Anna oli lapsena iloinen laulaja. Kun laulun aloitti, niin surun unohti. Koulussa hän veteli kaikki maakuntalaulut yhtä hyvin silmät ummessa kuin silmät auki. Sielussa soi kun hän musisoi.
Hänestä tuli melko nuorena äiti; opinnot olivat kesken, ja hän liekutti pientä poikaansa perintönä saamassaan valkoisessa keinutuolissa. Toisessa kädessä oli Kanteletar, joka oli tentittävänä, ja toisessa lapsen sormet jotka puristuivat tiukasti äitinsä peukon ympärille, jottei hän, vasta maailmaan kuoriutunut, turvattomuuteen putoaisi. Peukalo heilui, elämä kantoi kun Anna lauloi Kanteletartaan läpi. Tentti sujui, samoin pienen pojan jokailtainen nukahtamisen hetki.
Laulut vaikenivat kun Anna aikuistui lisää. Maailma avautui, kuohui kuin koski. Laululle ei jäänyt sijaa.
Kun hän vihdoin jälleen laululle rupesi, hän huomasi, ettei huulien raosta vapauteen pyrkivä sävelkorkeus totellut hänen tahtoaan. Se putosi hallitsemattomasti, se nousi epävarmasti. Syy selvisi. Harjoituksen puute oli syy numero yksi, toinen oli kuulosairaus.
Kun Anna sai molempiin korviinsa kuulolaitteet, hän päätti pyrkiä kuoroon, koska yhteislaulu jo koulun kuoroajoilta oli ollut hänen ilonsa - ja ilo saa voimansa siitä mikä ihmis- ja eläinkunnalle lahjaksi annettu on: intohimosta.
Mutta terve itsekritiikki nosti päätään eikä hän jättänyt mitään arvailujen varaan. Ennen kuoron harjoituksia hän kysyi, voiko hänenlaisensa tapaus tulla mukaan. -Totta kai, tervetuloa.
Anna astui ovesta saliin ja hämmentyi kun kuoronjohtaja tuli hänen luokseen ja kysyi, onko Anna sopraano vai altto vai tenori vai basso. -Altto, Anna vastasi hämillään. Hän muisti, ettei hänen äänensä kovin korkealla lentele. - Kääntykää kaikki katsoaan, täällä on uusi altto, kuulutti kuoronjohtaja ja Annaa ujostutti kuin lapsi olisi, mutta eihän ujous ikää katso.
Annalle oli aiemmin sanottu, että tämä kuoro leppoisasti yhteisesti laulelee, ei tähtää esiintymisiin, mukaan vaan laulamaan… vaan kuinkas sitten kävikään.
Harjoituksissa harjoiteltiin esiintymisiä, Finlandia-talostakin puhuttiin. Anna tunsi kuinka paniikki nosti päätään. Ei hän muistanut sitäkään, että altto tarkoittaa kouluajoilta tuttua toista ääntä ja saa tosiaan tehdä töitä, jotta ääni soi kauniisti yhteen päämelodian kanssa, ei rikkoen vaan osana kokonaisuutta. Hän päätti avata suutaan ääntäkään päästämättä. Oli kiinnostavaa oppia, kuinka kuoronjohtaja tanssitti sulavasti käsiään, ja Anna huomasi että hänen päänsä heilahteli eteentaakse, vasemmalleoikealle kuoronjohtajan käsien liikkeiden myötä. Transsi oli lähellä, ilo ja into, mutta sanaton, äänetön.
Viisi sekuntia ennen harjoitusten loppua Anna karkasi ulos salista. Hän ymmärsi, ettei tämä kuoro kaikessa lämmössään ollut häntä, taitonsa vuosikymmenten aikana kylmennyttä, varten.
Hän kiiruhti bussiin, pääsi kotiin, avasi tietokoneen ja löysi mahdollisuuden, minkä aikoo toteuttaa.
Tervetuloa uusi vuosi. Tervetuloa laulu. Koskaan ei ole liian myöhäistä laulaa taas. Yhdessä.
Sinä uusi laulaja tai kuorolaulusta kiinnostunut!
Tule laulunelvytyspäivään lauantaina 21.1.2012 klo 10-14 Puijon kirkolle, Taivaanpankontie 3.
Laulupäivä järjestetään avoimen laulukoulun periaatteiden mukaisesti, periaatteena on tarjota ikään, taitoihin tai kokemukseen katsomatta laulamisen mahdollisuus sekä opetusta ruohonjuuritasolla.
Laulupäivän tarkoituksena on tavoittaa uusia laulajia ja tarjota matalan kynnyksen toimintaa ja antaa lupa käyttää omaa ääntänsä.
Laulupäivän opetus antaa aivan uusia valmiuksia laulajan kohtaamiin haasteisiin niin yhteislaulutilanteessa kuin kuoroharrastusta aloittaessa.
Puijon seurakunnan kanttori Joona Saraste on pitänyt laajempia laulukursseja avoimen laulukoulun nimellä ja nyt puolivuosittain tätä laulupäivää. Sarasteella on kokemusta ja näkemystä sekä kärsivällisyyttä uuden laulajan opastamiseen, kunhan itse uskot oppimiskykyysi.
Tule oppimaan laulamista innostuneessa seurassa!"
21 kommenttia:
Aivan valloittava tarina. Lennokasta kerrontaasi on hyvä lukea.
Muistuipa mieleeni omat kuoroajat ja kaunis heleä nuoren tytön ääni. Kymppi laulussa ja siihen malliin.. Nyt vain mieli ja tunne tietävät oikean sävelen, äänihuulet vaan eivät pysty sitä toistamaan. Kuuluu jos jonniinmoisia töräyksiä ja väliin ei ääntä lainkaan, vaikka pysyttäisiin kahden C:n välissä.
Vaan silti laulaa hoilotan, ilokseni. Rakastan laulamista. En välitä absoluuttisen sävelkorvani kärsimyksistä.
Kiitos tästä tarinasta.
Täällä ruohonjuuritason laulaja. Oli niin ihanaa lukea tämä. Olin ihan fiiliksissä. Olen musiikista voimani ammentava. Kuoroon uskaltamaton. Ilossa laulaja, surussa hyräilijä.
Pitkospuillakin laulanut.
Täytyy myöntää, että vaikka haluaisin laulaa, ei minusta laulajaksi ole. Joskus automatkoilla intoudun laulamaan, kun radiosta tulee jotain sopivaa.
Laulaminen on vaputtavaa ja sopii yksin tai kaksin laulettavaksi minulle.
No kirkossa laulan muiden mukana.
Mukava, kun Anna on löytänyt oman laulupaikkansa.
Musiikin kieli, ensimmäinen kielemme, kuulemma joskus muistisairauden iskiessä myös viimeisin, ikävää on jos sen sillä välillä kadottaa. Toivottavasti Anna löytää sen taas, ja miksei löytäisi.
Kaunista kerrontaa, viisas ja lempeä tarina.
Laulaminen ja varsinkin yhdessä laulaminen on ihmiselle luontainen ilo. Sääli, että kuorossa laulaminen vaatii kuitenkin aivan oman osaamisensa. Itse en ikuna kuoroon kelpaisi: toisen äänen laulaminen olisi varmasti ylivoimaista, kun juuri ja juuri osaan oikeassa sävelessä pysyä. Primavista säveltapailu on jo ylivoimaista.
Hienoa, että Anna löysi paikan, missä pääsee omalla äänellään laulamaan.
kiirepakolainen,
ihana "kuulla" että sinulla on kymppi laulussa. Laitapa blogiisi äänesi laulamaan, kuuntelen niin niin niin mieluusti.
Esitän sinulle haasteen: kerro laulutarinasi. Mitä ja missä olet laulanut, ja mitä laulu sinulle on merkinnyt ja merkitsee :)
kaanon,
blogisi on kuin laulu. Laulan mukanasi aina kun luonasi vierailen. Jospa joskus liittyisit kuoroon, sinäkin... ;).
Toisaalta: onko parempaa sointumaailmaa kuin se mikä pitkospuilla aukeaa, kyllä siellä laulattaa :).
arleena,
auto onkin hieno paikka antaa laululle tilaisuus. Toinen lauluintoa inspiroiva estradi on suihku, sauna ja kylpyamme - ja keittiö.
Kuinka terveellistä laulu onkaan. Hoitaa niin sielua, mieltä kuin keuhkoja.
Deme,
kiitos. Toivotaan, että Anna laulaa ujostelematta ruohonjuurella ja saa ruohot heijaamaan äänellään yhdessä muiden kanssa.
Anna sai kanttorilta tänään rohkaisevan tervetuloviestin:
"Hei! Kiitos ilmoittautumisesta. Kuulostaa siltä, että tämä on juuri teitä varten. Tervetuloa laulunelvytyspäivään."
Aina on mahdollista että käy kuten risulintukurssilla. Anna ei vaan osannut. Mutta aina kannattaa yrittää. Jos ei yksi "juttu" onnistu, niin ei muuta kuin toista kokeilemaan, josko... nyt :)
Marjattah,
kiitos.
Elämässä ei kannata pitää jalkaa (eikä innostusta) jarrupolkimella. Antaa mennä vaan, eteenpäin...
Ina,
monista harrastuksista tehdään nykyisin "suorituksia". Sen vuoksi on innostavaa, että Kuopiossa istahdetaan laulaen ruohonjuuritasolle eikä ketään laulunenvytyspäivänä torjuta ulkopuolelle. Anna odottaa tuota päivää innostuneesti. Jos jatkoa seuraa, niin jatkoa seuraa; jos ei, niin sitten ei :). Yrittänyttä ei laiteta jalkapuuhun :).
Kuulin tositarinan.
Neljä vuotta sitten mies halvaantui, puhekyky ja muisti hävisivät. Viime joulun aikaan ystävät kävivät hänen luonaan, lauloivat tuttuja joululauluja, pyysivät ”laula mukana”. Jostakin kadonneen muistin syövereistä nousi sana ”joulu”, jota mies lauloi ystäviensä kanssa. Se oli ensimmäinen sana kolmeen vuoteen.
Laulunelvytyspäivä. Niin hianoa :)
Tuommoisia elvytyskursseja tarvittaisiin niin monessa muussakin asiassa. Olisi ihana osallistua. Ei kuitenkaan lauluun, minun äänessäni ei ole mitään mitä elvyttäisi, valitettavasti, laulelen silti omaksi ilokseni (ja koirani kiusaksi).
Ihana tarina ja hienoa, että Anna löysi laulun takaisin. Voi, kun itsekin osaisin laulaa! En osaa, mutta silti laulan joskus pitkospuilla, joskus hiihtoladulla.
Annalle toivotan paljon lauluniloa
Laulaminen on ihanaa, eikä varmasti koskaan ole liian myöhäistä aloittaa (tai jatkaa pitkään hukuksissa ollutta laulamista).
Oli kuitenkin rohkeaa käydä kokeilemassa.
Ja mikä ihana idea tuo elvytyspäivä onkaan!
Niinkuin koko tarinakin.
Äitini lauloi kuorossa, ja todistuksessa oli kymppi laulusta.
Isällä kuutonen - ja miten harmillista että kaikki me 5 lasta perimme hänen nuottikorvansa ja laulun lahjansa.
Valitettavasti myös saman innon laulaa silti.
Sanoo taas isäntä, toinen kympin solisti.
Simpukka,
kiitos.
Tositarinat voivat olla kauneinta satua. Kumpi on ensin: satu vai tosielämä. Ehkä ne kietoutuvat joskus yhteen erottamattomasti. Kolmen vuoden kantomatka on sanaan joka tuli: *joulu*. Se on joulua syvimmillään, se.
isopeikko,
totta. Laulunelvytyspäivä. On 'pakko' kirjoittaa se taas näkyville: laulunelvytyspäivä. Juu, tuntuu hyvältä. Täynnä mahdollisuuksia joka kirjain ja niistä kutoutuva sana. Laulunelvytyspäivä. Oi ihanuutta.
sirokko,
Jos sanotaan että ihminen käyttää aivojensa kapasiteetista vain neljä prosenttia (onko totta), niin mitähän tapahtuisi jos kaikki uinuvat mahdollisuutemme elvytettäisiin. Paljon iloa? Paljon kehittymistä? Paljon puuhaa? Paljon luovaa toimintaa? Kunhan vain elvytettäisiin…
Mielelläni kuulisin, millaisia lauluja laulelet.
aimarii,
pitkospuu- ja hiihtolatulaulut ne vasta hienoja ovat. Olisi mukava pysähtyä kinosten taakse kesken hiihdon ja kuunnella latulaulujasi. Takuulla tykkäisin :).
Kiitos, tovotaan, että Anna laulaa niin, että siitä koituu iloa paitsi itselleen myös kuulijoille.
jl,
laulu karkoittaa murheet ja tavoittaa ilon. Ihme se on. Laulun lahjaa kannattaa avata, uudestaan ja uudestaan. Mitä useammin laulaa, sitä enemmän siitä iloa saa.
Mk,
ihmeellisiä ovat geenien tiet :). Intuitioni sanoo, että laulat silleen, että mieleni tekee kuunnella ääntäsi uudestan ja uudestaan. Kyllä minä intuitioon nyt uskon :).
Kiva kertomus. Hyvin kirjoitettu, nappaa lukijan mukaansa. Omat kompastelut lauluissa siivittävät luentaa. Kuinka karaokessa sävelasteikko on aina liian korkealla eikä oikeita ääniä tahdo löytyä.
Olisipa mielenkiintoista. Kauneimmat joululaulut jäivät tässä vieressä väliin. Laitan korvan taakse. Jostakin pakinaperjantain jutusta saatat muistaa, että viitonen oli ensimmäinen laulunumeroni kansakoulun ensimmäisellä luokalla. :)
Niinpä. Minä olen koettanut houkutella näitä laulamisen ilon menettäneitä tai siitä koskaan osalliseksi pääsemättömiä mukaan. Olen manannut menneitä kansakoulunopettajia, jotka on ammattitaidottomina laitettu laulua opettamaan. Vai oliko se tämän insinööriyhteiskunnan aikaansaannosta, laulua ja musiikkia pidettiin höpötyksenä? Se kuuluisi kaikille.
Minun kuoroihini pääsee jokainen, joka haluaa tulla. Kynnyt on tehty niin matalaksi kuin mahdollista.
En tiedä edelleenkään mitään hienompaa kuin yhdessä tehty musisointi. Ja se on minulta erakolta ja epäsosiaaliselta paljon sanottu.
Pojantyttäreni Lumikki osaa laulaa nuotilleen ja sanoilla, vaikka ei vielä puhu kunnolla.
.......... ⋰ ⋮ ⋱
……… ...*•♥•*
…… ... *♥♫♫♥*'.
… .... *♥•♦♫••♥*
..... *♥☺♥☺♥☺♥*
.....*♥•♥#♠*♥#♥•♥* '
....*♥♫♥♥♫♥♥♫♥♫* '
...*♥♥☺♥♫♥♫♥☺♥♥*'
..*♥♥♣♫♥♣♥♥♣♥♫ ♣♥♥*'
'*♥♥♣♥♫♥♥♫♥♥♫ ♥♣♥♥*'
*~~**~~**~***~~**
Ida święta, najpiękniejsze w roku
Święta miłości, zgody i radości.
I cały świąteczny nastrój widać
na każdym kroku.
…..............…,•’``’•,•’``’•,
...........…...…’•,`’•,*,•’`,•’
..............……....`’•,,•’`
Radosnego, pełnego ciepła i miłości
oczekiwania
na święta Bożego Narodzenia
w ten przedświąteczny czas
z całego serca życzę....
``*``__/\__``*``★````*``__/\__
`*```>•★•< WESOŁYCH☆```>•★•<
``*`¯¯\/¯¯ ```☆``*``★``¯¯\/¯¯
★``☆``*ŚWIĄT`☆`BOŻEGO*``★
```*``__/\__``*``★````*``__/\__
`*>•★•< `*NARODZENIA`☆'*•★•<
```*`¯¯\/¯¯ ```☆``*``★``¯
Karolina :))
tanssiva harmaa pantteri,
kiitos. Mukava että lukeminen maistui ja elämys tuli. Karaoke olisi minulla hauska testin paikka. Nyt kun olen joululauluja lauleskellut, tunnistan mainitsemasi sävelasteikossa pysymisen vaikeuden. Oppisinko - vai onko tuo taito synnynnäinen ominaisuus.
Liisa,
olisi hauska kohdata ja laulaa yhdessä. Tulen lukemaan laulupakinasi uudestaan, muistikeskuksessa alkaa jo nyt syttyä valo.
Äijä,
miten innostavaa tietää asenteesi laulajia kohtaan: ketään ei jätetä rannalle ruikuttamaan, kaikki mukaan vaan, laulamaan. Jos asuisin siellä missä sinä, tulisin kuoroosi innolla laulamaan. Kahta kertaa ei tarvitse pyytää. -Kuopiokin on lempeä musiikin kehto. Tänä adventin aikana olen kuunnellut musiikkia enemmän kuin koskaan. Ei edes bloggailla ehdi.
Obeesia,
sinun äänesi olen blogisi kautta kuullut. Laulat niin kauniisti että kyyneleet tulvahtuvat liikutuksesta silmiini, sieluuni.
Lumikki on saanut laulunlahjan. Onnellinen. Ja lahjaansa muille jakaa kauniilla äänellään.
Karolina,
kiitos musiikista, kiitos laulusta. Vaikka mitään en sanoista ymmärrä, silti ilo on suuri. Musiikki soi, sanat ilostuttavat.
Hyvää joulua!
Jos ei ruohonjuuressa laulu luista, pitänee nousta ruohonkorrelle laulamaan :)
Ihanasti tarinoitu, niin herttainen kuvaus taas!! Tuo alkuosa kuulosti niin kovin tutultakin, minäkin luin tenttiin ja liekutin lasta, jonkun Chaucerin ajan englannin kanssa se ei kyllä ollut kivaa. Mutta läpi mentiin. Ja tässä ollaan, vahvempina, ja lapsetkin jo itseä isommat.. :)
Lähetä kommentti