Kuulon aistinsolut tietävät mitä on tulossa ja alkavat valmiiksi huojua nautinnon harmoniassa. Musiikkikaipuu nousee ja etusormi hakeutuu saaren mökkiradion nappulalle. Tilanne ei ole uusi: näin käy aina lauantaina vähän päälle kello kuusi kun lauantain toivotut alkavat.
Tiedän mitä tulen saamaan. Musiikkipolku hengellisestä ja klassisesta kohti kevyttä on tuttu vuosikymmenten ajan. Kaikkiruokainen saa säveltyynyn mihin päänsä painaa ja alkaa uneksia. Ilman sanoja. Ilman huolia.
Tuona heinäkuisena lauantaina erään musiikkikappaleen kohdalla levy jää junnaamaan paikalleen. Kuuluttaja pyytää ensin anteeksi, sitten lohduttaa sekä itseään että kuulijoita: ”Ei se mitään. Mennään eteenpäin.” Paikoillaan polkeva levy jää taakse, on seuraavan kappaleen vuoro.
Kiitos, lauantain toivotut: niin sävelet kuin kuuluttajan sanat. Mieli kevenee kuin linnun lento kohti korkeuksia: ”Ei se mitään. Mennään eteenpäin.” Tätä sytykettä tarvitaan hetkinä jolloin pilvien kultaiset reunat ovat vaarassa sulautua pimeyteen. Kun sävelet hiipuvat, sanat syttyvät. Kaikessa yksinkertaisuudessaan.
Lohtusanoman nostan reppuselkääni. Kuin siivet saisin. Kivireki jota joskus raahaan perässäni, on nyt tyhjän panttina.
13 kommenttia:
Voi sentään: en taaskaan ehdi blogkierrokselle. Pesimme kaupunkiasunnossa pyykit ja nyt taas matkaamme pimenevälle järvelle kohti lapsuudensaarta (missä ei ole nettiyhteyttä). Voikaa kaikki hyvin :)
Ei se mitään. :-) Mukava lukea sinua pitkästä aikaa!
Lastu,
Ei se mitään. Nautihan saaressa pimenevissä illoissa, kuutamossa ja veden syleilyssä.
Mennään eteenpäin. Hitaasti vain nauttien joka hetkestä.
Kaunis lintu kuvassa ja mukavaa tekstiä, en oo tainut muistaa kommentoida sivullasi, aika menee kuin siivillä.Lämmintä ja mukavaa syksyä sinulle lastu!t.pepita
Hyvin voidaan =). Pimenevät järvet ovat ihan parhaita. Ja tietysti pimenevät saaret, ja metät... Paitsi mettä on parempi valoisana silloin kun tahtoo poimia sieniä =)
Ei se mitään. Mennään eteenpäin. Ihanat lohtusanat.
Lähditkös kuutamonsilloille?
Ei tehrä tästä nyt numeroo, sano hämäläinen. Ja "eteenpäin elävän mieli," sanoi puolestaan karjalainen äitini. Pikkuharmeihin ei tosiaan kannata jäädä kiinni. Hyvää syksyn alkua saareen!
Kivireki taitaa olla aina aika turha, varsinkaan jos ei muista nostaa niitä kiviä siitä pois ja tehdä vaikka kiviaitaa.
Eteenpäin elävän mieli.
Ehtiihän sitä syksyn räntäkuuroilla ja talven pakkasilla taas pysähtyä koneen äärelle, nauttikaa nyt ihanasta luonnosta!
Sun uuteen postaukseen ei pystynyt kommentoimaan... jotain savon murretta siinä lukee...
Haetannooko tuo mittään,tuut sitte ku kerkiät, sannoo Simpukka ja männöö Inarinjärvelle mäkäröitten syötäväks, evväänä savolaisia onkimatoja.
Eteenpäin mennään, ja vietä saarellasi vielä monta kaunista syksyn hetkeä.
Paula,
kiitos samoin :). Blogisi "Luen ja kirjoitan" on monien muiden suosikkieni lailla verraton.
arleena,
tänä syksynä voimme olla saaressa jäiden tuloon saakka. Viime vuonna miehen tyräleikkaus toi meidät "ennen aikojaan" mantereelle. Hyvää syksyä myös sinulle! Hitaasti nauttien.. hyvää saa siten.
pepita,
totta: aika menee kuin siivillä. Ja kiitos samoin: hyvää syksyä!
Deme,
juuri niin, hyvä on ihmisen luonnon keskellä: pimenevät illat, järvet, taivas harmaa (sanottu monella hymyllä). Mikähän siinä että saarionneni ei ole säästä kiinni.
Syksyllä saaressa ei ole muita kuin mies ja minä. Niin, ja tietysti eläimiä jos jonkinlaisia. Viimeksi kärppä esitti meille notkeuttaan ja metsähiiri söpöyttään.
kaanon,
kuutamouinti sulattaa sanat. Vain hyrisen :). Ja sen jälkeen laiturin päähän penkille istuskelemaan. Katse kohti lapsuudenmaisemaa, järvenselkää silittämään.
Ina,
äitisi on ollut viisas ihminen. Ja vaikka ihminen poistuisi elämästä, viisaus jää. Ja siitä riittää jaettavaa. -Kiitos samoin: hyvää syksyä sinulle. (Joskus mietimme, pitäisikö saareen ottaa nettiyhteys... katsotaan. Viimeksi kun kokeilimme, ei toiminut.)
isopeikko,
kiviaita on loistava idea! Sen päälle kiipeän ja lausahdan: rohkea rokan syö.
Mk,
niin, bloggailu on siitä kivaa, etteivät ihmiset minnekään karkaa, vaikka välillä olisi taukoja jos minkäpituisia.
Käymme aina niin pikapikaa Kuopion kaupunkikodissa, ettei paljon blogikierrokselle ehdi. -Jotkut jutut voin kirjoittaa saaressa ja tuoda muistitikulla tänne. Vähän se on yksipuolista liikennettä, mutta aikanaan tulee jää ja räntä ja kaupunkikoti, missä bittiavaruus aukeaa.
Ihanata syksyn aikaa sinulle ja kaikille :).
pepita,
jokunen päivä sitten olin lähdössä Helsinkin ja tuikkasin tikulla savon murretta. Otin pois, kun juna läksi... No, nyt olen taas täällä ja laitan savonmurteiset terveiset seuraavaksi.
Simpukka,
ka, päevee, vae Inarinjärvelle oot mänössä tae liekö siellä jo. Hyvvee matkoo. Muistahha kalastella. Ja naatiskella aenakii millon mistäe, sen sinä ossoot ja siitä oon ilonen. Välittyy ilo blogisi kaatta meille kaekille :).
Harakka,
kiitos paljon! Saari on lempipaikkani. Pitkä oli polku sinne takaisin, mutta löysinpä vihdoin kaipuuni tyyssijan. Onni ei ole onneksi säätila. Syksysaaressakin on hohtoa. On olemassa sadetakki ja -housut ja kumpparit ja vene ja Kallavesj ja kalat siellä. Vesi herahtaa jo kielelle.
Onnellista syksyä myös sulle :)
Lähetä kommentti