epäonnettomuus (pakinaperjantai)

Maila oli imenyt rehellisyyden jo lehmänmaidosta. Hänen äitinsä oli karjakko joka tiesi että lehmiä ei voi pettää viekkaudella eikä vääryydellä, vaan niitä on kohdeltava kunnioittavasti ja oikein, jotta ne antavat mitä niiden on määrä: maitoa yllin kylin.

Maila lauloi metsissä ja viljavainioilla vaeltaessaan Totuuden henki, johda sinä meitä, etsiessämme valkeuden teitä. Tällä laululla kun päivänsä alkoi ja siihen päivänsä päätti, tiesi että voi katsoa silmiin yhtä hyvin itseään kuin heitä, jotka kävelevät vastaan.

Maila kasvoi aikuiseksi ja koska kotitilalta lehmät teuraaksi vietiin eikä pientila jälkikasvulle leipää, perunaa eikä maitoa tarjonnut, Maila kouluttautui kiinteistövälittäjäksi. Onnettomuudekseen hänen tinkimätön rehellisyytensä koitui hänelle turmioksi.

Kerrostalon asuntoja myydessään hän kertoi, että tietyn vuoden jälkeen rakennetut talot ovat kiristyneiden äänieristysmääräysten vuoksi aivan toista luokkaa kuin vanhempi rakennuskanta. Vanhat kerrostaloasunnot jäivät myymättä. Myös omakotitalojen ostajaehdokkaat kaikkosivat kerta toisensa jälkeen, kun Maila oli kuvannut myytävänä olevat kohteet kauhukabineteiksi eikä uusia toimeksiantoja enää tullut.

Mailaa ei kukaan työnantaja huolinut, sillä työhaastatteluissa Maila ei huonoista puolistaan vaiennut. Tosin hän kertoi leninkinsä helmaa nypläten rehellisesti myös rehellisyydestään, mutta se jos mikä työnantajia säikäytti.

Maila pysyi itselleen uskollisena eikä arvoistaan tinkinyt. Pahinta olisi itsensä kieltää. Työttömänä hän perusti firman jolle antoi nimeksi: Rehellisyys maan perii. Alku oli jähmeä, mutta pikku hiljaa mitä erilaisimpia toimeksiantoja alkoi tulla. Aluksi hitaasti hiipien, lopulta runsaasti vyöryten. Joku osti jopa Mailan omakustanteen, jonka nimi oli Huono kirja. -Uteliaisuuttanihan minä tämän ostan, mumisi asiakas hämillään ja luettuaan tuli Mailaa kiittämään: paikkansa lupaus piti.  Aikoipa itse kirjoittaa paremman, mihin Maila asiakasta kovasti ja rehellisesti kannusti.

Kokeeksi joku asuntonsa myyjä otti yhteyttä Rehellisyys maan perii -firmaan ja solmi sopimuksen keskusteltuaan Mailan kanssa perin juurin. Maila kirjasi myytäväksi tulleen talon kaikki puutteet, jotka tuleva ostaja kokikin haasteeksi: kyllä hän siitä ehtoisan talon taikoisi. Hän näki korjausta kaipaavat kohdat, kun mitään ei ollut peitetty.
 
Rehellisyys möi muidenkin artikkeleiden osalta hyvin. Energia mikä ennen meni epäluuloon ja käräjöintiin, suuntautui nyt tekemisen meininkiin mikä kohensi niin ihmisten kuin tavaroiden ja talojen itsetuntoa ja kuntoa. Rikkoutuneen voi korjata - (melkein) aina.

Maila  huomasi, että uudella konseptilla rikkaat köyhtyivät ja köyhät rikastuivat ja kun he kohtasivat toisensa metsäpoluilla ja metropoleissa, entiset luokkajaon uhrit  hihkaisivat yhteen ääneen toinen toisilleen tervepä terve. Kansakunnasta oli tullut rehellisesti terve - kiitos Mailan, jonka onnettomuus vaihtui epäonnettomuudeksi. Rehellisyydestä tuli kaikkien yhteinen pääoma ja jaettu onni.  Luomurehellinen Suomi oli uraauurtava ilmestys ja ihme  koko maailmalle.


Pakinaperjantai: Epäonnettomuus