monimuotoista sääennustusta (pakinaperjantai)

kuva

Sulo Järventaka, television säätoimiston päällikkö, availee työpostiaan. Sähköpostien ja bittien kulta-aikana on virkistävää saada vanhanaikainen kirje katsojalta. Postimerkki, leima, käsiala jykevä virittävät Sulon odotuksentilaan. Sulolla ei ole monta vuotta eläkeikään ja hän on huomannut käyvänsä yhä tunteellisemmaksi mitä enemmän ikää tulee. Ei häntä hirvitä vaikka kirjeen kirjoittajalla näyttää olevan paljon sydämellään. Sulo kumartuu lukemaan.

Arvoisa säätoimituksen päällikkö
Suomen televisio

Hyvää päivää, sanan- ja säänmukaisesti!

Olen periaatteessa vaatimaton ja nöyrä ihminen. En ääneen ole aiemmin rehvastellut taidoistani –   edes aiheesta, saati syyttä suotta.  Mutta nyt on tullut hetki, jolloin en voi enää lahjojani piilotella. Nyt  sen paljastan kuin vastaveistetyn patsaan jonka päältä viskaan pois lakanan: osaan ennustaa erehtymättömästi säätä. Olen osannut jo pitemmän aikaa,  mutta en ole kehdannut  sitä Teille kertoa, sillä en halua pahoittaa heidän mieltään, jotka työkseen säädiagnooseja laativat ja siitä palkkansa saavat.

Meteorologinne antavat tietokoneiden laskea pilvien liikkeet ja tuulensuunnat ynnä muut silminnähtävät ja aistein havaittavat ilmiöt ja sen perusteella ennustavat huomisen ja hyvässä lykyssä viiden vuorokauden sään. Suustansa suoltavat niin tuiskut kuin tyynet. Ja millä tarkkuudella!  Melkein käy meteorologejanne sääliksi kun he seisovat sääruudun tietokone-ennustekarttojensa edessä ja pyytelevät anteeksi kun täsmätietoa ei heru:  "Jos ilmavirrat soutelevat  näin, niin ennustus toteutuu noin - tai kenties niin, että…" Ota siitä selvä. Vastuu jää kuulijalle.

Sääennustajanne ovat laventaneet lämpötilahaarukkaansa kuin siankasvattaja  jouluporsasta. Kesällä saamme kuulla:  "Huomenna päivälämpötila Itä-Suomessa vaihtelee viidestätoista kahteenkymmeneenkolmeen asteeseen."  Varmasti tällä tarkkuudella jonkun kotimittarin lukema osuu kohilleen.  

Ei, en minä tätä millään pahalla sano.  Minkäs voin kuitenkaan sille, että mieleeni nousevat  sääennustukset viisikymmentä vuotta sitten. STT:n luotettavien radiouutisten jälkeen seurasi  säätiedotus. Jämptiä touhua se oli. Pakkasta miinus viisi astetta. Ei enempää eikä vähempää. Ja jos kreivi Creutz lupasi  lumisadetta, sitä tuli. Karvahattu korville ja sillä siisti. Niin minä entisen muistan. 

En  siis ihmeesti luota nykymeteorologien tietokonepohjaisiin sääennustuksiin, en   sammakkoprofessoreihinkaan, jotka seuraavat Kustaa Vilkunan jalanjälkiä. He hakevat luonnosta ennusmerkkejä, tarkkailevat milloin lumi sataa maahan, milloin haihtuu ilmaan tai vetistyy. Onko tuleva kesä kuuma vai kylmä. No, mikäs siinä. Välillä osuvat oikeaan, mutta yhtä usein menee vituralleen. Ennustus niin sanotusti lenksuttaa, kun totuus aamun sarastaessa paljastuu. Sade rummuttaa  rytmikkäästi peltikattoon, vaikka  nilviäinen edellisiltana vilautteli saunapolulla estoitta tuntosarviaan  kansanviisaalle säähavannoitsijalle. 


Nyt pääsen varsinaiseen asiaani. Tulevaisuuteen.

Kun ihminen käy vanhaksi, hänen elintoimintansa muuttuvat. Ruumis rapistuu. Luulisi että  se on kamalaa mutta eipä ole - joka suhteessa. Fyysiseen rappioon kätkeytyy suuri säätieteellinen viisaus. Vanhan ihmisen  ruumis kertoo saman minkä etana lorussa lapsille ja lastenkaltaisille - sillä erotuksella tosin että loru jää sanoiksi, raihnaisella tuntemus muuttuu tiedoksi.  Sään tunnistavia tuntosarvia ja kipupisteitä on sisuksissani  vaikka muille jakaa.  

Jotkut väittävät olevansa käveleviä tietosanakirjoja (nettitermein wikipedioita), mutta minä ja laillani muut sääkipuiset olemme käveleviä  sääasemia. Veri suonissani  milloin iloisesti, milloin takkuillen kiertää ja kuohuu.  Polvi tykyttää tietyn sään tullessa. Lihakset käyttäytyvät kuin eivät olisi kuulleetkaan yya-sopimuksesta. Ruumiini tuntemukset ovat suorassa syy-yhteydessä sääilmöihin, ja, mikä parasta, tiedän etukäteen mitä tulossa on. Luotettavan sääennusteen voin antaa helposti, milloin vain.

Meitä vaivaisia riittää. Voisitte siellä sääprofetian pääkallopaikalla vaihtaa koko laajan meteorologiporukkanne meihin: reumatismiseijaan, kihtikalleen, fibromyalgiafransuun: ei meille eläkeläisille tarvitsisi edes palkkaa maksaa kun viuhtoisimme sääennusteita tv-kameroiden edessä ja huitoisimme kepillä Suomen karttaa kuin ennen vanhaan opettajat ilkikurisia oppilaita. Mutta me emme näpäyttele. Me kerromme. 

Niin kuin alussa sanoin, olen periaatteessa nöyrä ihminen.  Ja nyt myös käytännössä. Minut voitte vaivatta  vaikka heti "palkata" säätä ennustamaan, sen verran monien säävaivojen kanssa tuttu olen.  Sään luotettava ennustaminen vaatii pitkän iän tuomia ruumiillisia vaivoja. Mitään en pyydä vastineeksi, tietämykseni jaan ilmaiseksi.

Polovea kolottaa. Lunta on luvassa. Ja koillistuulta 8 metriä sekunnissa.  Nivel ennustaa lumimyrskyn.

Kiitoksia ja näkemiin.
Ville Vaivainen

**********************************************************************************
Säätoimituksen päällikkö, Sulo Järvetaka, taittaa kirjeen ja vaipuu mietteisiinsä. Nuorempana hän olisi viskannut kirjeen oitis roskiin - jos edes olisi lukenutkaan. Tänään on toisin. Kyllä kansa tietää, on iskulause joka on ruvennut ohjaamaan hänen toimiaan yhä enenevässä määrin.

Hän on altis kokeilemaan uusia ideoita. Potkuja hän ei meteorologeilleen anna - kyllä he hommansa osaavat ja ennustukset kunnialla hoitavat -, mutta  päättää aloittaa  virallisen säätiedotuksen rinnalla vaihtoehto-ohjelman Luissa ja ytimissä -  sää omin sanoin ja nahoin ja kutsuu Ville Vaivaisen vuoden koeajalle sitä  juontamaan.

Vuoden jälkeen teeveen tilastonikkarit ovat laskeneet, kuinka usein virallinen säätiedotus osui oikeaan, kuinka usein Ville Vaivaisen ja kas kummaa, tuloksena on tasapeli. Yhtä monta hutia, yhtä monta osumaa. 

Katsojapaneeli kuitenkin kertoo, että Ville Vaivaisen sääennustuksen katsojaluvut ovat kasvussa. "Ruumiini vanhenee ja sääviisastuu, minullakin", toteaa Sulo Järventaka ja tekee Ville Vaivaisen kanssa sopimuksen seuraavasta tuotantokaudesta.  Ja koska ei kahta kolmannetta, hän antaa puheenvuoron myös Kustaa Vilkunan manttelinkantajille, sääprofeetoille.

Säässä riittää jaettavaa niin rikkaille kuin köyhille, sairaille kuin terveille, nuorille kuin vanhoille. Ja ennustajille.

Pakinaperjantai: Lumi