Mustavalkoinen valo. Jopa mietityttää. Kuinka paljon oikeastaan ja todella riippuu näkökulmastamme ja elämäntilanteestamme. Ja sitten ajatus lähti kierelemään...
Onko kuvassa pimeys voittamasaa valoa vai valo pyrkimässä esiin pimeän keskeltä? Ovatko valo ja pimeys vihollisia vai ystäviä? Odotammeko elämässämme uutta yötä vai uutta päivää? Estävätkö pilvet meitä nauttimasta auringon lämmöstä vai suojaavatko ne meitä polttavalta helteeltä? Kun pilvet satavat vetenä maahan, aurinko kutsuu niitä taas uudestaan esiin haihduttamalla veden...
Katjusha, kiitos. Minultakin tuli ooh, kun kuvan ääreen pysähdyin.
mm, kysymykset avaavat ikkunoita eri puolille maisemaa, "elämää", ja aina näkökulma on uusi. Mustavalkoisuus voi olla tuhansien kysymysten arvoinen. Niin, missä on raja, jolloin hyvä vaihtuu pahaksi, paha hyväksi vai onko kaikessa 'sekä että': pimeässä valoa, valossa pimeää. Joskus voi myös antautua elämän kiertokululle ja sen tiedostaen voi hyvin, koska tietää, että elämä on dynaamista.
Veden kiertokulussa on paitsi luonnontiedettä, myös symboliikkaa, josta olen aina saanut iloa ja lohtua. Eläköön veden kiertokulku :).
Ina, kiitos! Kuvan Tiibetin vuorilta on ottanut tyttäreni; hän oli siellä jalkapatiassa. (Jotkut blogini kuvat ovat tyttäreni otoksia. Kun sen kerron sivupalkissa, en varmaankaan riko haastesääntöjä kun näitä iloksemme tuon silloin tällöin blogissani esille :).
Kiva kuulla, että nautit kuvan tunelmasta.
I Love Ski Jumping, kiitos hienosta sydämestä :). Ilahduttaa. Olet taitava.
SusuPetal, kiva kun klikkasit suureksi.
Mottomme olkoon tänä keväänä ja miksei vastakin: aina kannattaa klikata valoa :).
Kutuharju, totta, valo tarvitsee pimeyttä näkyäkseen. Liika valo vain häikäisee, syvyys puuttuu.
arleena, sinä näit laillani vaahtopäät myrskyssä.
Mk, synkkien pilvien kautta saapuu valo ja juuri siinä on sen merkitys ja voima: vaikutus.
Heli, kiitos. PS Paljon ajatuksia ja elämyksiä antavan kirjasi ajattelen lähettää Australiaan tyttärelleni, joka on ottanut Valo-haastekuvan Tiibetin ylängöltä.
13 kommenttia:
Ooh kun kaunis kuva!
Mustavalkoinen valo. Jopa mietityttää. Kuinka paljon oikeastaan ja todella riippuu näkökulmastamme ja elämäntilanteestamme. Ja sitten ajatus lähti kierelemään...
Onko kuvassa pimeys voittamasaa valoa vai valo pyrkimässä esiin pimeän keskeltä? Ovatko valo ja pimeys vihollisia vai ystäviä? Odotammeko elämässämme uutta yötä vai uutta päivää? Estävätkö pilvet meitä nauttimasta auringon lämmöstä vai suojaavatko ne meitä polttavalta helteeltä? Kun pilvet satavat vetenä maahan, aurinko kutsuu niitä taas uudestaan esiin haihduttamalla veden...
Valoa pimeydessä. Vaikuttava kuva!
_____▓▓▓▓░░░░░▓▓▓▓░
___▓▓▓▓▓▓▓░░░▓▓▓▓▓▓░
_▓▓▓▓▓▓▓▓▓▓░▓▓▓▓▓▓▓▓░
▓▓▓▓▓▓▓▓▓▓▓▓▓▓▓(¯ `:´¯)░
▓▓▓▓▓▓▓▓▓▓▓▓▓(¯ `·.\|/.·´¯)░
▓▓▓▓▓▓▓▓▓▓▓▓(¯ `·.`(♥).·´ ¯)░
_▓▓▓▓▓▓▓▓▓▓▓▓(_.·´/|\`·._)░
___▓▓▓▓▓▓▓▓▓▓▓▓ (_ .:._)░
_____▓▓▓▓▓▓▓▓▓▓▓▓▓░░░
░______▓▓▓▓▓▓▓▓▓▓░░░
░░_______▓▓▓▓▓▓▓░░░
░░░░_______▓▓▓▓░░░
░░░░░░______▓▓░░░
░░░░░░░░░░░░░░
Kannatti klikata suuremmaksi. Jotenkin lohduttavaa pimeyttä valon ympärillä.
Upea!
Ilman tuota painavaa mustaa valolla ei olisi niin suurta merkitystä.
Vaahtopäiden kaunis valo pimeässä myrskyssä.
Synkimmänkin pilven alta löytyy valoa.
Tosiaan vaikuttava juuri noin, mustavalkoisena.
Nin,
kiitos :)
Katjusha,
kiitos. Minultakin tuli ooh, kun kuvan ääreen pysähdyin.
mm,
kysymykset avaavat ikkunoita eri puolille maisemaa, "elämää", ja aina näkökulma on uusi. Mustavalkoisuus voi olla tuhansien kysymysten arvoinen. Niin, missä on raja, jolloin hyvä vaihtuu pahaksi, paha hyväksi vai onko kaikessa 'sekä että': pimeässä valoa, valossa pimeää. Joskus voi myös antautua elämän kiertokululle ja sen tiedostaen voi hyvin, koska tietää, että elämä on dynaamista.
Veden kiertokulussa on paitsi luonnontiedettä, myös symboliikkaa, josta olen aina saanut iloa ja lohtua. Eläköön veden kiertokulku :).
Ina,
kiitos! Kuvan Tiibetin vuorilta on ottanut tyttäreni; hän oli siellä jalkapatiassa. (Jotkut blogini kuvat ovat tyttäreni otoksia. Kun sen kerron sivupalkissa, en varmaankaan riko haastesääntöjä kun näitä iloksemme tuon silloin tällöin blogissani esille :).
Kiva kuulla, että nautit kuvan tunelmasta.
I Love Ski Jumping,
kiitos hienosta sydämestä :). Ilahduttaa. Olet taitava.
SusuPetal,
kiva kun klikkasit suureksi.
Mottomme olkoon tänä keväänä ja miksei vastakin: aina kannattaa klikata valoa :).
Kutuharju,
totta,
valo tarvitsee pimeyttä näkyäkseen. Liika valo vain häikäisee, syvyys puuttuu.
arleena,
sinä näit laillani vaahtopäät myrskyssä.
Mk,
synkkien pilvien kautta saapuu valo ja juuri siinä on sen merkitys ja voima: vaikutus.
Tämä valonkajastus on satumainen. Toivon pilkahdus.
aimarii,
kiitos.
'Satumainen' on kaunis sana. Ja kun se osuu valoon, satumainen syttyy todeksi ja valaisee niin murheen kuin arjen. Ja taas jaksaa :).
Upea. Vähemmän tai enemmän olisi liikaa. Mustavalkoisuutta rakastava sydän hypähti tämän kauneuden edessä.
Heli,
kiitos.
PS
Paljon ajatuksia ja elämyksiä antavan kirjasi ajattelen lähettää Australiaan tyttärelleni, joka on ottanut Valo-haastekuvan Tiibetin ylängöltä.
Lähetä kommentti