Ihan pari viikkoa sitten sattumoisin netti-tv:n kautta näin tuon leffan pitkästä aikaa: viimeksi näin sen lapsena!! Ja ihme, tietynlaisesta 'vanhanaikaisuudesta' huolimatta se liikutti ja näytti nyt sellaisia puolia, joihin lapsena ei kiinnittänyt mitään huomiota, esim. ajan poliittinen tilanne; natsi-Saksan tyrannia nostamassa inhaa päätään.
Tuo musiikin maailma edustaa kyllä jotain klassisen ajatonta, sellaista voimaa joka voittaa politiikan.
Ja kuvaan palatakseni: elokuva (klassikoineen tai ilman) voittaa aina arjen :)
Muuten, nyt löytyi (zorro antoi vihjeen) Yle areenalta se dokumentti Mannerheimin vierailusta Hitlerin luo Saksaan kesällä 1942. Se on katsottavissa vielä 3 päivää (poistuu perjantaina 18.2 klo 22).
Ohjelman nimi on Göringin sauva ja se löytyy täältä: http://areena.yle.fi/video/1297693234364
Kuvakukko.. hih. Siitä onkin aikaa kun olen käynyt tuon musikaalin Kinossa katsomassa, joskus nuorena..teki vaikutuksen, sittemmin olen katsonut telkustakin, mutta siitä puuttuu elokuvateatterin tunnelma.
Käytin tietämättä sinusta samaa alkua, mutta aihe kuitenkin aivan eri : ). Lukion vapaaehtoisessa musiikissa käytiin klassikoita läpi ja taitaapi olla nuotitkin tuohon. Selkäytimeen saakka iskostui : )
Kutuharju, taisin olla kymmenen vanha, kun Sound of musicin eka kerran näin ja se esitettiin Kuopion toisessa elokuvateatterissa, Palatsissa. Kuopiossa oli viisikymmentäluvulla kaksi elokuvateatteria.
Lapsen elämys on toinen kuin aikuisen, tiedostavampi. Mutta osin elämyksessä on myös samaa: alkaa hyrisyttää, laulattaa. Ja ne vuoret ja alppiniityt, oi että!
Arja, kuva on maanantailta. Menimme, mies ja minä, Kino Kuvakukkoon katsomaan Beethovenista kertovaa elokuvaa. Pakkasti tuimasti. Kaivoin taskustani kamerani ja napsin kuvan, automaattivirityksellä. Kun valo ei riitä, valo näköjään tanssii. Yritin pitää kättäni vakaana, vaan kuinkas sitten kävikään. Valot lähtivät liikkeelle.
Famu falsetissa, totta, unohtumaton pysyy ja säilyy ja onneksi nykyään esitetään elokuvateattereissa klassikkojen aarteita, lapsuuden huippuelämyksiä. Ja lisäksi netissä.
arleena, valojuovat nousevat pakkasessa korkeuksiin. Yksi juova osuu taloon, missä lapsena asuin.
Ina, :) On monta tapaa opettaa: kuiva ja eloisa. Tiedän, kumman valitsen jos saan.
Kiitos videovinkistä. Katsoimme Göringin sauvan, mies ja minä. Mannerheim alkaa olla vanha mies, joten henkilääkärin huolenpito on tarpeen.
Hitlerin ja Mannerheimin kohtaamisesta sain valaisua. Historiaa ei voi piilottaa, vaikka kuinka yritystä olisi. Filmiarkistot sodan vuosilta aukeavat.
Sirokko, asuin varhaislapsuuden Kuvakukon naapurissa. Ja samassa korttelissa asui myös Riitta Hämäläinen, lapsitähti joka näytteli pääosaa elokuvissa Pieni luutatyttö ja Pikku Ilona ja hänen karitsansa.
Meillä ei ole telkkua joten elokuvat ovat tätänykyä yhtä suuria elämyksiä kuin lapsena. Tai melkein :). Kuvakukon istuimetkin - ja teatterisali kaikkinensa - tuntui tutulta kuin lapsuudenaika.
Totta, nuotit voivat mennä selkäytimiin, lähtemättömästi. Yleensä ne joiden kuuluukin siirtyä unohtumattomien kastiin, ne ihanat.
Toisaalta on olemassa termi 'perseveraatio' kuvaamassa melodiaa joka jää päähän soimaan vaikka ei enää välittäisi kuunnella yhtä ja samaa sävelmää. Mutta monia Sound... siivittää, antaa soida vaan sen aikaa kun perseveraatiota kestää :).
kiirepakolainen, eläköön lempilaulut! Kuvakukko-nimeä onneksi ei ole evakkovuosinani muuksi muutettu. Paluumuuttaja on tästä iloinen. On jotain mikä on pysyy ja säilyttää asemansa - kuten kuopiolainen kalakukko ja Kuvakukko.
Liisa, vuosi 1967 :). Paljon tulee tuosta vuodesta mieleeni. Kiva kun muistutit. Tosiaan, äskenhän se oli. Aika kutistuu, mennyt saapuu lähelle, sanonta 'muistan kuin eilisen päivän tulee todeksi :).
Inkivääri, niin, lapsella on lapsen mieli ja näkemys: kokonaisvaltainen haltioituminen. Aikuisella on aikuisen mieli ja näkemys, haltioituminenkin, mutta myös tieto mikä aiheuttaa särön idylliin.
kaanon, to-haasteen toivevastauksesta tulee mieleeni myös Lasten Toivekirjasto jonka kirjoja ahmin niin etten nähnyt, en kuullut muuta kuin sen maailman mikä kirjoista aukeni. Tuon toivekirjaston jonkin opuksen olisin voinut myös sujauttaa to-alkukirjainvastaukseksi :).
I Love Ski Jumping, kiitos kannustuksesta, jatkamme samalla linjalla niin Suomessa kuin Puolessa:)
aimarii, ensikokemukset jäävät mieliin. Miksi? Ovatko tunnereseptorit niin terhakkaassa valmiudessa ottamaan vastaan kun ei ole paljon muuta painolastia?
isopeikko, ei muuta kuin perään vaan, kyllä sinä kiinni saat :)
20 kommenttia:
Jos haluat kuunnella musiikin, klikkaa sound on music -tekstiä. Laulamisiin do-re-mi-fa-sol-la-si-do :)
Ihan pari viikkoa sitten sattumoisin netti-tv:n kautta näin tuon leffan pitkästä aikaa: viimeksi näin sen lapsena!! Ja ihme, tietynlaisesta 'vanhanaikaisuudesta' huolimatta se liikutti ja näytti nyt sellaisia puolia, joihin lapsena ei kiinnittänyt mitään huomiota, esim. ajan poliittinen tilanne; natsi-Saksan tyrannia nostamassa inhaa päätään.
Tuo musiikin maailma edustaa kyllä jotain klassisen ajatonta, sellaista voimaa joka voittaa politiikan.
Ja kuvaan palatakseni: elokuva (klassikoineen tai ilman) voittaa aina arjen :)
Ihana elokuva tuo on: toiveklassikko tosiaan. Miten sait kuvattua tuon Kinokukon kuvaan nuo viirut?
Unohtumaton elokuva ja unohtumaton musiikki.
Hienot viirut kuvassa.
Toiveklassikko on.
Tuolla tavalla säveltapailua pitäisikin opettaa!
Muuten, nyt löytyi (zorro antoi vihjeen) Yle areenalta se dokumentti Mannerheimin vierailusta Hitlerin luo Saksaan kesällä 1942. Se on katsottavissa vielä 3 päivää (poistuu perjantaina 18.2 klo 22).
Ohjelman nimi on Göringin sauva ja se löytyy täältä: http://areena.yle.fi/video/1297693234364
Kuvakukko.. hih. Siitä onkin aikaa kun olen käynyt tuon musikaalin Kinossa katsomassa, joskus nuorena..teki vaikutuksen, sittemmin olen katsonut telkustakin, mutta siitä puuttuu elokuvateatterin tunnelma.
Hieno kuva ja hyvä oivallus tämä TO!
Käytin tietämättä sinusta samaa alkua, mutta aihe kuitenkin aivan eri : ). Lukion vapaaehtoisessa musiikissa käytiin klassikoita läpi ja taitaapi olla nuotitkin tuohon. Selkäytimeen saakka iskostui : )
The Rain in Spain, stays mainly..... tai jotain sinne päin. Yksi lempilauluistani Maija Poppasessa. Kiva nimi kinolle: Kuvakukko:)
Kutuharju,
taisin olla kymmenen vanha, kun Sound of musicin eka kerran näin ja se esitettiin Kuopion toisessa elokuvateatterissa, Palatsissa. Kuopiossa oli viisikymmentäluvulla kaksi elokuvateatteria.
Lapsen elämys on toinen kuin aikuisen, tiedostavampi. Mutta osin elämyksessä on myös samaa: alkaa hyrisyttää, laulattaa. Ja ne vuoret ja alppiniityt, oi että!
Arja,
kuva on maanantailta. Menimme, mies ja minä, Kino Kuvakukkoon katsomaan Beethovenista kertovaa elokuvaa. Pakkasti tuimasti. Kaivoin taskustani kamerani ja napsin kuvan, automaattivirityksellä. Kun valo ei riitä, valo näköjään tanssii. Yritin pitää kättäni vakaana, vaan kuinkas sitten kävikään. Valot lähtivät liikkeelle.
Famu falsetissa,
totta, unohtumaton pysyy ja säilyy ja onneksi nykyään esitetään elokuvateattereissa klassikkojen aarteita, lapsuuden huippuelämyksiä. Ja lisäksi netissä.
arleena,
valojuovat nousevat pakkasessa korkeuksiin. Yksi juova osuu taloon, missä lapsena asuin.
Ina,
:)
On monta tapaa opettaa: kuiva ja eloisa. Tiedän, kumman valitsen jos saan.
Kiitos videovinkistä. Katsoimme Göringin sauvan, mies ja minä. Mannerheim alkaa olla vanha mies, joten henkilääkärin huolenpito on tarpeen.
Hitlerin ja Mannerheimin kohtaamisesta sain valaisua. Historiaa ei voi piilottaa, vaikka kuinka yritystä olisi. Filmiarkistot sodan vuosilta aukeavat.
Sirokko,
asuin varhaislapsuuden Kuvakukon naapurissa. Ja samassa korttelissa asui myös Riitta Hämäläinen, lapsitähti joka näytteli pääosaa elokuvissa Pieni luutatyttö ja Pikku Ilona ja hänen karitsansa.
Meillä ei ole telkkua joten elokuvat ovat tätänykyä yhtä suuria elämyksiä kuin lapsena. Tai melkein :). Kuvakukon istuimetkin - ja teatterisali kaikkinensa - tuntui tutulta kuin lapsuudenaika.
Katjusha,
kiitos :).
Mayo,
toiveiden tiellä olemme ;). Tunnelmallista, hyvää.
Totta, nuotit voivat mennä selkäytimiin, lähtemättömästi. Yleensä ne joiden kuuluukin siirtyä unohtumattomien kastiin, ne ihanat.
Toisaalta on olemassa termi 'perseveraatio' kuvaamassa melodiaa joka jää päähän soimaan vaikka ei enää välittäisi kuunnella yhtä ja samaa sävelmää. Mutta monia Sound... siivittää, antaa soida vaan sen aikaa kun perseveraatiota kestää :).
kiirepakolainen,
eläköön lempilaulut!
Kuvakukko-nimeä onneksi ei ole evakkovuosinani muuksi muutettu. Paluumuuttaja on tästä iloinen. On jotain mikä on pysyy ja säilyttää asemansa - kuten kuopiolainen kalakukko ja Kuvakukko.
Tämän olen ensimmäisen kerran nähnyt v. 1967 ja pidin siitä. Eihän tuosta ole edes kovin kauan. Muistan vieläkin.
Liisa,
vuosi 1967 :). Paljon tulee tuosta vuodesta mieleeni. Kiva kun muistutit. Tosiaan, äskenhän se oli. Aika kutistuu, mennyt saapuu lähelle, sanonta 'muistan kuin eilisen päivän tulee todeksi :).
Hieno elokuva ja samoin kuin Kutuharjulla - aikuisena näki asioita, joista ei muistanut mitään lapsuuskatselusta, tuskin olin ymmärtänyt...
Todellakin todellinen toiveklassikko!
Erittäin kaunis blogi ja kauniita kuvia;)) Ystävällisin terveisin, **
Inkivääri,
niin, lapsella on lapsen mieli ja näkemys: kokonaisvaltainen haltioituminen. Aikuisella on aikuisen mieli ja näkemys, haltioituminenkin, mutta myös tieto mikä aiheuttaa särön idylliin.
kaanon,
to-haasteen toivevastauksesta tulee mieleeni myös Lasten Toivekirjasto jonka kirjoja ahmin niin etten nähnyt, en kuullut muuta kuin sen maailman mikä kirjoista aukeni. Tuon toivekirjaston jonkin opuksen olisin voinut myös sujauttaa to-alkukirjainvastaukseksi :).
I Love Ski Jumping,
kiitos kannustuksesta, jatkamme samalla linjalla niin Suomessa kuin Puolessa:)
Tämä musikaali taitaa olla ensimmäisiä, minkä olen katsonut. Kyllä se mieleen jäi.
Höh, se karkasi.
aimarii,
ensikokemukset jäävät mieliin. Miksi? Ovatko tunnereseptorit niin terhakkaassa valmiudessa ottamaan vastaan kun ei ole paljon muuta painolastia?
isopeikko,
ei muuta kuin perään vaan, kyllä sinä kiinni saat :)
Lähetä kommentti