lauantai 9. huhtikuuta 2011

kierrätystä: kirpun rihmaisia ja tositarinaa sadanviidenkymmenen vuoden takaa


Maamiehen Ystävä


"Tähän blogiin kopioin sanasta sanaan uutisia, juttuja ja tarinoita jotka ovat ilmestyneet suomenkielisissä sanomalehdissä noin 150 vuotta sitten.


 Copyright

Näitä tekstejä ja kuvia saa vapaasti käyttää, julkaista, muutella, omia itselleen, ostaa, myydä, – ja ihan mitä vain (mitä tässä ei kehtaa edes mainita).
Lähdettä ei tarvitse ilmoittaa.

Veikko Kukkonen
Outokumpu"



Maamiehen Ystäwä 01.04.1854
1854-04-01-maamiehen-ystava-logo.jpeg
 Kuopiosta. - Ilma on ollut enemmän epätasainen: Alusta viikon lunta, loppupuolella viikon päiväpaistetta. — Kirpun rihmaisen ostajia on tänäpäivänä ollut enemmänkin liikkeessä.


08.04.1854   Oulun Wiikko-Sanomia no 14
1854-04-08_oulun-viikko-sanomia_logo.jpeg
Maamiehen Ystäwä puhuu 13 n:rossa kirpun rihmaisista, joita on hyvin ostettu. Tämä nimitys on monelle niinkuin tämän kirjoittajallekin aivan tuntematoin; olisi siis hyyvä, jos Maamiehen Ystäwä selittäisi mitä eläviä eli kaluja kirpun rihmaiset ovat.

 22.04.1854  Oulun Wiikko-Sanomia no 16
1854-04-22_oulun-viikko-sanomia_logo.jpeg
 Kysymyksen lähettäjä Oulun Wiikko Sanomain 14 numerossa Maamiehen Ystävälle kirpun rihmaisista saapi nyt ilmoittaa Maamiehen Ystävän vastauksen, että ukko on niillä lukioilleen tämän vuoden Aprillia narrannut, vaikkei luullut toki kenenkään uskovankaan narraamistaan.

****************************************************************************

Maamiehen Ystäwä 18.03.1848
1848-Maamiehen-Ystava_1848-03-18_logo.jpeg


Perkka-niminen puu löytyy enimmäkseen Malakka-niemellä ja Borneo-saarella, mutta se kasvaa myöskin muissa Asian suvimaissa.

Asialaisillen se on jo kau’an ollut tuttu, vaikka Europan asujamet oppivat sitä tuntemaan vasta neljä vuotta takaperin. Tämä puu kasvaa 30 ja 35 kyynärän korkuudelle ja paremmin kun kyynärän paksuudellen, poikelleen mitattu. Lehdet ovat neljän ja puolen viidettäkin tuumaa pitkät.

Gutta-percha on puusta saatu pihka eli maidon kalttainen mahla. Malai’ilaiset laskivat tätä nestettä niin, että kaasivat puun ja viileksentelivät puunkuorta, josta mahala alkoi tippua lehdistä tehtyin astioihin. Näin puusta saatu sekoitetaan se vedellä ja keitetään siksi kun se kylliksi sakoipi.
Tämmöisenä sitä sitten pidetään kun Gummi-elastikummia.

Siitä tehdään kalossia, kengän anturoita, nyöriä, medaljia ja kaiken laisia koreuksia.
Tämmöinen kovettunut eli kuivettunut aine sulaa vasta 82 pykälän eli gradin kuumuudella.
Ensimäisestä päivästä Tammikuuta aina Elokuun 5:teen päivään vuonna 1845 vietiin Singaporin kaupungista Europaan 470 leiviskää ja kun joka puusta saatiin ainoastaan puolen toista naulan verran nestettä niin olivat tätä vasten kaataneet 6918 puuta. Sittemmin on keksitty, puiden, kaatamatta, antavan paljoa enemmän.

Wiikkauteen taitaa yhdestäkin puusta saada’ 84 Englannin naulaa. Lasku-reikien tukettua taitaa samasta puusta taas parin vuoden päästä laskia uutta mahalaa, puuta vahingoittamatta.

Tämän tuonta eli kulettaminen Euroopaan enenee vuosittain enenemistään. Malakka niemen metsät ovat täynnänsä suuria perkkapuita, eikä vielä ole Borneon metsiä koskettukaan.

Niin että kohta saadaan, kuka ties, mekin käydä paljaissa perkka saappaissa.


***
Hyvää Agricolan päivää 9.4.2011!

9.4.1969

Neljännen vuosikurssin suomen kielen opiskelija kävelee Helsingin Aleksanterinkadulla luentolehtiö kainalossaan; hän palaa rakkautta suomen kieltä ja erityisesti savon murretta kohtaan. Murreluennot hänen, junantuoman, on ollut helppo sisäistää; hänen huulillaan käy kuhina kun hän Aleksanteria astuessaan tappaeloo ommoo murretta ja vähän nuapurinnii.  Kantasuomen kurssit hän suoritti alta pois aikoja sitten.

Huhtikuu on joka vuosi samanlainen. Odotusta loskassa. Pian on syntymäpäivä, käväisee hänen mielessään, kun hän lampsii kohti opiskelijaboksia.

Äkkiä keskellä jalkakäytävää hänen kasvojensa edessä tököttää mikrofoni ja sen takana liikkuu suu, joka kysyy:

- Päivää, radion kello kahdentoista keskiviikon gallupista; kenen päivä tänään on?

- Agricolan päevä, hän vastaa.

- Onneksi olkoon! Olet ensimmäinen joka tietää.  Ja vastaos tulloo oekeen savon murteella.

- Tulloo, tulloo.



Pakinaperjantai: Kierrätys

15 kommenttia:

Simpukka kirjoitti...

Mainiota tekstiä.
Täältä Euroopan suvimaasta saattaisi löytyä pari kirpun rihmasta kirppusirkuksen esiintymislavalta. Poikeelleen mitattuna ovat kyynärän pituisia ja puolen naulan painoisia :)

Hymyilevä eläkeläinen kirjoitti...

Savolaisia pidetään kieroina tyyppeinä mutta se johtuu kuulemma vain siitä, että ulkosavolainen ei ymmärrä mitä savolainen sanoo.

Sirokko kirjoitti...

Onpa ollut hyvä aprillipila, vinkeän huomaamattomasti veistetty.
En kyllä tiedä mitä kirpun rihma tarkoittaa, mutta jos nyt kysyttäisiin niin se sopisi mainiosti näihin nykyajan rihmabikineihin.
Niin sitä vaan oppii vanhastakin. Guttaperka on tuttu materiaali lapsuudesta vaan enpäs tiennyt mistä se lähtöisin oli, että ihan luonnosta!
Terveisiä täältä suvimaasta, jossa ei perkapuita kasva, mutta suvi on parhaimmillaan.

isopeikko kirjoitti...

Hianosti kierrätti, pani oikeen ajatuksetkin venkuralleen kaikkine kirppuineen :)

Ina kirjoitti...

Tulipa uutta tietoa guttaperkasta. Savon murre on ollut tänään lehdissä esillä aihesta tehdyn väitöstutkimuksen takia ( http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/Nyt%20se%20todistettiin%20tieteellisesti%20-%20t%C3%A4ss%C3%A4%20kolme%20totuutta%20savolaisuudesta!/art-1288381507808.html )

Savolaisten väitetty kierous ei olekaan totta, vaan kyse on länsisuomalaisen kuulijan kyvyttömyydestä ymmärtää huumoria ;)

SusuPetal kirjoitti...

Ihanaa, Agricolan päevä!!

Ja tietoa guttaperkasta.

Nautintoa lukea juttuasi.

arleena kirjoitti...

Kirpun rihma, hyvä että sekin selvisi. Ja se, että silloinkin laskettiin aprillia huhtikuun ensimmäisenä.
Kuttaperkka oli meillä aikoinaan tuttu sana ei G:llä vaan koolla. Se olikin aikoinaan ehtaa luonnontuotetta eikä muovia. Kumipuista tai perkkapuista lasketusta mahlasta.
Mitenkä siellä tänään lienee kumipuiden tilanne.

Mukava oli lukea. Kiitos.

Lastu kirjoitti...

Kiitos ihan mahottomasti huisin hauskoista kommenteistanne. Ja nyt saimme tietää kirpun rihman mitatkin ja mistä niitä saattaa löytyä :). Eipä narraaja vuodelta 1854 olisi arvannut että aprillipila kokee ylösnousemuksen Agricon päivänä 2011.

*

Ilon kierrätystä iliman taloudellisia pyyteitä on blogeissa paljon. Niin monilla tekee mieli silkasta jakamisen ilosta antaa ja antaa.

Aattelen tätä outokumpulaista Veikkoakin. Hän on naputellut blogiinsa vanhat lehdet iloksemme (sana sanalta, vain fraktuura puuttuu) ja jakelee työtään ilmaiseksi kenelle tahansa.

Sytyin liekkiin kun Maamiehen Ystävän -blogin huomasin. Päätin kierrättää sieltä joitakin juttuja vanhoista lehdistä eteenpäin pakinaperjantain inspissanan innoittamana. Jaloa Veikolta. Kivaa pakinaperjantailta. Savolaisena venkoilijana, piällysmiehenä eli -naesena, tarjosin näin ollen tällä kertaa valmista evästä, toisen vaivoomaa, pakinaperjantain kierrätyshaasteelle. Copyright on vapaa ja Veikko oikein kierrättämään yllyttää.

Klikkaamalla pääsee Veikko Kukkosen Maamiehen Ystävä -blogiin ja alkuperäisiin lehtiin.

Kivoja kierrätyksiä tällekin päivälle!

Marjattah kirjoitti...

Guttaperkka onkin nukkehistoriassa tärkeä materiaali aikana ennen muovia :) Tuo perkkapuun nimi on kyllä matkan varrella muuttunut kumipuuksi :)
Mainio pakina ja mielenkiintoinen blogilöytö.

Demetrius kirjoitti...

Ryntäsin oitis vintille että ehdin ennen ostajien tuloa mutta en löytänyt ainuttakaan kirpun rihmasta :-(

Harakka kirjoitti...

No olipa hyviä juttuja, kirpun rihmoista ynnä muista!
Kyllä se Savon murre on vaan niin hienoa kuultavaa, että mielellään sitä kuunteleekin, vaikkei aina kaiksista sanoista saakkaan selvää. Mun tyttö lukeekin äidinkielönopettajaksi ja hän juuri yhteen koulujuttuunsa näitä murteita kyseli ja yhdessä niitä sanoja sitten mietittiin.
Hyvää Agricolan päivää!( vielä 8 min)
Täytyy kyllä lähteä sänkyynsä, että pääsee aamullakin vielä ylös ihmisten aikaan!
Hyvää Yötä Lastu sulle, ja kiitos niin monista kauniista kommenteistasi blogissani!

kaanon kirjoitti...

Murteet ovat hienoa luettavaa/kuultavaa. Gutta-percha saappaiata nyt tarvittaisiin, sillä sade vihmoo ikkunaan.

Tulin kiittämään lintutunnistuksesta. Iso-Iso kiitos!
Samaan tulokseen mekin päädyimme tänään, sillä lintu palasi ruokintapaikalle kuusiaidan viereen. Lintu on mustarastaan kokoinen ja käyttäytymiseltään kuin mustis, tosin oranssinen. Olemme olleet nenä kiinni ikkunassa ja ihailleet harvinaista vierasta.
Hyvää tätä päivää!

Lastu kirjoitti...

Marjattah,
guttaperkkanukke minullakin oli. Missähän se nyt on? Äiti ja isä toivat sen Espanjan matkatuliaisena. Sillä olivat kiiltonahkakengät jalassa; jalkapöydän yli kulki remmi ja remmin päässä oli neppari ja nappi.

Blogeissa on uskomattoman ihanaa keskinäistä jakamista. Sanotaankin että suurin ilo on pyyteetöntä. Tämä Veikko, jota en tunne mutta jonka blogin löysin, kertoo avoimesti että hänen vaivannäköään saa vapaasti levittää. Vanhoja uutisia ja lehtiä on hauska hänen blogistaan lukea. Historia elää.

Ja sinun Tellervosi syntymistä on ollut lumoavaa seurata. Työhönsä ja harrastukseen keskittynyt ihminen on aina innostava ja sytyttävä esimerkki muillekin. Intensiivistä päivää toivotan.

Demetrius,
voi sentään, ei ootako "löysit". Mitenkäs nyt suu pannaan. Varsinkin kun ikivanha sananlasku väittää: aikainen lintu löytää jyvän. Pitäiskö ehdollistaa vanha viisaus: löytää mitä löytää, paitsi ei kirpun rihmasia :(.

Milläs sinua nyt lohduttaisin.

Hip hurraa! Simpukka kommentissaan kertoo, että Ranskasta saattaa pari kirpun rihmasta löytyä kirppusirkuksen esiintymislavalta. Mitatkin hän tietää. Siispä suunta sinne!

Harakka,
tyttärestäsi tulee varmasti oivallinen äidinkielen opettaja! Murteet ovat onneksi tänään puhumista varten, niitä ei tarvitse sulloa nieluunsa enää. Sua huastoo syvämen kyllyyvestä.

Murreluennoilla vuonna 1965 murreprofessori sanoi, että (tuolloin) puhtaitten murteitten puhujat ovat nuorimmillaan kuusikymppisiä. Ei saanut haastatella murremielessä kuin heitä ja heitä vanhempia ihmisiä. Muilla puhe oli jo muuttunut murteensekaiseksi yleiskieleksi. Tiedä sitten. Kyllä nykyisinkin mielestäni liki täydellisiä murteenpuhujia kuulee kun hyvä onni kohdalle käy. Mutta enhän enää varsinaista ammattiani seuraile (enkä opettaja ollut kuin vuoden, vaihdoin kustannusalalle) ja itse puhun mitä sylki suuhun tuo. Ja kirjoittelen mitä mieleen juolahtaa.

Kiitos sinulle :)

kaanon,
sinulla on harvinainen vierailija pihapiirissäsi: oranssi mustarastas! Luonto tarjoaa yllätyksiä. Ihmeellinen luonto -sanonta ei ole fraasi eikä tyhjä koliseva tynnyri, vaan ihanaa totta.

Välitän kiitoksesi tyttärelleni, joka työkseen tutkii myös lintuja. Hän varmasti ilahtuu ilahtumisestasi, kuin minäkin, "väljvouhka".

Kierrättämisen filosofia poikii monenlaista kivaa ja hyvää.

Myös outokumpulainen Veikko ilahtuu siitä, että hänen työnsä vanhojen lehtien äärellä tuottaa iloa meille kaikille.

Oranssi mustarastas on sinun ja perheesi onnenlintu :)

Kutuharju kirjoitti...

OI kuinka kiva upottaa pää vanhanajan lehtilöihin uuden ajan vempeleillä :) Kiitos jakamisesta!

Aattelin ensin että onko se suvimaa sivumaa... sivutöisenä lukihäiriöisenä luin sen kumminniipäin ;)

Meitin sukulaiset - savolaisii hyökii - olisivat vastanneet Akrikolan päivä: siis jos olisivat tienneet. Mitään geetä tai ceetä ei siällä tunnusteta :)
Ihanata Agricolan jälkeistä viikonloppua!

Lastu kirjoitti...

Kutuharju,
kiitoksia toivotuksesta vaan ei voivotuksesta. Nyt on ihka oikea vanhuuden alkamisen juhlapäivä, viisaaksi en tullut mutta vanhaksi kuitenkin ja sekin on hienoa.

Niin, ei b, ei d eikä g savolaisen suussa taivu. Ne vaan ovat niin vaikeita ääntää - mikä lie syy, en tiedä, mutta sen tiedän että vaikeeta on pehmeitä puhella. Kirjaimia. Hetelmiä, hetelmiä sanoi mummini. Ja minä jatkan samaa rataa.

Tosiaan: nykyvempaimilla luemme vanhoja ikiaikaisia lehtiä. Aikamoinen kontrasti vai onko sittenkään. Sisältö on se mikä puree jos on purrakseen.

ihanata myös sulle toivottaa lastu laineilla