Leijalle on tullut tavaksi ostaa joka päivä Classic-kerrossuklaajäätelö: kerrossuklaa siksi, että hän jo ensinuolaisulta alkaa surra herkun loppumista. Kun kerroksia on enemmän, nautinto pitkittyy. Mutta onnen salaisuus on siinä, ettei hekuma kestä loputtomasti. Väliaikaisuudessa hurma tiivistyy. Ja kun vuoteen mahtuu 365 päivää, niin onnen hetkiä on luvassa vähintäinkin yhtä monta kuin on jäätelöannosta.
Mikäs Leijan olisi eläessä jäätelöhimonsa kourissa - ellei edessä olisi firman terveystarkastus, missä kartoitetaan kunkin työntekijän sairastumisriskit. Topakka hoitaja tarttuu mittanauhaan kuin ruoskaan ja heittää sen kokeneella lasso-otteella Leijan vatsan ympäri. Lukema on 110 cm. Hoitaja yrittää pitää sanansa solmussa ja naamansa peruslukemalla kun kirjoittaa työterveyskorttiin huutomerkin kanssa: Leija on itseaiheutettujen sairauksien riskitapaus! Terveydenhoitaja jatkaa paperitöitään selkä Leijaan päin. Hän kirjoittaa Leijan ennusteen näkymättömällä musteella, jottei tietosuojavaltuutettu haukansilmineen yllä lukemaan firman työntekijöiden jyviä ja akanoita -lajittelun salaista tiedostoa.
Leija ohjataan hoitoon. Jokainen työntekijä on firman mannekiini. Kirje. Viesti - siitä huolimatta, ettei firma missä Leija työskentelee, ole mallitoimisto. Ei sinne päinkään. Mutta aika on täynnä kuvia ja mielikuvia ja firman kuin firman on hengitettävä ajan henkeä, muuten käy kalpaten.
Leija lähetetään jäätelön syömisen vieroituskurssille. Kohtalotovereita on salin täysi. Teoreettinen luennointi nukuttaa Leijaa. Hän kaipaa saada lipovalle kielelleen valkoista valhetta. Vaikka ravitsemuslääkäri kuinka latelee jäätelön lisäaineet, kalorit ja terveysriskit, Leija ei anna valistuksen pysähtyä aivojen vastaanottokeskukseen, vaan käyttää hyväkseen ihmisen kaksikorvaisuutta: se mikä toisesta korvasta tulee sisään, menee toisesta korvasta ulos.
Lääkärin jälkeen puhujapönttöön astuu kielitieteilijä, joka on kutsuttu taivuttamaan sanan voimalla jäätelöherkuttelijoita itsekuriin. Siinä missä Soini puhuu jytkystä, etymologi istuttaa suomalaiseen kieleen termiä jäätelöällöke. "Niin epäterveellisen on pakko olla ällöä, maistuu se sitten kuinka hyvältä tahansa", kieliniekka paukuttaa. Hän kehottaa kuulijoita lausumaan rytmikkäästi: ällö, ällö, ällö; jäätelö, jäätelö, jäätelö; jäätelöällöke, jäätelöällöke, jäätelöällöke… Kymmenen minuutin esirummutuksen jälkeen kielenviljelijä, kaikkensa antaneena, ei ole järin tyytyväinen siihen ininään mikä noinkin valtaisasta kaikupohjasta lähtee. Hän tajuaa epäonnistumisensa: jos tämä joukko pitää jäätelöä herkkunaan, niin pitäköön; ei makua voi sanan mahdilla muuksi muuttaa.
Sanan miekan heiluttajan epäonnistumisesta saa potkua seuraava esiintyjä, psykologi. Hän ymmärtää Leijaa ja hänen kohtatovereitaan. Hän hyväksyy heidät. "Tuntuu niin hyvältä kun ymmärtäjä sanoo hyväksymisensä ääneen, antaa meidän pitää ihmisarvomme", Leija niiskahtaa. Nuhaa hänellä ei ole. Tunteet ovat. Niin, ja kun vanhemmat vielä nimesivät hänet Leijaksi. Mikä painolasti. Kas kun eivät keksineet antaa nimeksi Perhonen.
"Turha vaikuttaa jäätelösyöpöttelijään pakottamalla. Herkkua ei voi muuttaa ällöksi komentamalla", psykologi pääsee kuulijoiden tunteiden ytimiin. "Vain kun sinä ja sinä ja sinä (psykologin katse kiertää kuulijoiden rivit ja pyyhkäisee salin nurkat) tunnustat heikkoutesi, voit päästä paheestasi irti - tai, no niin, ainakin saat voimia taistella jäätelön ostamista vastaan", psykologi kannustaa ja huomaa että Leija on nostanut kumaraisen päänsä ja katselee kaukaisuuteen.
Seuraavaksi avaa taloustieteilijä suunsa. Hän laskee, mitä kaikkea Leija saisi rahalla minkä nyt tuhlaa epäterveelliseen jäätelöön. "Jäätelöboikotilla tulee vuodessa liki sähköpyörän verran säästetyksi ja sillä olisi niin mukava huristella mökkimatkat kun ylämäetkin sujuvat kepposesti suitsait", taloustieteilijä maalailee. Leijaa alkaa naurattaa. Vihkialttarille kannattaisi huristella sähköpyörällä. Voisi ylämäen vastukset kukistaa het' ensikättelyssä: kirkonmäeltä laskea luirutella alas ja kotipolkua liidellä leivon lailla ylös. Ei laulu katkeilisi, ei suu mökötykseen mykistyisi vastamäissä niissä häissä eikä viisikymmentä vuotta myöhemmin kultakäissä.
Taloustieteilijä ei tiedä menikö hänen viestinsä perille. Hän poistuu takavasemmalle ja antaa tilaa seuraavalle puhujalle, kestävän kehityksen valistajalle. Tämä piirtelee laajat kaaret, kuinka otsonikerros hupenee jäätelön valmistuksen myötä. Onneksi tänään jäätelölle välttämättömät pakastimet ovat muuta kuin freonipommeja mutta energiaa nekin popsivat. Ja jäätelön rahtaaminen kerma-Suomeen - jopa ulkomailta asti - polttaa pian luonnon tuhkaksi. Yleisö torkkuu. Eikö tätä porukkaa herätä mikään?
Leija havahtuu. Avoimesta ikkunasta kantautuu Kotijäätelöauton tuttu melodi. Hänen kielellään asuva pavlovinkoira alkaa erittää sylkeä. Leijaa eivät nyt pidättele sanat, eivät laskelmat, ei mennyt eikä tuleva. On vain tämä autuas odotuksen hetki. Jäätelöä, jäätelöä. Kaksin kerroin ryömien hän hivuttautuu kohti ovea ja livahtaa eteisen kautta ulos. Hän kuvittelee ettei kukaan huomaa mutta tietää että kaikki näkevät. Taas Leija pavlovissaan.
Jäätelöauton kuljettaja esittelee kukkapenkin äärellä luomujäätelöä. Hän tarjoilee kaikille halukkaille maistiaiset.
Kuinkas sitten käy, mihin asentoon Leijan suu asettuu?
Kun seuraavan kerran Kotijäätelöauton kello kilahtaa, niin luomu Leijan suuhun livahtaa. Maku on mieluinen mutta lähiruokaa Kotijäätelön luomujätski tuskin on, koska pääosa Kotijäätelön valikoimista tuodaan ulkomailta. Leijan luomuherätyksen saanut omatunto jyskyttää niin ettei hän iltaisin unta saa.
Leija päättää valmistaa jäätelön lapsen luomutarmolla: minä ite -menetelmällä. Sillä pääsee pitkälle ja perille – tai sitten ei. Ohjeita on netti pullollaan. Leijalla on haku päällä. Vinkkejä hän löytää esimerkiksi täältä.
"Entäpä jos maku ei ole niin herkullinen kuin mihin olen tottunut", Leija pähkäilee. Joku tutkija väittää, että maku kotiutuu makunystyröihin vasta sitten kun ihmisen perinteiset ennakkoluulot murtuvat. Tämä vaatii aikaa. Kun on maistanut kolmekymmentä kertaa samaa "uutta" ruokaa tai jälkiruokaa, tietää, pitääkö uutukaisesta vai ei. Makuaistia ei voi huijata.
Jäätelöällöinen toukokuu on Leijalle luvassa. Kolmekymmentä kertaa koemaistamista. Ällötys on syytä testata loppuun asti. Joko hän vihdoin pääsee aidon ällön makuun? Päivä päivältä makukokemus karttuu. Leija on niin monta kertaa keittiöpuuhissaan epäonnistunut, että omatekoista jäätelöä maistellessa tumpelo-ominaisuus saattaa kääntyä voitoksi: jätskihimo laantuu. Omin taidoin. Mutta entä jos käy niin, että himo sen kun yltyy. Lisää lisää.
?
Koe on valmis 1.6.2011.
Siihen asti: terveydeksi!
Pakinaperjantai: jäätelöällöke
12 kommenttia:
Hiano lähestymistapa, ihan samoin kuin tupakkia on joskus vastustettu ja vastustetaan vieläkin. Oikein mukava tarina pakina kertomus :) Oikein rupesi tuntumaan, että kohta ihmiset saavat jäätelökortin ja niiden jäätelöpavloviutta vahditaan... vaan aina on trokattu sitä, millä on kysyntää.
Kamalia luentoja!
Jäätelökapinaan Leija ja kaikki muut! Elämä ilman jäätelöä on teeskentelyä vaan.
Salakavala tuote jäätelö, ei uskoisi, mutta mittanauha sen todistaa ja tuoteseloste.
Luentojen, luomun ja koemaustamisten jälkeen koittaa päivä, kun Leija kertoo tulokset.
Odotellaan.
Kyllä jäätelöpaketin kylkeen pitäisi laittaa varoittavia kuvia kuten rikkinäisiä hampaita ja tukkeutuvia verisuonia.
Minä olen ratkaissut työterveystarkastuksen: en mene sinne : )
Terveisiä Leijalle Pissismummolta: nautiskeli hän juuri jälkiruuakseen eilen kevään ensimmäisen jäätelöannoksen (kolme palloa aitoitalialaista vaniljaa, kuumaa suklaakastiketta ja kermaa)paikassa nimeltä IlSiciliano. Ei unohdu tuo annos, ei. Emme ollenkaan puhu himosta, puhumme kevään ensimmäisestä makuelämyksestä, eikö?
Jäätelöstähän on mennyt maku. Aitoa, hyvää jäätelöä saa nykyään aniharvoin: joko ravintolasssa, jossa se valmistetaan itse tai Fazerin Kluuvikadun kahvilassa, jonka jäätelöistä osa (vanilja, mansikka ja tryffeli)edelleen valmistetaan samassa talossa sijaitsevassa valmistamossa. Muut maut ovat Fazerillakin alihankintana ostettuja.
Hyvän jäätelön salaisuus on yksinkertainen: hyvät ainekset - eli kerma, sokeri, kanamunankeltuainen plus aidot makuaineet - ei ns. aromit. Nykyiset kaupalliset jäätelöthän ovat jotain aivan muuta: emulgaattoreita, rasvafraktioita, makeutusaineita, keinotekoisia aromeja, väriaineita. Tärkeintä tuntuu olevan alhainen kaloripitoisuus. Aito maku ja oikeanlainen suutuntuma on menetetty. Ei nykyjäätelöstä tule kuin huono olo.
Lapsuudessani jäätelöä valmistettiin kotona huvilalla. Jääkasasta (valtava sahajauhokasa, johon tuotiin talvella järven jäätä hevoskuormalla) haettiin jäätä, josta suolan kanssa saatiin kylmähaude jäätelökoneen vaippaan. Jäätelökone oli puinen hökötys jonka sisäosassa olevaa sydäntä pyöritettiin kammella.
Jäätelö oli suuren työn takana, mutta se oli hyvää.
Myöhemmin jäätelö tuli helpommin saatavaksi ja sitä ostettiin kaupasta hiilihappojäähän käärittynä. Maailmassa ennen pakastimia jäätelön säilyttäminen oli tietysti edelleen mahdotonta.
Tässä suhteessa maailma on muuttunut paremmaksi, mutta jostain syystä itse jäätelö - ja jäätelöstä saatu nautinto - on pilalla.
No, ainahan valittaja voisi ostaa kotiinsa jäätelökoneen ja valmistaa herkkua oikeista aineksista. Mutta siihen en uskalla sortua: luopuminen on sittenkin terveellisempää kuin mässäilyyn sortuminen. Oikea jäätelö kun on kaikkea muuta kuin terveellistä.
Mainio tarina! Tosi hyvä ja monipuolinen terapia kyllä (toivottavasti viherpiiperö muisti muistuttaa myös siitä, että ne jäätelöön maitoa tuottavat lehemät tuhoavat otsonikerrosta metaanipäästöillä).
Itsekin olen tullut siihen tulokseen, että jäätelöauton suosio perustunee nimenomaan ehdollistumiseen: dingelidongelidong = herkkua luvassa, täytyy ostaa - oikeastihan niiden tuotteet eivät ole mitenkään erityisen herkullisia eivätkä varsinkaan edullisia.
Olenkin aina miettinyt miten työterveyshuollon salassapitovelvollissuus oikein toteutetaan. Mutta tietysti, näkymättömällä musteellahan se.
Olipahan mahdottoman kekseliäs pakina!
Pääasia pitkä ikä, firman maine ja tulos, sivuseikka ihmisen ilo ja nautinto.
Voitkos kuvitella että jäätelöönkin voi kyllästyä?
Ennen söin päivittäin, ja paljonkin kerralla, nyt ei enää vuosiin ole tehnyt mieli kuin satunnaisesti.
Kyllä ne pitävät päätökset ja muutokset lähtevät ihmisen sisältä, ei niihin ulkoa, luennoimalla, pysyvää parannusta saada aikaan.
Jäätelöä kesällä, noh, muullon ei tulekaan syödyksi.
Jännä tarina taasen Leijasta ja jäätelöstä.
Hivenen huvitti kun mittasivat vyötärön työterv. tarkastuksessa, kuulema ei sais ylittää, naiset 80cm!! Riski sairastua diapetekseen. MUTTA, kun taitaapi useemmalla olla yli. Minusta tuo asetettu raja on näillä ijin ehottomasti liian tiukka:)
Hyvää Pääsiäistä.
Hyvää pääsiäistä sinulle♥ ja Mukavaa kevättä!
isopeikko,
kiitos. Ja mukava on aina pakinaperjantaihin osallistua, kun sinne mahtuvat niin pakinatarinakertomukset kuin muistot.
Hih, jos terveysvalistus ei pakolla eikä vapaaehtoisesti mene perille, ehkäpä hyvinkin keksivät jäätelökortin. Jospa jäätelöholisti siitä saisi suitset suuhun. -Jätskin salakuljetus ainakin on vaikeampaa - etenkin kesällä - kuin kieltolain aikaan viinan.
SusuPetal,
kiitos kannustuksesta. Leijalla on aina ollut pakkomääryksiä kohtaan kapinoiva mieli eikä sitä edes ikääntyminen tunnu hillitsevän.
arleena,
jäätelön tuoteselosteen lukeminen saa palan nousemaan kurkkuun. Ja kun herkkua kyllin tiheään maistelee, mittanauhan lukemat kertovat mitä on tullut nuolaistuksi.
Mayo,
kuvat tukkeutuvista verisuonista vastaavat tuhatta sanaa. Kun ne näkee, kiirehtii jäätelöhyllyn ohi alta aikayksikön. Hyvä idea - kuin myös, se, ettei mene terveystarkastuksiin ellei ole pakko.
Ellinoora,
pissismummo osaa ottaa elämnnautinnot je kevään vastaan hurmaavalla tavalla:
"kolme palloa aitoitalialaista vaniljaa, kuumaa suklaakastiketta ja kermaa)paikassa nimeltä IlSiciliano. Ei unohdu tuo annos, ei."
Pavlovin sylkiheruttelu alkaa juuri nyt. Ja apinarefleksi nostaa päätään: kun kerran pissismummokin tietää polun nauttimisen valkoiselle lähteelle, niin miksipä en minäkin sinne kiirehtisi. Otan selvää, missä paluumuuttajan paratiisissa ovat suurimmat jäätelöpalleroiset :). Aijai, ja kuumaa suklaakastiketta vaniljapallon päällä…
Ina,
kiitos lapsuudenmuistojesi jakamisesta. Eläydyn, samaistun.
Jäätelön matka tähän päivään: totta, monessa on menty huonompaan suuntaan, niin myös jäätelön "tuotekehittelyssä". Ja varsinainen ristiriita syntyy siinä, että jos luomujäätelöä itse ryhtyisi tekemään, ei se siltikään olisi terveellistä kolesteririskeineen ja kalorimäärineen - siitä huolimatta että teolliset keinotekoisuudet olisivat poissa.
Olen jättänyt jäätelökoneen hankkimatta samoista syistä kuin sinä. Itseään on turha kiusata - kiusauksilla.
Careliana,
Kotijäätelön merkkisoitto on monelle kuin herätyskello. Refleksit alkavat toimia. PS Nauratti kun huomasin että Kotijääteläauto pysähtyy myös lähellä Kuopion jätevesipuhdistamoa.
Kotijäätelön luomujäätelöä aion maistaa. No, ei terveellinen jäätelökään terveellistä ole (rasvat, kalorit jne.), mutta jos ihan vähän herkuttelisi ja silloin tällöin.
Demetrius,
työterveyshuolto on käynyt etsivä- ja salapoliisikurssit. Sieltä he oppinsa saivat ja nyt näkymättömän musteen myyntikäyrät ovat huipussaan :).
Mk,
totta,
ihmisen päänsisäinen elämä on metka laitos. Kukaan ei lopulta voi tuntea toisen mieltymyksiä eikä aatoksia niin kuin hän itse.
Onneksi olkoon: olet kyllästynyt jäätelöön. Talostieteilijä laskeskeli mitä kivaa voi ostaa rahalla mikä säästyy, kun jättää jäätelöt väliin. -No, elosta voi mennä maku jos kaikkea laskee rahassa kuten ekonomistit. Joten ihanaa kevättä kaikin aistein - aurinko paistaa :)
Nenunen,
kaunista, suloista pääsiäistä!
Niin, nuo mittanauhalukemat tuntuvat kummallisilta. Ovathan ihmiset muutenkin hyvin erimallisia ja -pituisia. Lisäksi monet ylipainoiset syövät terveellisesti, heillä vain on synnynnäinen taipumus lihomiseen.
Tansku,
kiitos samoin sinulle: hyvää pääsiäistä :).
Lähetä kommentti