tiistai 5. huhtikuuta 2011
kukkuu
Varamussalon ja K50:n Marjatta kyselee Lastun viittä hyvää ja viittä huonoa ominaisuutta. Hän antaa myös kauniin tunnustuksen blogilleni. Kiitän. Sydän läpättää lämpöisesti.
Koska sadut ja tarinat ovat minulle tärkeitä, käännyn Nalle Puhin puoleen tietääkseni millainen olen. Itseään on vaikea arvioida. Teen testin, mitä hahmoa Nalle Puhin Puolen hehtaarin metsässä muistutan eniten. Saan vastauksen:
Sinä ja Tiikeri voisitte olla kaksosia.
Heittäydyt tarkemmin ajattelematta mukaan mihin vain.
Innostut helposti ja olet hauska, mutta myös ajattelematon.
Niinpä voit joskus pahoittaa toisen mielen ihan vahingossa.
Ole siis varovainen.
Tiikeri on ylienerginen, jonka lempipuuhaa on pomppiminen, usein muiden eläinten päälle.
***
Hui. Nyt pitää laventaa, en kai silkka Tikru ole. On minusta moneksi, milloin Nasuksi, Kaniksi, Ihaaksi, Kenguksi, Ruuksi, Risto Reippaaksi ja Nalle Puhiksi:
Nalle Puh on pieniälyinen ja hunajaa rakastava nalle, joka on taipuvainen filosofisiin mietelmiin ja lorujen keksimiseen.
Nalle Puh olen usein. Pienet aivot ymmärtävät vain pienten aivojen verran maailmaa; muu menee yli ymmärryksen omia ratojaan. Jos kertoisin kaiken mitä en ymmärrä, bittitaivaalle tulisi materiaalia niin paljon että olisi aiheellista vetää kysymyspyttyni horisontin taakse ettei se tukkisi linnunrataa. Mutta en lakkaa kyselemästä sillä tiedonhalu ja ihmettely on perusruisleipääni.
Nasu on pieni ja arka porsas.
Tuntuu tutulta. Väillä. Minua aristuttaisi, jos joutuisin pitämään esitelmän aiheesta elämän perimmäinen tarkoitus. Nuorena ehkä sen olisin saattanut pitää, mutta nyt vanhana hypistelen essun helmoja ja piiskutan: en minä tiijjä. Ei ummarra.
Kani on touhukas ja määräilevä kaniini, joka rakastaa organisointia.
Juu, taitaa minussa olla osaksi kania. Tykkään projekteista - teoriassa. Ideoin auliisti mutten osaa pistää aatoksia töpinäksi saati saada niitä valmiiksi. Näen intuitiosilmin sytykkeen ja lopputuloksen, mutta se väli, jolloin touhutaan, on sumun peitossa. Onneksi vierelläni on elämänkumppani, jolla pysyy "vasara" yms. kädessä ja realiteetit hallinnassa. Yhdessä olemme aikas hyvä pari, toinen toisiamme täydentävä. Lietsomme liekkiämme kun kehua löpsötämme kilvan, hän minua, minä häntä. Kehuminen on kivvoo. Syntyy hyvä soppa. Hän kehuu ideoitani, mitä ideoiden toteutuksia.
Pöllöä hän itse ja muut pitävät (usein hatarin perustein) metsän viisaimpana eläimenä.
Minäkö? Pöllökö? Jätän väliin. "Viisas" vaikenee.
Ihaa on synkkä ja surumielinen aasi, jonka häntä on kiinni nauloilla.
Oi, sellaisiakin hetkiä on jolloin pää riipuksissa laulan: Miks synnyinkään minä maailmaan, itkemään ja murehtimaan. Tunne on kuitenkin mennyt aina ohi - tullakseen taas. Uskon kuun kiertoon. Uskon vuoroveteen. Uskon pilviin. Uskon aurinkoon. Uskon lauluun: valoa vaikken näekään, sen tiedän loistavan. Uskon suruun. Uskon iloon.
Kengu on lempeä kenguruäiti.
On kolme aikuista lasta ja kaksi lapsenlasta. Kyllä, he ovat jotain niin suloista, etten osaa sanoiksi pukea. Kuopuksen cp-vamman kautta vammaisten elämä ja maailma on tullut hyvin lähelle.
Ruu on lapsi.
Lapsi minussa elää varmasti satavuotiaanakin.
Risto Reipas on… reipas.
Olisinko. Vai jättäisinkö tämän väliin? No, useat hommat ovat aloittamista vaille valmiit. Mutta jotten ihan itseäni pöydän alle työntäisi, niin olenhan saanut jotain aikaiseksikin. Otan kynttilän vakan alta esiin. Töissä olin oman toimeni ohella ns. ideapäällikkö. Nyt eläkkeellä olen oman elämäni ideapäällikkö. Silloin ei pidä jäädä paikoilleen nyhjöttämään, vaan on syytä ottaa vastaan uusi päivä mahdollisuutena. Ennenkokemattomana lahjana. Ja vaikka se kulkisi samaa rataa, tulee taas uusi aamu… ja ties mitä vastaan tai myötä.
Jestas, tulikohan näitä huonoja ja hyviä sikin sokin ja kuinka monta.
Yksi lainaus vielä:
"Oikeastaan Tikrussa ei ole mitään vikaa", sanoi Nasu laiskasti.
"Ei niin", sanoi Risto Reipas.
"Oikeastaan ei kenessäkään ole", sanoi Puh.
"Minä olen sitä mieltä", hän sanoi. "Mutta olen varmasti väärässä."
"Et ole", sanoi Risto Reipas.
***
Sääntöjen mukaan haaste 'kerro itsestäsi viisi hyvää ja viisi huonoa ominaisuutta' tulisi antaa eteenpäin viidelle.
Mietin pitkään. Vaikea on valinta. Haluan haastaa sinutsinutsinutsinutsinutsinutsinutsinutsinutsinutsinutsinutsinutsinutsinutsinutsinutsinutsinutsinutsinut...
Keksin. Haastan Sinut :).
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Tuo on hyvä - idean ja lopputuloksen väli, se on sumun peitossa.
Hyvin tuttua, se on sumussa täälläkin. Eikä aina tarvitse olla edes ideaakaan, kun apua tarvitsen. Joskus mietin, kuinka saan ne peltipurkit auki ( joissa on se vedin), kun miestä ei ole mailla eikä halmeilla.
Mukavasti kerroit, tuntui monesta kohtaa kovin tutulta, ihanko meiltä olisi.
arleena,
yhteisiä kokemuksia on hauska jakaa. On meistä moneksi, ihmisen tiellä. Ja kun matkaa on jo takana, alkaa tuntua tutulta Nalle Puhin maailma.
Olisikin kiva tehdä tarina siitä, miten monessa elämänkumppani on apuna. Moni itsestäänselvyys olisi syytä nostaa pylvään päähän ja oikein ihastella ja kiitellä :).
Tikru täälläkin.
5 vuotta sitten olin tiikeri. Samat pilkut taitavat olla tallella.
Obeesia,
tämän päivän "pomppimiset" on tikruilla näin aamuvarhaisella edessä päin :). Saas nähdä, kuinka sujuu. Ilta antaa vastauksen.
Sananjalka,
on hienoa että tiikeri ei ole kameleontti, vaan oma aito itsensä silloin ja tällöin :)
Lähetä kommentti