keskiviikko 8. helmikuuta 2012

sanan voimalla (pakinaperjantai)

"Meillä kaikilla tulisi olla henkilökohtainen valmentaja, joka varmentaisi että pääsemme vaiheeseen, missä heikkoutemme haudataan ja tilalle astuu uusi, parempi ihminen", lukee Leeni päivän lehdestä ja jatkaa tavaamistaan: "Tosiasioiden tunnustaminen ja heikkoutensa tuominen valokiilaan  on alku parannukselle. Soita meille, onpa ongelmasi iso tai pieni, me pelastamme sinut ja huomaat miten harmainkin päiväsi kirkastuu kun harmisi poistuu."

Tämä osuu.  Hän, kunnanvaltuuston varapuheenjohtaja ja monessa päättävässä elimessä näkyvä naisihminen,  ei voi kutsua ketään kotiinsa, joka on kuin  läävä. Tilaa on kyllä kuin lääninherralla ennen vanhaan, mutta se sotku, minkä hän yksinään kykenee aikaansaamaan, on sanalla sanoen sanoinkuvaamaton.

Jättäkäämme nyt armollisen häveliäästi muka-huomaamatta  vaatekasat jotka lojuvat lattialla; tiskivuoret, jotka siirtyvät tiskipöydältä keittiönpöydälle, sieltä olohuoneen tammipöydälle, uhkaavatpa jo makuuhuoneen yöpöytääkin; ei kuvailla tämän enempää  lehtipinoja jotka vuoriksi ylenevät; ei avattuja kirjoja jotka hän on unohtanut sulkea; ei kenkiä jotka kaipaavat kaapin suojaa jottei Leeni vessamatkallaan jälleen kerran potkaisisi vahingossa niiden kylkiä; ne älähtäisivät kivusta jos ihmisiä olisivat.  Kenkäparat, sääliksi käy. Kaikki Suomen neljän vuodenajan tarvikkeet kiireestä kantapäähän tulvivat eteisessä, komeroissa, osin lattialla.  

Ei hän voi ketään ulkopuolista ihmistä palkata paikkoja järjestämään, sillä mistä sen tietää, mitä valheit…- ei vaan totuuksia tämä kaupungin kujilla ja puistoissa  puhkeaisi  puhumaan: Leenillä ei ole järjestyksen häivääkään kodissaan missä laatii hienoja raporttejaan ja laittaa kaupungin asioita järjestykseen.

Leeni viskaa lehden lattialle. Menetän kykyni ajatella järkevästi tässä sotkussa, hän voihkii ja avaa keittiölaatikon ottaakseen esille veitsen jolla aikoo kuoria appelsiinin. On vitamiinin paikka. Mutta laatikossa ovat sekaisin niin munanleikkurit kuin omenaporat, kakkulapiot, veitset, haarukat, lusikat, pullonavaajat ja samppanjavispilä.

- Miten paljon aikaa menee kun jokaikisen kerran joudun koluamaan aterimet läpi ennen kuin veitsenlusikanhaarukan löydän ja sama toistuu uudestaan ja uudestaan. Mitä ajanhaaskausta ja hermojen repimistä, mokoman takia. En jaksa tätä sotkua yhtään enempää, hän tunnustaa tilansa kuin alkoholisti ja näppäilee tyttärensä numeron.

- Tulisitko auttamaan äitiä.
- Mikä hätänä?
- Ei mikään. Kaikki. Alusta alkaen. Keittiön laatikosto...

Elina saapuu ja näkee mistä on kyse. On päästy vaiheeseen missä kamelin selkä niin sanotusti katkeaa.  Leeni makaa lattialla, on kumonnut veitsensä, haarukkansa, lusikkansa ja muut keittiövälineensä lattialle viereensä ja lammikko jonka alkulähde on Leenin kyynelkanavissa, leviää leviämistään vuolaaksi virraksi  kuin savolaisen puhetulva.

- Äiti, ryhdistäydy. Ei järjestyksen ylläpitäminen voi olla noin vaikeaa. Osaathan töissäsikin laittaa asiat mappeihin A ja Ö ja kaikkiin muihin kirjaimiin siltä ja väliltä, kyllä sinä kotisikin sekavuuden saat ojennukseen.

Leeni pyyhkii silmänsä ja tuntee miten henkiset voimat alkavat nostaa päätään. Ehkä perässä saapuu toteutus. Ratkaisu. Valaistus. Uusi aika. Tulihan se historiassakin. Ajat sitten, miksei nyt. Hän luottaa lapseensa eikä heittäydy vastavirtaan. Elina puhkeaa puhumaan:

- Säästää paljon aikaa, jos haarukat, veitset ja lusikat ovat omissa lokeroissaan. Kohta osaat ottaa ne esille vaikka keskellä yötä, unenpöpperössä.

- Miten? Leeni kysyy ja yhtä aikaa puistelee päätään ja nyökkää. Hän on oppinut käyttämään tätä taitoaan kunnanvaltuuston kokouksissa. Se tepsii usein. Aivosolut saavat liikettä.

- No niin, opettaa Elina, - otapa käteesi kaikki haarukkasi ja sijoita laatikossa vasemmalle. Hyvä:

- Ja sen jälkeen ovat vuorossa veitset, sijoita ne lokerikossa keskelle.  Noin:


 - Ja lopuksi lusikat oikealle:
























Mikä sana syntyy, kun aterimet ovat oikeassa järjestyksessä, vasemmalta oikealle? Elina tivaa.

-HAArukat, VEItset, LUsikat = HAAVEILU, Leeni vastaa.

Kirkastuksen hetki.

-'Haa-vei-lu'  on koodisana, jonka avulla saat aterimesi järjestykseen, Elina vakuuttaa.

Tästä alkaa Leenin uusi aika. Keittiön laatikosto pysyy hyvässä järjestyksessä.

Hän seisoo nyt vaatekomeronsa edessä ja miettii kuumeisesti, mikä innostava sana syntyy  alushousuista, rintaliiveistä, teepaidoista, collegeista, jotta niilläkin olisi paikkansa. Elfa-koria hän ei hanki, sillä hän tahtoo pitää yllä järjestystä kuin sanaristikoita ratkoisi.  

Pakinaperjantai: Alkuunpanijat
PS Kun Leeni 'haaveilu'-taikasanasta kertoi, kokeilin minäkin. Toimii!

15 kommenttia:

Ina kirjoitti...

Epäjärjestys syö energiaa ja epäjärjestyksen piilotteleminen vielä enemmän ;) Alkuun pääseminen vain on hankalaa.

anja kirjoitti...

Tää juttu vois ihan oikeesti olla myös minun ruokailuvälinelaatikostani johon eräs perheessäni asuva kaataa aina tiskikoneen ritiläkorista...hih. Pitäs varmaankin muuttaa järjestystä haaveiluun. Ja muutenkin koko huusholli tarvitsis fengshuit. Miten sitä onkaan niin saamaton!

Todella upea pakina!

arleena kirjoitti...

Etsiminen on hukkaan heitettyä aikaa. Sen koin taas tänään. Etsin ja etsin vihreää laatikkoa eikä löytynyt.
Leeni kuulosti olevan täysin hukassa itsekin. Onneksi tytär riensi apuun.
Ja järjestys aloitti palaamisensa.

Kiiris kirjoitti...

huh, mistähän minä saisin Personal Cleanerin!
Aivan mainio tarina ja niin kepeän ihanasti, soljuvasti kerrottu. Ei tuottanut lainkaan vaikeuksia kulkea vaatemyttyjen ja tiskie seassa!
Harjoittelin tuota päänpudistus-nyökyttelyä. Aika kivaa. Jään odottamaan sen voimauttavaa vaikutusta.:)

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä tuo keittiö nyt vielä menee, mutta miten järjestäisi valokuvansa, siis muistitikuilla ja muilla olevat. Mistä löydät juuri sen, mitä etsit?

Jokin koodisada pitäisi keksiä.
Oivallinen ja esimerkillinen pakina - yritän vihjeestä vaarin :-)

Norppa kirjoitti...

Ihastuttava pakina ja olen ehdottomasti haa-vei-lu:n puolella mutta muistaako kukaan nähneensä muutava vuosi sitten artikkelia epäjärjestyksen ihmisestä, jolla on löytämisen ilo. Järjestyksen ihmisellä tätä ei ole. Tavarat, asiat ja esineet toki ovat järjestyksessä mutta iloiset yllätykselliset löydöt puuttuvat. :)

Ari kirjoitti...

Mukava tarina, haa olen 90 lukija

Lastu kirjoitti...

Ina,

totta, energiaa kannattaa ajatella siivouksenkin yhteydessä. Sitä mikä energiaa syö, sitä mikä energiaa antaa.


Lopputulos kiiltelee silmissä, kun siivoamista ajattelee. Kun vielä saisi tuumauksensa teoiksi. Oletan että jokaisella on siivouksesta ikioma tasonsa. Itselläni on kolme sisarusta (meitä on yhteensä neljä), joista yksi on intohimoinen järjestyksen ylläpitäjä ja kotinsa kiillottaja, toinen keskiverto, kolmas tuurisiivooja ja neljäs sottapytty. Mikä minä? No se kelvottomin. Kun vietimme yhteisiä kesiä aikuisuudessa, samassa huushollissa, ominaisuudestani syntyi monenmoista "keskustelua".

anja,
kiitos.

Hymyilyttää. Vai niin tekee teillä "eräs".

Fengshui on mieluisa sana. Ehkä siinä filosofiassa on hyvinkin perää. Ja itse kullakin harmonia tarkoittaa jotain hyvin omaa. Tunnistan kauneuden, teoriassa, mutta samat sanat: miten sitä voikin olla niin saamaton, ettei tule pidetyksi järjestystä yllä niin kuin toivoisi. Mutta jospa huomenna :).

arleena,
totta, järjestys ei ole pelkkää kauneuden hakemista, vaan tavarat löytyvät helposti kun kullakin on paikkansa. Ja se jos mikä helpottaa elämistä ja säästää hermoja. -Tarinani ovat osin totta, osin tarua. Tämän pakinan taustalla on tytär, joka minulle aterialokerikon "sisällysluettelon" neuvoi. Ilahduttavasti toimii nyt. Lusikka löytyy suitsait kun seison laatikoston edessä ja mutisen haa-vei-lu. Kolmas lokerikko. Jippii, lusikka paikallaan.

Kiirepakolainen,
kiitos. Mukava kun luit ja koit ja kokeilit. Juu, nyökätä ja pudistella päätä yhtäaikaa on kivaa. Ei tarvitse mennä vuoristorataan kun sitä ilokseen harjoittelee.

Usva,
no nytpä osuit järjestyksen "hermokeskukseen", erääseen ytimeen: kuviin. Miten digikuvakaaoksesta selviää, miten helmet erottaa, miten kalleimpiaan säilöö ja säilyttää. Siinäpä haaste.

Hauska sattuma: hyppään pian junaan ja vien isäni vanhat kaitafilmit digisoitavaksi. Pääsen kurkistamaan MTV:n studioon, missä ammattiskanneri on. Tyyriiksi DVD:lle siirto tulee, mutta mikä onkaan arvokkaampaa kuin muistot. Kameraa vanhemmillani ei ollut, mutta kun vihdoin patjanpohjimmainen, poika, syntyi, isä osti elokuvakameran. Viisikymmenluvun kaitafilmeissä on muistojen kultaa.

Norppa,
juu, niin, ilo kadonneen löytämisestä on suurenSUURI. Niin monta monituista ja omituista kertaa olen tämän kokenut. Pahinta on, jos bussi jättää ja silmälasit ovat tiesmissä.

"Siivoamiseen" kuuluu myös kadonneiden tavaroiden metsästys ja löytämisen ilo. (Ymmärrän tuhlaajapoikavertauksessa isän ilon.)


Ari,
hiihaa, kivaa, tervetuloa lukijaksi. Lastuillaan mikä ennätetään. Palaillaan. Nyt juoksen junaan, jännä lähteä pitkästä aikaa Hesaan.

Sananjalka kirjoitti...

LUSI-HAA-VE
Voi kai tämäkin toimia?
Ellei, niin palkataan personal trainer.

kaanon kirjoitti...

Minäpä alan HAA-VEI-LE-MAAN.
Vaatekomero vastaa RIN-TEE-CO
Se ei inspiroi, niin kuin haaveilu..

Harakka kirjoitti...

Tosi upea tarina ja mahtaiskohan mullekkin tuottaa hyvää tulosta tollanen järjestelytapa, hi!
No, on mulla haarukat ja veitset silti vielä ihan omissa lokeroissaan.
Mutta kyllä joskus tavaroille pitäis saada sellanen järjestys, että aina löytäis ne myös.
Ja kun tuppaa toi mieskin aina jätteleen tavaroita minne sattuu, niin ei niitä sitten ikinä löydy sieltä, missä niiden kuuluisi olla!
Mutta kyllä olikin hieno haaveilu-tarina!

Mk kirjoitti...

Ai kun ihana juttu!
Kyllähän kaapit aina saa järjestykseen, ajatusten kanssa onkin sitten jo paljon vaikeampaa.
Toisaalta, epäjärjestyshän kertoo vain että elämässä on paljon muutakin kuin siivousta ja pinkkaamista!

Piri kirjoitti...

Minun koodini on tietämättäni ollut iät ja ajat vei-haa-lu. Tarinasi auttoi koodin nimeämisessä. Mukavasti pakisit.

Simpukka kirjoitti...

Lopettelin juuri viikkosiivousta ja tulin tänne lukemaan tätä mainiota tarinaa. Alkakoon nyt haaveilu.

Lastu kirjoitti...

Sananjalka,
hiihaa, tämä on hauskaa. LUSI-HAA-VE :)

Nyt kun presidenttigallupit ovat poissa päiväohjelmasta, voitaisiin kysellä missä järjestyksessä kansalaiset (otos tuhat) aterimiaan laatikoissa pitävät. Ovatko vasemmalla lusikat, keskellä haarukat, vasemmalla veitset vai päinvastoin… kuinka monta variaatiota kolmikkoon mahtuukaan, sen joku matemaatikko voisi mallintaa.

kaanon,
hih :). Rintaliiveistä teepaitaan, collegesta yöpukuun, juu, niin, ehkä haaveilu on sittenkin kivempaa puuhaa kuin vaatekomeron kurissa pitäminen :D.

Harakka,
niin, oma haasteensa on kaksittain eläminen. Yleensä miehellä ja mulla on sama siisteys (sotkuisuus)taso. Teemme parannusta joka päivä, vielä emme ole "parantuneet", voi voi.

Mutta yhteistuumin pääsee pitkälle. Joskus etsimme yhtä aikaa samaa esinettä, ja aina jompi kumpi löytää. Ennen oli lankapuhelin kiltisti nurkassaan, nyt piskuinen kännykkä löytyy ties mistä. Lopulta annamme periksi ja soitamme toisen kännykällä ja karkulainen löytyy. Ellei ole akku päässyt loppumaan.

Mk,
oi kiitos. "Toisaalta, epäjärjestyshän kertoo vain että elämässä on paljon muutakin kuin siivousta ja pinkkaamista!"Tämän voimalla jaksan olla tarttumatta imuriin :D.

Piri,
hei, hei

vei-haa-lu :). Vaihtelu virkistää: aterimet menevät uuteen järjestykseen.

Simpukka,
oi, sinulla on viikkosiivous tehty. Otan osaa iloon ja kauneuteen. Tulen perässä - tai yritän ainakin :). Kunhan ensin tässä haapuilen ja haaveilen…

Haaveilemisiin!