Sen vastapainoksi hän julistaa elämänsä oppinsa: niin kauan kuin eletään, ei surra mitään. Hän ei päästä tyttöjään silmistään, ja kun he menevät naimisiin ja saavat lapsia - ja hän lastenlapsia - mummin lellihellivaisto sen kun yltyy.
Kesäillassa lämpiää savusauna. Koivusta ovat lastenlapset katkoneet norjat vitsat ja mummi solminut ne vastaksi. Lapsilauma yhdessä mummin kanssa hikoilee lauteilla, ui aalloilla, jynssää selkäänsä ja vatsaansa harjalla. Autuuden hanat aukeavat. Silmissä välkkyy Kallavesi ja mielessä se mikä kylmäkomerossa odottaa: limunaatiputeli. Löylyn tulikuuma henki kiertää pitkin sysimustia seiniä ja kärvistää saunojien suita. Selät köyristyvät ja päät sukeltavat polvien suojaan. Janottaa.
Pian kuuluisi plop kun korkki päästäisi vapaaksi limunaatin hengen, ja pulp, pulp, kun limppari purona lasiin virtailisi ja klunk, klunk, kun kultaisenkeltainen juoma suuhun sukeltaisi. Lopuksi sinkoutuisi ilmoille yhteinen röyhtäys, mikä heitä kaikkia aina niin naurattaa.
Mummi ja jälkipolvi juoksevat peräkanaa saunapolulla kohti mökkiä.
Kun mummi avaa komeron oven ja suuntaa katseensa hyllylle, missä pullon paikka on, hän huomaa, että saunajuomaa ei näy. Hän on unohtanut ostaa limunaatipullon kyläkaupan Villeltä! Sen suurempaa murhetta sitten sodan syttymisen ja miehen menetyksen ei olekaan. Huuto kantautuu hänen suustaan yli korpien ja kuusten ja valitukseen yhtyvät lastenlapset, siksi kunnes mummi muistaa ja nyyhkytys hiipuu: illan viimeinen linja-auto ajaa kohta mökin ohi. Kyllä Ville kauppansa oven avaa mihin aikaan tahansa limunaatin ostajille.
Äkkiä hynttyyt päälle ja maantien laitaan. Paras ottaa mukaan kyllin suuri kantokassi. Yhdellä limpparipullollisella ei tätä iltaa paikata, janoa sammuteta. Vain paljon on kyllin.
Mummi nakkaa kainaloonsa saunavastan. Sitä kun heilauttaa, niin kuljettaja menopelinsä pysäyttää ja noukkii janoavaiset kyytiinsä.
Kesäillan limunaati on järjestelykysymys.
18 kommenttia:
Ihan mahtava kertomus hetkestä ja paikasta... kun ihan himppua vaille kaikki on täydellistä ja pieneen suureen ongelmaakin löytyy ratkaisu toimivista lähipalveluista ja joukkoliikenteestä. Ja tuo kuva on upea, mummin mahtava elämänasenne näkyy kasvoilta, niin mummin kuin onnellisen jälkikasvunkin kasvoilta.
tää on hyvä
Se oli tärkeä asia kesäjuhlan aikaan, punainen limunaati. Harvinaista herkkua ei jokapäiväistä.
Ihana nostalgiaa huokuva pakina.
Ja kuva ihastutti kovasti, siinä oli menneen ajan kesän tuntu.
Kerrassaan ihana tarina. Tunsin itseni lapseksi mummin kyljessä. Tarinasi kuljetti minut Hilu-mumman helmoihin, mumman, joka oli omistanut elämänsä lapsille. Täydellisesti.
Kuvasta hohkaa turvallisuus, rakkaus, huolenpito.
Tuo muistot vihreästä pirskahtelevasta limunaatista, jota haettiin Nylundin kaupalta, ja hetkestä kun posliinikorkki sihahti auki... kesäillassa.
Kiitos Lastu tästä upeasta kertomuksesta!!!
Ihana tarina. Tämä blogi näyttää olevan täynnä mukavia, mielenkiintoisia juttuja ja kuvia, niin että kirjaudun lukijaksi, jotta en missaa mitään. Kiitos poikkeamisesta blogissani :)
Tykkäsin, tykkäsin, tykkäsin ihan mahottomasti. Tarinasi toi mieleen omia muistojakin varhaisemmista limpparihetkistä. Harvinaista herkkua se aikanaan oli!
Mummit ei taida ajan saatossa juurikaan pohjimmiltaan muuttua, aina tahtovat lellitellä lapsenlapsiaan ja silleen noita ihania muistoja syntyy ja sinä olet verraton tarinamestari.
Tarina ja kuvat ihan nappiin kaikki! Ei ole keltaisen limunaatin voittanutta.
Mummit ovat maailman pelastus.
Täyttä nostalgiaa ihana kuva ja suloinen tarina. Nyt lasillinen limunaatia. Kippis!
Oikea aito ja ihana vanhojen hyvien aikojen mummu. Ja miten tarina kulkee elävästi! Ja kuvankin saamme arkistojesi aarteista, kiitos :)
Kun tuota kuvaa katsoo usko tarinaan saavuttaa uudet mittasuhteet. Limppari pulputtaa ja röyhtäisyt pakkautuvat ilmoille. Oi ihana mummo, ja sauna, ja kesä ja limppari.
Muistan erityisesti sen, miten limpsan röyhtäys tuli nenän kautta, jos juuri silloin nauroi. Ja limpsaa juodessa usein nauratti. Voi sitä kipristelyä ja kuplintaa ja nenän sihinää.
Mutta olipa oiva tarina ja mainiolla kuvalla varustettuna. Siinähän janoinen porukka odottaa. Oli se valtava pettymys, kun hylly oli tyhjä. Minä jo pelästyin, että joku oli käynyt salaa kaapilla.
Mutta onneksi olikin osaava mummi ja niin sitä mentiin hakemaan limppaa, ja okein linjurilla tietenkin mentiinkin, hi!
Sehän vasta lasten mielestä hauskaa olikin siihen aikaan!
Aivan hersyvän ihastuttava tarina!
Ihana tarina, poreili ja virkisti kuin limonaati saunan jälkeen. Toivottavasti tuollaiset kaikessa pärjäävät mummut eivät koskaan kuole sukupuuttoon.
Ja alimmainen kuva sitten, vau, ihan kulttuuriaarre.
Kiitos tästä hyvän mielen tarinasta!
http://kiirepakolainen.vuodatus.net/blog/3124885/tarina-kulkee-blogistaniassa-/
Heippis Lastu. Sinulle on tässä haaste blogissani.
Toivottavasti sinulla on aikaa ja halua jatkaa tarinaa. Sinulla kun on niin loistava kirjoittamisen taito!
Mummi ja lapset kiittävät kun saimme kokoontua limpparia yhdessä maistelemaan - jahka taas mökille Villen kautta on päästy :)
Mummi on mummi. Onko mahdollista että on olemassa ihminen, joka ei koskaan ollut pahalla tuulella? Ei koskaan ketään panetellut? Ei syytellyt elämää eikä elämän ihmisiä. Otti niin sanotusti ilon irti mistä vain.
On se mahdollista, että joku sellainen on. On olemassa mummi. Mitä lie mielessään ajatellut, mutta lastenlapsilleen hän oli silkka Elämänilo. Piti kaikkia lastenlapsiaan lellikkeinä. Jotku heistä oli ylilellikkeitä, mutta tyystin osattomiksi ei jättänyt ketään. Suklaatia ja limpparia kaikille kantoi. No, hampaat siinä touhussa menivät, mutta muuten... :).
Kiitos kaikille! Tervetuloa, Mörökälli ja Moon Mamma blogini lukijoiksi. Ilo on. Blogini päivittyy säännöllisen säännöttömästi muttei tyystin vaikene koskaan. Joskus voi olla pitempi hiljainen vaihe, mutta se tarkoittaa vain sitä, että olen saaressa, minne nettiyhteys ei kanna.
***
Kiirepakolainen, kiitos kannustuksesta! ja Usva, keksit hauskan idean.
Näytin tarinaa miehelle, hän vallan riemastui, jolloin pyysin, jospa hän osuuteni kirjoittaisi. Ei tarvinnut kahta kertaa pyytää, joten tarinaa jatkaa Lastun mies.
Ihastuttava! Niin kauniisti kulkeva tarina taas, eikä huumoriakaan puutu.
Ihan tuli jano, (mutta ensin ruoka ja sitten vasta lauantai-illan lonkero!) :)
Jaffa on varmaan tietyn sukupolven kollektiivinen muisto hyvästä lapsuudesta. Miulla myös, paitsi että kyllä se assosioitui myös vatsatautiin: äiti osti jaffaa vain jos oli ykätauti tai tuli vieraita...
Kutis,
äidinmaito voi olla myös äidinjaffaa :), niin se ravitsee sielua ja ruumista.
Jaffa oli kuin joulu: kun jaffaa (ja joulua) harvoin sai, sitä osasi arvostaa.
Lonkerokin on hyvää, nam. ja punaviini, ah. Tähän pakinaanhan olisi voinut kirjoittaa kaikki elämänsä juomat ja suhteensa niihin. Piimään on ollut viha-rakkaus -suhde.
Kippis tälle illallesi jne. :)
Lähetä kommentti