Jos haluat tietää paikan missä Annan ja Tapanin ruisleipähaave toteutui, katso video, joka on kuvattu Puukarin Pysäkillä, juuri siellä, missä he luomuruisleivän taikoja viime perjantaina ja lauantaina taikoivat.
1.4. Matka Kuopiosta alkaa. Rautavaaran jälkeen matka jatkuu kohti Valtimoa.
Metsän kummitukset kurkkivat kummajaisia: minne on tuo mies, tuo nainen matkalla, mitä heillä mielessään.
He ovat perillä Puukarin Pysäkillä kello 14.
Kunniakirjojen runsautta. (He tulevat tietämään: aiheesta.)
Emäntä Anita Ovaskainen on oivaltanut, että taikinajuuren voi myös kuivattaa jolloin se on aina liotuksen ja herättelyn jälkeen käyttövalmis.
Anna ja Tapani ryhtyvät valmistamaan omaa taikinajuurtaan kuivatusta juuresta. Samalla Anita-emäntä näyttää, kuinka hän valmistaa majatalon suuren leipätaikinan omassa astiassaan. Taikinapytyn reunoilla ja pohjalla on edellisen leivontakerran juurta, joka pian antaa parastaan tuleville leiville.
Hierrin eli härkin. Tapani aikoo veistää sen itse, jahka hän ja Anna palaavat kotiin.
Anita-emäntä kaapii vanhaa juurta taikinapytyn reunoilta, lisää haaleaa vettä ja vatkaa vellimäistä seosta voimakkaasti hiertimellä.
Vanha juuri on herkkä heräämään: kuplat tietävät hyvää. Taikinajuuri on juukalaista alkuperää ja ajoittuu 1800-1900 -lukujen taitteeseen. Juuri jatkaa elämäänsä leipä leivältä.
Samalla aikaa Anna ja Tapani valmistavat kuivatusta juuresta omaa juurivelliänsä, jota vispaavat tunnin välein voimakkaasti. Potkua antavat. Tahto on huipussaan. Siinä sujuu perjantai-iltapäivä ja ilta. Jännittää, ilahduttaa: herääkö juuri, joka saa levätä yön yli kuin myös he.
Iltayhdeksältä Anna ja Tapani vetäytyvät yöpuulle omaan rauhaan pihapirttiin. He kelaavat päivän tapahtumat ja nukahtavat sen jälkeen oitis. Hirsirakennus tuntuu hengittävän samaan tahtiin. Mielessä on rauha ja uuden päivän odotus.
2.4.
Lauantaiaamuna kello kahdeksan he hipsivät majataloon aamupalalle. Ohrauunipuuri, karjalanpiirakat, savustettu lampaanleike, kananmuna, karpalot ja mustikat - kahvin ja teen lisäksi - maistuvat kuin elämä parhaimmillaan.
Ja sitten töihin. Alkaa varsinainen taikinan valmistus. Anna ja Tapani lisäävät luomuruisjauhoja seokseen vähän kerrastaan. Yleiskonetta ei avuksi kannata ottaa. Kun oma käsi tutustuu taikinaan, tekee sinunkauppoja, kokeilee tuntumaa - taikinan pehmeyttä ja lujuutta -, alkaa ystävyyden ja ymmärryksen liitto. Anita-emäntä kertoo, milloin taikina on just eikä melekeen sopiva. Jauhon, veden ja suolan yhteissointi tulee kaukaa vuosisadan takaa. Harmonia on yhtä lailla sävel kuin maku ja mielenrauha.
Molemmat taikinat saavat kämmensyrjällä painetun ristikuvion. Taikivat jäävät kohoamaan tunniksi.
Anna ja Tapani käyvät luppoaikanaan Valtimon kenkäkaupassa.
... ja sen jälkeen takaisin töihin. Taikinasta on kadonnut risti, se on kohonnut kauniisti. (Jos haluat katsoa leipomisen videolta, kannattaa klikata ensimmäistä kuvaa. Annan ja Tapanin kokemaan elämykseen - onhan paikka ja opettaja sama - pääset myös tästä.)
He ovat nyt limppunsa leiponeet, reikäleipänsä taitelleet. Hyvältä näyttää. Mutta miltä maistuu? Sitä ei vielä tiedä. Ja makuaistia ei voi petkuttaa. Se on jokaisella omanlaisensa. Herkkä. Tarkka. Pettämätön.
Kotimatka alkaa. Autossa tuoksuu lämmin ruisleipä. Kun Anna ja Tapani ovat päässeet mutkan taakse, he pysäyttävät auton ja maistavat. Hetki jolloin he yhdessä leipomaansa luomuleipää maistavat, on pyhä.
He ovat hiljaa.
He kääntävät kasvonsa toinen toisiaan vasten. Huulet yhtyvät huuliin, leivänmurut toisiinsa. He tietävät mitä onni on. Muun muassa. Se on yhdessä leivottu luomuruisleipä. Juuri tämänmakuinen.
He saivat loppueväinään kuulla Anita-emännältä perustelut, miksi luomuruisleipä maistuu niin hyvältä.
Geenistömme on ikiajoista lähtien tottunut luomuleivän makuun. Esi-isät polttivat kaskea, raivasivat peltoa, viljelivät viljaa ja esiäidit leipoivat luomuviljasta leipää.
Sodan jälkeen alkoi tehoviljely, väkilannottaminen. Mutta Puukarin Pysäkin Ovaskaiset eivät keinokasvatukseen ole taipuneet vaan ottavat vastaan sen minkä luonto tarjoaa.
27 kommenttia:
Eipä olekaan mitään pikaruokaa! Herrajjestas kun tuli vesi kielelle ja poskista alkoi vetää.
Minulla on lapsuuden muistot tuoreesta lämpöisestä ruislimpusta ja sen päälle vastakirnuttua voita! Sitä ei voita mikään.
Nyt joudun haukkaamaan leivästäsi ison palan.
Kiitos. Ja kiitos ihanasta postauksesta.
Sepäs oli mukava juttu. Ruisleipää suomalainen varmaan kaipaa ensimmäiseksi ulkomailla :)
Ihana kuvakertomus. Vesi nousi kielelle, pakko syödä!
Minusta näyttää siltä, että ruisleivän tekeminen on vienyt sinulta pikkusormen lisäksi koko käden. Miltä tuntuisi, jos sinne saareen saisit tälläisen tai vähän nykyaikaisemman kesäuunin?
http://www.avoinmuseo.fi/ruokaperinne/savupirtti_2.php
Juu, kyllä on nyt tuuletuksen paikka! Pissismummo täälä tuulettaa leivän leipojalle!!!
Hyvän näköinen käntty siitä tulikin. Peikko taitaa tulla kohtsillään käymään kylässä :) Oikein hyvän peikkoinen tarina :)
Itse leivottu luomuruisleipä oli varmasti hyvää. Kun se on lämmintä on siinä oma makunsa. Kun se on jo muutaman päivän vanhaa, tuntuu maku taas kypsyneen aina vain paremmaksi.
Melkein opin ruisleivän leipomisen salat, niin hyvin kerroit tarinasi jauhoista leiväksi.
Kiitos leivästä.
En minäkään tykkää kaupan muovipussileivistä.
Voi voi, itse pitäisi jokaisen leipänsä leipoa. Yritän yleensä ostaa edes paperipussileipää, siinä on ainakin aidon tuntu. Tiedä sitten mikä on totuus..
Haaveissa olisi oman leivän teko - sämpylöitä joskus yritänkin, mutta nekin menevät yleensä "kittipulliksi"..ü
Mummi on meitä iät ja ajat omalla maalaisjärkeen perustuvalla opillaan valistanut, ettei ihmisen keho ole tottunut sellaisiin teollisiin ruokiin ja ruoka-aineisiin joita nykyään valmistetaan, kuten kaikenmaailman tuhannen sorttisiin jogurtteihin tai myrkkymargariineihin.
Kun näitä syömme, niin sitten saamme kaikenlaisia maha-, suolisto- ym. tutkimattomia vaivoja.
Mummi tarkoittaa, ettei ihmisen evoluutio toimi niin äkkiä että olisimme tässä vajaassa sadassa vuodessa ehtineet tottua näin uuteen ja outoon ruokaan. Minusta se on juuri samaa mitä itse tuossa kirjoitat.
Ihanaa leipää leivoitte. Sain taas kipinän kokeilla niitä sämpylöitäni. Ovathan ne joka tapauksessa tuhat kertaa parempia kuin kaupan leipä - kittipullinakin ü
Ps. viimeaikaisten ruokaohjebloggaustesi innostamana herää kysymys, miksi ylipäänsä ostamme valmista kun itsetehty on niin paljon parempaa?
Voi, kuviesi myötä on pakko jälleen kerran suunnitella ruisleivän teon opettelemista. Leivinuunikin on, ja taitaapa pakastimessa olla odottelemassa naapurilta saatu leivänjuurikin.
Siis äskeinen kommentoija olin minä.
"Se hetki jolloin he yhdessä leipomaansa luomuleipää maistavat on pyhä."
Pyhän tuntu on kirjoituksessasi, niin kuin leivän maussa.
Katsoin videon ja muistin oman äidin leipoman leivän. Ja ristin.
Olipa herkullinen tarina.
Onneksi kaapista löytyi hapankorppuja. Muuten en olisi ruisleivän kaipuuta kestänyt:)
Hyvältä näyttää! Uskon joka sanan, luomujauhoista, ikiaikaiseen taikinajuureen ja kiviseen leivinuuniin. Onneks' myökii saahaa kesäisin ihanaa Muhosen hiivatonta luomuruisleipää, jota myyvään Savonlinnassa ja Punkaharjulla.
Onnellinen olen Annan ja Tapanin puolesta. Ja vähän kateellinenkin. Sillä pakko on hiukopalaa rynnätä etsimään vaikka tiedänkin ettei tuollaista herkkua keittiöstä löydy. Jos laitan leipätehtaan tekeleen, sellaisen ruisleiväntapaisen, hetkeksi paahtimeen ja sitten syödessäni pidän silmät tiukasti kiinni niin ehkä voisin melkein kuvitella sitä oikeaksi luomuruisleiväksi. Jos oikein yrittäisin?
Hei .. erittäin mukava blogi ja kaiken se on;)) Ystävällisin terveisin ..
kiirepakolainen,
ole hyvä, haukkaa toki, leipää kyllä riittää - ja nyt on tekeytymässä oppien mukaan kotosalla uutta luomuleipää. Tosin puuttuu leivinuuni. Onkohan maku samanmoinen kuin Valtimossa. Kohta saamme tietää.
Marjattah,
totta, ruisleipä on monen ulkosuomalaisen ykköstoive. Ja salmiakki:).
SusuPetal,
ruis tulee kaukaa ja saapuu lähelle ja kun tuoksun tuntee, suu aukeaa haukkaamaan palan, toisen ja kolmannen :). Ole hyvä, toivon että maistuu.
Piri,
juuri eilen Anna Tapanille tokaisi että saareen kannattaisi muurata leivinuuni ja kun saunamökki on pieni, sinne se ei mahdu mutta metsän reunaan kyllä. Aivan ihastuttavan linkin kerroit h-hetkeen ja kun linkin takaa aukeni kuva ja teksti, olin "myyty". Saareen tulee luomukeskus! Alamme elää siellä ikivanhaa ikiluomuelämää. Aloitamme leivinuunin muuraamisella ulkosalle. Kiitos!
Ellinoora,
Pissismummo on Annan lemppari. Ajatukset ravaavat vinhaan kaksissa tuumin siellä ja täällä ja kun on tuuletuksen paikka, se saa näkyä, tuntua ja kuulua.
Aina onnistuu kun kylliksi yrittää. Mikä vain. (Melkein :)
isopeikko,
hih, ruisleivän käntty :). Voi että isopeikko mojovan sanan löysi. Känttypä käntty. Siitä leikkaan ison viipaleen. Maku on semmoinen ettei siitä irti pääse vaan kiinni on ja pysyy ja kieli soittaa luomua kaiken ikää.
arleena,
luomukurssin pitäjä Anita sanoi juuri noin: maku tekeytyy parissa päivässä parhaimmaksi, mutta juuri uunista otettunakin on hyvää kuin elämä silloin kun se on sitä itseään: nautittavaa, aitoa ja oikeaa.
Pankin talkkari,
ai kittipulliksi menevät sämpyläsi :). Tuon sanan painan mieleeni, niin herkullinen se on, vaikka taitaa olla enemmän hm, hm, oijoi -tilanteisiin tarkoitettu:).
Mummille terveisiä, samaa mieltä olen hänen kanssaan. Tämä oma herätykseni luomun suhteen on aika nuorta vaikka olenkin vanha. Ruuhkavuosina sen kun ostelin mitä eteen kaupassa sattui ja kokkasin perheelle työpäivän jälkeen suuhun pantavaa, mutta nyt kun on aikaa, luomulle on tilaa. Toisinpäin olisi pitänyt mennä. Lapsille parasta. No, koskaan ei ole liian myöhäistä. Jospa lähetän luomuruisleivän Australiaan :).
Elimistö ei ole huijattavissa. Ihminen on evoluution tulos. Väkilannoitteilla kasvatetut tuotteet ovat kaiketi elimistöllemme shokki. Ja kaikenmaailman lisäaineet ja kasvimyrkyt. Ei tee mieli enää niitä. Nyt kun olen syönyt valtimolaista luomuruisleipää lauantaista lähtien, vatsani kehrää tyytyväisyyttä - makuaistin lisäksi. Ostimme tilalta myös vastateurastetun luomulampaan (tai osan siitä): kohta laitan luomukaalia ja -porkkanaa lampaan kaveriksi haudutuspataan. Myös savustetut lampaanluut toimivat sopan maun ja terveyspommin herättäjänä. Se muhii toiseksi ruuaksemme.
Herään pikkuhiljaa. Sisäistän. Ilmastonmuutoksen torjumisesta on tullut osa minua. Myös lähiruuasta ja luomusta. En viihdy markettien runsaudensarvissa tästä lähtien. Elintarviketeollisuuden keinotuotteissa.
Lähden liikkeelle juurista, peruslihasta, -viljasta jne. Ja ne luomuina. Suunnistan luomutiloille ja etsin ruokapiirit.
Miksi sitten ei tehdä itse vaikka sillä tavalla saadaan terveellisempää ja parempaa? Hyvä kysymys.
Meillä ei äiti tehnyt ruokaa, oli kotiapulaisia. Keittiöön en saanut mennä. Olin tosi avuton kun aikuistuin. Sitten tulivat lapset (ihanat) ja mies (ihana) ja työ (kiinnostava) jne. Tuossa aiemmin jo taisin sanoakin, että ruuhkavuodet ummistivat silmäni keittiöaskareilta. No, jotain yritin silti kokkailla mutta turhan usein käytin puolivalmisteita jne. Nyt sanon itselleni: parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Luomua laulelen ja sitä nautiskelen ja tarjoilen.
Mervi,
oi onnellinen, sinulla ovat kaikki tykötarpeet odottamassa tuoksuvan luomuleivän valmistumista. Leivinuunikin - ja naapurilta saatu juuri! Olen onnellinen puolestasi.
kaanon,
mukava kuulla että katsoit videon. Sinulla on mielesi pohjalla aarre: muisto oman äitisi leipomasta leivästä - ja rististä sen päällä.
Simpukka,
hapankorppuja, nam nekin :). Ja hapankorpuistakin saa kuulema hyvän juuren ruisleipätaikinaan. Sen kun murentaa hapankorpun haaleaan veteen, liottaa, sekoittaa, vispaa ja odottaa. Herääminen käynnistyy. -Myydäänköhän Ranskassa ruisjauhoja? -Kun asuimme 70-luvulla Saksassa pari vuotta, etsimme ruisjauhoja mutta meille myytiin ei-oota. Tuolloin ruis oli varattu vain hevosille, kaupassa kyselijöitä valistettiin.
Ina,
arvaas: minulla on pieni ruutuvihko jossa lukee: haaveita toteutettavaksi. Olen kirjoittanut siihen: osta Savonlinnassa Muhosen hiivatonta luomuruisleipää. Saamme siitä herkusta myös taikinajuuren. Aomme kokeilla erilaisia luomuruisleipiä omassa keittiössämme. -Kesällä on tarkoitus etsiä ruotsalaisen esi-isämme hautakivi Savonlinnan hautausmaalta joten suunnistamme sinne päin.
Demetrius,
onpa hyvä kun muistutit ruisleivän paahtamisesta. Maku moninkertaistuu sillä konstin. Kaupan leivistä ehdoton suosikkini on Marskin arinaruisleipä. Jos kaupasta sellaisen löydät, suosittelen kokeilemaan. Se on hurjan hyvää, melkein kuin luomua söisi :)
Oletko syönyt leipäressua? Se vasta namia on. Ruisleipä helmeilee maidossa ja voissa.
I love ski jumping,
kiitos. Kiva kun tulit Annan ja Tapanin luomuruisleipämatkalle mukaan.
Ihan oikean näköisiä ruislimppuja kuvassa! Melkein tuoksuivat tänne asti.
Tuli taas äitiä ikävä.
Voi nai ja maiskis, kun oli varmaan hyvää ja ihan tuoksunkin melkein tunnen!
Niin hienosti taas kerroit leivän teosta ja siinä kun huulet yhtyivät, niin melkein itku tuli ja ruisleipä tippui kädestä!
Ihanaa, herkullista, kaunista, HURRAAA! Mitkä autuaalliset päivät ja kokemukset Annalla ja Tapanilla :D Niin hyvänmielen tarina! Ja vielä vesi kielellä tuollaista ruisleipää ajatellessa, lurpps.
Ja kiitos, nyt sain nimen sellaiselle puujutulle. Semmoisen härkkimen aion tehdä itsekin ensi tilassa :) Jospa sillä vielä jossain vaiheessa sököttäisin ihan omatekemää taikinaa...
Obeesia,
äitisi on ollut mestarileipoja. Muistot tuoksuvat.
Harakka,
ilo kuulla, että ruisleipätarina maistuu sinulle. Ihana että sinulla ovat tunteet niin liki. Se on suuri rikkaus. -Jos leipäsi tipahti lattialle, tarjoilemme uuden. Mies leipoi sen luomujauhoista kokeeksi täällä kotosalla ja ihme ja ihastus, siitä tuli yhtä hyvä kuin Valtimossa. Ikivanha juuri elää nyt Kuopiossa. Suu on hymyssä.
Ruska,
:)
sinä, mestaripuukontekijä, tempaiset varmasti alta aikayksikön härkimen, hiertimen, ja leivän tekaiset suit sait. Syntyy. Kypsyy. Maistuu :)
Vesi kielellä täälläkin.
Jätin entiseen elämääni leivinuunin ja taikinatiinun - silloin ne tuntuivat kuuluvan siihen samaan, upottavaan velvollisuuksien ja pakkojen suohon.
Aivan kuin vapautumiseen olisi kuulunut pehmeämpi leipäkin.
No, nyt kun sitä aikansa on maistellut tekisi jo muutakin mieli.
Joku vain haraa vieläkin mielessä pahasti vastaan.
Ehkäpä pitäisikin hakea vauhtia tuolta Ovaskaiselta.
Mk,
tiedän tunteen, kun jokin haraa vastaan. Pitkän listan saan niistä toimistani, joissa tuntuu kuin olisin tieni päässä. Ei tee mieli, enää...
Ja sitten tulee joitakin "juttuja" joita tekee mieli kokeilla. Mistä ne valoilmiöt tulevat, en tiedä.
***
Ruisleivän mies eilen leipoi ynnä pari reikäleipää. Kas ihmettä ja ihanuutta kummaa: onnistui vähintäinkin yhtä hyvin kuin Valtimossa opettajan ohjauksessa. Olemme niin täpinöissämme ettemme tiedä miten päin suutamme panisimme kun siinä käy jatkuva maiskutus.
***
Juu, suosittelen Ovaskaisen Anitan kurssia, jos siellä päin liikut :). Mutta luulen että sinulla on taito ja kokemus niin syvällä tallessa, että olet mestari ihan iliman muuta.
Kutis oli kiljaista ilosta kun kerroit tuon harakanvarpaan nimen, tuon kepin jolla voi naarata pyykkejä sammiosta ja vatkata ruistaikinaa ;) ja vaikka mitä: hierrin, härkin... Minusta tuntuu etten ole ikänä kuullutkaan, vaikka mummilla oli tuollainen. Hänellä oli myös se vanha juuri 'saavissa' odottelemassa herättelyä! Voi miten kiva palata näiden aitojen asioiden äärelle. Kiitos.
Kutuharju,
nyt kun sana tuli näkösälle, niin varmasti ensi kesänä kirveen kanssa aikasi heiluttuasi ja puut kaadettuasi tartut puukkoon ja
kätevänä immeisenä varmasti tuollaisen hiertimen eli härkimen veistelet suit sait ja pyykkiä saavissa peseskelet ja tiinussa taikinan pyöräyttelet :).
Eipä aikaakaan kun maantien varrelle kohoaa tienviitta, missä lukee: tervetuloa Kutuharjun luomukurssille. Siellä oppii vaikka mitä luomuhenkistä... sanan rieskasta lähtien.
Nyt seuraavaksi googletan, mistä tuota kuivattua juurta saa ostaa. Minä olen tyttösenä tehnyt tuon homman monta kertaa, mutta se taikinajuuri jäi sinne äidin taikinatiinun pohjaan ja seinämiin... Tuli vesi kielelle. Kiitos!
Liisa,
miten ihailen sinua: jo tyttösenä olet saanut tehdä äitisi kanssa hiivatonta ruisleipää. Taito on sinulla yhä tallella, taikinajuuri vain on puuttunut.
Puukarin Pysäkin taikinajuurta saa ostaa Topin maatilamyymälästä (ainakin sieltä).
Paljon iloa leipomiseen :).
Mieheni innostui niin, että on leiponut ruisleipää nyt joka toinen päivä ja kuinka se onkaan hyvää!
Lähetä kommentti