sitä nauru lisää.
Kiitos! Kymmentä vaille kaksi-ilme huijaa onnentunteen aivoille.
Kirje on ihanaa saada! Siinä tulee aimo ammos tunnetta mukana.Kyllä kirjeen saaja sen tietää.
Ja taas juttua kerrakseen, oli ilo lukea, jään odottamaan uutta,, Olen vanha uusilukija, jouduin muuttamaan jne. Käy kattomassa:)
Sympaattista! Ajatus on tärkein, ja tuossa ytimekkään asiapitoisessa viestissä oli valtavasti tarkkaan harkittua ystävyyden tunnetta mukana!
hymyilevä eläkeläinen,
yhteys on tärkein, se riittää. Sanoista viis.
Ina,
ilo irti :).
Salomea,
sää on takuuvarma silta, sitä pitkin voi kopotella puolelta toiselle. Yhteys syntyy.
SusuPetal,
kirjeet ilahduttavat.
Tämän tarinan taustalla on todellinen kirje.
Sirokko,
"Nykyisen netti-skypen aikaan tuskin saisi noinkaan pitkää kirjeviestiä aikaiseksi."
:)
Niinpä. Kaikki kunnia Pekalle kirjeestään.
Milloin viimeksi kirjoitin oikean kirjeen, sitä nyt mietin, hm.
Mayo,
vanhojen kirjeiden palautus on useimmiten ihastuttava prosessi. Vaikka mitä hauskaa aukeaa - jos vain saa käsialasta selvää :).
isopeikko,
kiitos - myös Pekan ja Laurin puolesta :)
arleena,
onneksi ihmiselle on annettu kyky hymyillä ja nauraa. Sitä taitoa kannattaa viljellä.
Liisa,
hauskan uuden hymytermin loit: kymmentä vaille kaksi -ilme :). Kiitos.
aimarii,
kirjeissä on sitä jotakin.
Missähän laatikon pohjilla kaikki elämän aikana lähetetetyt kirjeet ovat. Mennyttä aikaa olisi hauska kelata jos kirjeet silmiensä eteen luettavaksi taas saisi.
Ihailija,
kiitos. Ilo on kuulla että ilo on lukea :). Tulen luoksesi kyläilemään...
Careliana,
pienet pojat osaavat hoitaa ystävyyttä - omin "asein".
Miesten vuoro -dokumenttielokuvassa saunan lauteilla miehet herkistyvät. Siellä mies avautuu helpommin kuin Pekka tyhjän kirjearkin ääressä.
Mutta kauan eläköön pekkamaisten kirjeiden rivien välit. Niissä on lämpöä ja yhteenkuuluvuutta :). Ja kellonviisareissa.
Tärkeintä on, että toinen on olemassa, ei siinä sanoja tarvita. Hieno!
Leijonainen,
ystävyys ja yhteys on tunnetta :)
Tätä oli ilo lukea.
kaanon,
tarinat tarjottaviksi, puolin ja toisin, sitä bloggailu on. Kiva kuulla, että lukeminen maittoi. Ja kiitos samoin :).
Ihan mahtava oivallus sinulta ja liikuttavaa pikku-Pekalta (täytyy olla pikku, sillä iso-Pekka ei olis vaivautunut vaan olis ottanut Finnjetin Hampuriin ja tullut sitten Oktoberfestiä viettämään vaahtoavien kolpakoitten pariin).
Kutis,
:).
Fieläkö Finnjet on elossa? ... Mies väittää että se on viety Intiaan ja romutettu siellä. Milläs Pekka Hampuriin seilaa, jos ei ole laivaa :). No, kirjoittaa Laurille ja keksii tästä tikusta muutakin asiaa kuin aikataulun.
Lähetä kommentti