sunnuntai 15. tammikuuta 2012

lupausten ihmemaassa


Hän lupaa lukea enemmän ja kirjoittaa vähemmän - ei kun kirjoittaa enemmän ja lukea vähemmän - ei kun kirjoittaa enemmän ja lukea enemmän - ei kun kirjoittaa vähemmän ja lukea vähemmän...  No nyt tarvittaisiin matemaatikkoa jotta kaikki kirjoittamiseen ja lukemiseen liittyvät variaatiot tulisivat esille. Kun matemaatikko ei juuri nyt ole paikalla, hän päättää lunastaa kohdan lupaan kirjoittaa enemmän. Ei nokka kauan tuhise, kun hän esittelee lupausrunon numero 1:

Murheitani  laahaa en kun uusiin tuuliin lentelen

Lisäisikö loppuun: jo vain. Tai huutomerkillä: JO VAIN! Runon lopetus olisi kuin uuden elämänasenteen aloitus.

Noh, noh. Ei taida rimmata. No ei se mitään. Hän lupaa: "Kirjoitan joka päivä runojen sijasta tajunnanvirtaa ja annan sen itselleni lahjaksi vuoden loputtua. Jos en jaksa ex-tajunnanvirtaani lukea, en lue; jos jaksan, niin luen."

Hän sukeltaa lupausten kaikkivoipaan syleilyyn. Kylläpäs tarinaa syntyy. Hän päättää olla masentumatta, vaikkei onnistu täyttämään lupauksiaan.  Semmoinen hän on.

Lentelijä ei juutu eikä turhista suutu. Suattaa olla niin, vuan suattaa olla toesennii päein. Lupaustenkin kanssa. 


12 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Eikö ole ihmeellistä kun maailma on lupauksia pullollaan. Voi valita minkä tahansa ja tarkkailla sitä vähän aikaa, nauttia ja sitten vaikka luopua, jos se olikin jonkun muun lupaus.
Upeat kuvat!

SusuPetal kirjoitti...

Oi, nuo kuvat viehättävät.

Lupauksia...en harrasta.

Ina kirjoitti...

Uskomattoman kaunis kuva tuo alimmainen!
Miten se olikaan: tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla ;) Omalta osaltani huokaisen helpotuksesta, kun (uudenvuoden) lupaukset unohtuvat nopeasti. Mitä kaikkea olen vuosien mittaan itselleni luvannutkaan - niin jostain syystä lista on aina sama. Kovasta päästä kärsii koko ruumis.

Lastu kirjoitti...

Kiitos kommenteistanne, Usva, SusuPetal, Ina!

Syvimmät lupaukset taitavat olla niin suojassa sielun syövereissä, ettei niitä edes lupauksiksi tajua. Ovat elämäntärkeitä, vapaaehtoisia sitoumuksia.

Lupausten kirjaan mahtuu paljon tavaraa, raskasta ja kevyttä. Sen jatko-osa voisi olla: Yrittänyttä ei laiteta (jalkapuuhun) :)

Deme kirjoitti...

Kuka kaipaisikaan maitoa ja mettä kun saa asua kristallinkirkkaiden vesien ja satumaisenkauniiden auringonlaskujen luvatussa maassa.

sirokko kirjoitti...

Lupaus uudesta päivästä,se on iso lupaus, jota ei voi mennä itse lupaamaan. Ja koska sitä ei voi luvata, ei voi mennä lupaamaan mitään muutakaan. Näin sitä vieritään ulos lupausten vankilasta :)
Upea lupauskuva!

Lastu kirjoitti...

Deme,
joka päivälle sama täyttymys: auringonnousun ja -laskun ihme. Mitä ihminen silmilleen ja sielulleen muuta tarvitsee kun tämän kokea uudestaan ja uudestaan saa (ynnä veden välkkeen tai jään kristallin).

Sirokko,
lupausten vankila - heureka: avaat oven ytimeen. Lupauksethan ahdistavat jo syntyessään ja johtavat mielen kaltereiden taakse. Parempi elää luvattua elämää sitä kummemmin mainostamatta kuin lupailla (ja hupailla) liian vaikeita asioita pidettäväksi. Tai no joo, hupailu voi matkan aikana lieventää kulkua.

kaanon kirjoitti...

"Murheitani laahaa en, kun uusiin tuuliin lentelen."
Tässä olisi ainakin minulle jo lupausta kerrakseen. Mutta niin ne vain riippuvat mukanani tuulista piittaamatta.
Tykkään kuvistasi. Lokkien nousu ja auringonlasku hoivaa kuvamaisemani kertaheitolla kuntoon.

arleena kirjoitti...

Linnut lentoon lähdössä symbolisoi lupausta, antaa ajatusten lentää, mielikuvituksen kiitää.
Kuulostaa helpolta lupaukselta, kun mittaa ei ole. Ja päivät kiitävät lupauksen tahdissa.
Nautitaan elämästä.

Lastu kirjoitti...

kaanon,
totta, vaikea murheista on irti päästä. Uskollisesti kulkevat mukana, vaikka kuinka mielellään ne hyvästelisi. Mutta ehkä surut antavat perspektiiviä ja luovat empatiaa. Millainen mahtaisikaan olla ihminen jolla ei ole yhtäkään murhetta kuormassaan. Olisiko pelottavan itseriittoinen.

Niin, ja kun ilo valtaa mielen, sitä osaa arvostaa, tervetulleeksi täysillä toivottaa.

arleena,
elämä on elettäväksi annettu. Nautittavaksi. Niin paljon hyvää meille tarjoillaan, luonnonkauneudesta lähtien.

Marjattah kirjoitti...

Ah, lupaus valosta! Siihen voi uskoa ja luottaa :)
Puheisiin ei useinkaan. Parempi tehdä kuin luvata...

Lastu kirjoitti...

Marjattah,
niinpä: lupaukset ovat lupauksia, ja joskus lupaukset jäävät sanahelinäksi: on paljon sanoja, mutta vähän villoja.

Hyvä teko on painavampi kuin sana.

Valo lisääntyy. Kevät koittaa.